Miten valita hoitokoti? Listasimme seitsemän keinoa, jotka auttavat tunnistamaan hyvän hoivan palvelutalon

Jaa artikkeliTilaa Seura
Hyviä hoitokoteja yhä olemassa, vaikka viime aikoina on keskitytty paljon hoiva-alan ongelmiiin.
Hyviä hoitokoteja yhä olemassa, vaikka viime aikoina on keskitytty paljon hoiva-alan ongelmiiin. © iStock
Hoitokotia ei tarvitse valita laput silmillä, olipa sitten kyse muistisairaan tai kehitysvammaisen hoivasta. Tämän listan avulla omainen voi karsia huonot vaihtoehdot hyvistä.

Hyvän hoivan voi tiivistää yhteen ajatukseen:

”Kohdataanko läheisemme hoivakodissa omana itsenään, ihmisenä jolla on oma persoona ja historia, vai nähdäänkö hänet vain sairautensa kautta”, Muistiliiton neuvontakoordinaattori Mailis Heiskanen sanoo.

Listasimme keinoja, joilla voi erottaa jyvät akanoista, etsipä hyvää hoivakotia vanhukselle, muistisairaalle tai kehitysvammaiselle.

1. Vieraile hoivakodissa tutustumiskäynnillä

Mene vierailemaan hoivakotiin. Vierailut on syytä sopia etukäteen, jotta yksikön vastaavalla henkilöllä on aikaa juuri sinulle.

”Olen kuullut paikoista, jonne ei pääse tutustumiskäynnille. Miksi muistisairaan oletetaan muuttavan paikkaan, jota edes omaiset eivät näe?” Heiskanen sanoo.

Joskus tutustumiskieltoa perustellaan sillä, että hoivakodin asukkaille halutaan antaa asumisrauha. Heiskanen ei pidä perustelua kestävänä.

”Vierailijat tutustuvat yhteisiin tiloihin, eivät kenenkään omaan huoneeseen, ellei siihen erikseen saada lupaa.”

Unohda siis paikka, jonne ei pääse tutustumaan etukäteen.

Tutustumiskäynnille voit ottaa mukaan Muistiliitton julkaiseman hyvän hoidon tarkistuslistan.

”Listaa voi mennä läpi järjestyksessä ja ruksia ne kohdat, jotka toteutuvat.”

Myös Muistiliiton Muistineuvo-puhelinpalvelusta saa tietoa muistisairaan hoidosta ja hoitokäytännöistä.

2. Kysy miten arvot näkyvät hoivakodin arjessa

Jokaisessa hoivayksikössä pitäisi olla nähtävillä arvot ja periaatteet, jotka ohjaavat kyseisen paikan toimintaa.

Ei kannata tyytyä pelkästään niiden lukemiseen vaan kysyä, miten periaatteet näkyvät konkreettisesti arjessa. Jos arvot oikeasti toteutuvat, henkilökunta pystyy kertomaan useita konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä esimerkiksi asukkaan kunnioittaminen tarkoittaa juuri siinä hoitopaikassa.

3. Kuinka paljon on hoitajia ja mitä heidän töihinsä kuuluu

Hoitajamitoitus on yksi keskeisistä hyvän hoidon mittareista. Siitä kannattaa kysyä suoraan.

”Ihan vaikka niin, että kuinka monta hoidettavaa yhden hoitajan vastuulla on eri vuorokaudenaikoina.”

Myös se kannattaa selvittää, kuinka paljon muuta henkilökuntaa hoivakodissa on.

”On sellaisia paikkoja, joissa hoitajan töihin kuuluu hoivan lisäksi kaikkea mahdollista ruuanlaitosta pyykkihuoltoon. Silloin asukkaiden kohtaamiseen ei jää kauheasti ja aikaa.”

Aina esimerkiksi keittiötöiden kuuluminen hoitajan vastuulle ei kuitenkaan tarkoita hoivasta tinkimistä.

”Asia ei ole niin mustavalkoinen. Jos asukkaat voivat olla mukana seurustelemassa hoitajan kanssa, kun hän valmistaa ruokaa, tämä voi olla hyvinkin mielekästä asukkaille”, Heiskanen sanoo.

4. Jututa hoitohenkilökuntaa ja omaisia

Tutustumiskäynnillä kannattaa vaihtaa pari sanaa myös muiden työntekijöiden kuin paikkaa esittelevän vastaavan henkilön kanssa.

”Tyyliin: oletko ollut kauan täällä töissä ja viihdytkö?” Heiskanen vinkkaa.

Joissakin paikoissa työntekijöitä on kielletty puhumasta tutustumiskäynnille tulevien kanssa.

”Hoitajat ovat tietenkin vaitiolovelvollisia asukkaiden asioista. Pitäisin kuitenkin hiukan erikoisena sitä, jos normaali small talk ei ole mahdollista.”

Erinomainen tietolähde hoivakodin todellisuuteen on myös niiden omaisten kokemukset, joiden läheinen on hoidossa kyseisessä paikassa.

5. Pidä aistit avoimena

Kun tulee tutustumiskäynnille hoivakotiin, kaikki aistit kannattaa pitää avoimina.

”Jos jo ovelta lehahtaa vastaan oikein voimakas pissan haju, kyllähän se kertoo jostain.”

Paikan yleisen tunnelman aistii halutessaan nopeasti. Tunnelma välittyy muun muassa siitä, miten hoitajat puhuvat asukkaille arkisissa tilanteissa: lempeästi keskustellen vai komentaen?

Heiskanen ottaa esimerkin:

”Muistisairas asukas tulee hädissään sanomaan, että ei löydä kukkaroaan. Miten hoitaja reagoi? Tuskastuuko, kuinka moneen kertaan on puhuttu siitä, että kukkaroa ei enää ole. Vai ymmärtääkö hoitaja asukkaan hädän. Hätääntyminen olisi varmaan jokaiselle luonnollinen reaktio, kun kukkaro katoaa. Usein empatia auttaa muistisairasta ja hätä lievittyy.”

6. Kiinnitä huomiota vuorovaikutukseen

Tutustumiskäynnillä kannattaa laittaa merkille, mitä asukkaat tekevät. Seurustelevatko he keskenään? Onko ylipäätään yhteisiä tiloja, joissa tämä on mahdollista? Ovatko hoitajat asukkaiden kanssa ja juttelevatko he asukkaille? Onko asukkailla mahdollisuus tehdä käsillään jotain?

”Muistisairaat kaipaavat normaalien arkiaskareiden tekemistä. Esimerkiksi pyyheliinojen taittelu voi saada muistisairaan tuntemaan itsensä vielä hyödylliseksi. Myös papereiden taittelu tai rypistäminen voi tuoda tämän tunteen.”

Keskeistä on se, että asukkaat kohdataan. Hälytyskellojen pitää soida, jos joku istuu yksin, ulkopuolisena muusta ryhmästä tai jos asukkaat on unohdettu television ääreen, vaikka sieltä tulisi miten sopimatonta ohjelmaa.

7. Onko omainen resurssi vai rasite hoivakodille

Tutustumiskäynnillä kannattaa selvittää myös se, minkälainen rooli omaisilla on kyseisessä hoivakodissa.

Ovatko he voimavara vai taakka? Tärkeää on kysyä konkreettisesta arjesta: ”Miten tämä näkyy käytännössä?”

X