Meerin perintösormus katosi uimareissulla – Ihme tapahtui ja lopulta havainnon kiiltävästä korusta teki sinnikäs espoolaissukeltaja

Jaa artikkeliTilaa Seura
perintösormuksen erikoinen tarina
Meeri Huhtaoja oli viettämässä kesäistä päivää Pitkäjärven uimarannalla Espoossa, kun hän huomasi perintösormuksen kadonneen. © Sari Huhtaojan kotialbumi
Sari Huhtaojan Meeri-tyttären rakas sukusormus katosi laiturilla. Sormusta etsittiin tuloksetta pitkään – kunnes espoolaissukeltajan silmään osui kimaltava esine.

Sari Huhtaojan isoäiti sai 80 vuotta sitten kultaisen perintösormuksen, jonka päätti antaa eteenpäin rippikouluikäiselle tyttärelleen.

Sari sai sormuksen äidiltään samanikäisenä. Myös Sari jatkoi perinnettä ja luovutti sen 14-vuotiaalle tyttärelleen Meerille.

Perintösormuksen katoaminen

Meeri oli viettämässä kesäistä päivää Pitkäjärven uimarannalla Espoossa. Hän huomasi, että oli unohtanut perintösormuksen sormeensa ja päätti laittaa sen reppuunsa turvaan, ettei se vain katoaisi.

Repun vetoketju oli kuitenkin jäänyt auki, sormus putosi ja katosi laiturilta. Meeri ystävineen etsi sormusta kännykän taskulampun avulla, mutta tuloksetta.

Tytär ei uskaltanut pariin päivään kertoa äidilleen perintökorun katoamisesta. Sari-äiti aavisti kuitenkin tapahtuneen ja lopulta tytär kertoi, mitä oli käynyt.

Sormus oli hävinnyt kerran aiemmin, mutta tällöin se löytyi kotoa.

”Sanoin silloin tyttärelleni, että ei hätää, kulta palaa aina omistajalleen takaisin. Tyttäreni sanoi, että ehkä niin käy myös nyt.”

Apua puskaradiosta

Sari suhtautui tällä kertaa skeptisemmin, koska sormushan saattoi olla järven syövereissä. Hän laittoi kuitenkin Facebookiin tilapäivityksen Espoon Puskaradio -ryhmään, jossa kertoi rakkaan sormuksen katoamisesta.

Tähän Sari suhtautui skeptisemmin, mutta laittoi kuitenkin Facebookiin tilapäivityksen Espoon Puskaradio -ryhmään, jossa kertoi sormuksen kadonneen. Hän alkoi saada yhteydenottoja avuliailta ihmisiltä.

”Tyttären kaverin äiti otti ensin yhteyttä ja kertoi, että hänen kaverillaan on metallinpaljastin.”

He lähtivät etsimään sormusta. Metallinpaljastin oli kuitenkin liian herkkä ja reagoi laiturin jokaiseen naulaankin. He löysivät kasan rihkamaa, mutta sormusta ei näkynyt vieläkään.

Toivon menetys

Tyttären kaverin äidin ystävä kuitenkin tunsi kuitenkin erään sukeltajan, johon he olivat yhteydessä.

”Sitten sukeltaja soitti ja kertoi olevansa sattumalta lähellä, ja että hänellä oli myös sukellusvehkeet mukana.”

Espoon kaupungille työskentelevä sukeltaja tutkii työkseen rantoja ja varmistaa, että ne ovat turvallisia uida ja sukeltaa. Nyt hänellä oli toisenlainen missio.

”Sukeltaja sukelsi puoli tuntia, mutta sormusta ei silti löytynyt.”

Sari kiitti sukeltajaa avusta, mutta luopui jo toivosta.

”Life goes on, elämä jatkuu. Pakko hyväksyä, ettei sormusta koskaan löydy.”

Kulta palaa aina omistajalleen

Sinnikäs sukeltaja kuitenkin palasi paikalle varhain aamulla. Hän näki laiturin kapeassa raossa jotain kiiltävää.

”Hän purki laiturista viisi lautaa akkuporakoneen avulla. Hän päätti ujuttaa sormuksen rautalankaan, jotta se ei putoaisi järveen.”

Missio onnistui. Sormus löytyi kahden ponttonin välistä. Sukeltaja lähetti kuvan pikkusormestaan, jossa sukusormus koreili.

Vaatimaton sukeltaja ei vaatinut urotyöstään palkintoa, mutta ikionnellinen Sari palkitsi hänet kirjekuorella ja kuohuviinillä.

”Tämä palautti uskon ihmisen hyvyyteen. Olen kiitollinen sukeltajalle, mutta myös kaikille apua tarjonneille.”

Sari ja hänen tyttärensä päätti laittaa sormuksen kotiin säilöön. Tytär saa sen käyttöönsä myöhemmin.

”Kulta palaa aina omistajalleen” -sanonta päti tälläkin kertaa.

perintösormuksen

Sukeltaja lähetti kuvan löytyneestä sormuksesta. © Sari Huhtaojan kotialbumi

Lue myös: Mihin katosi 315 000 sormuksen kulta Suomessa?

X