Mursun arvokkaat syöksyhampaat voisi teoriassa huutokaupata – ruhon omistaja on yhä mysteeri

Mursu ei kuulu Suomen eläinlajeihin, joten lainsäädäntö ei sitä lajina tunnista. Lisäksi laji on vaarantunut, mutta ei cites-listalle nostettu uhanalainen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kymenlaaksossa useaan otteeseen tavattu mursu makoili pihalla Kotkassa ennen kohtalokkaaksi koitunutta viimeistä matkaansa.

Mursu ei kuulu Suomen eläinlajeihin, joten lainsäädäntö ei sitä lajina tunnista. Lisäksi laji on vaarantunut, mutta ei cites-listalle nostettu uhanalainen.
Teksti:
Jukka Hiiro

Mursunluu on keskiajalta saakka ollut arvostettua kauppatavaraa. Pohjoisen ”norsunluuta”, josta tehtiin muun muassa koruja ja shakkinappuloita. Arvokkaita syöksyhampaita on huutokaupattu yhä nykyäänkin jopa kymmenien tuhansien eurojen parihinnalla.

Jos Suomessa kuolleen mursun syöksyhampaat huutokaupattaisiin vaikkapa eläintensuojelun tai ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun hyväksi, voisi summa kohota korkeallekin.

Näin kuitenkaan tuskin tapahtuu, sillä kukaan ei oikein tunnu tietävän, kuka mursun ruhon oikein omistaa, vai omistaako sitä lainsäädännöllisesti kukaan.

”Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys. Olin itse yhteydessä Ely-keskukseen tiistaina ja he olivat yhteydessä ympäristöministeriöön ja maa- ja metsätalousministeriöön. Kun kyse on lajista, joka ei ole suomalainen laji, niin asia mietitytti viranomaisiakin, että miten tässä toimitaan ja kuka tai mikä on se taho, joka antaa neuvoja ja ohjaa. Valitettavasti en osaa vastata”, Korkeasaaren eläintarhan eläintensuojelun ja hoidon johtaja Nina Trontti sanoo.

Ely-keskuksessa asia on yhtä lailla aiheuttanut päänvaivaa. Kaakkois-Suomen Ely-keskuksen luonnonsuojelubiologi Tuula Tanska kertoo keskustelleensa mursu-asiasta muun muassa ympäristöministeriön juristin kanssa.

”Laji ei ole Suomessa lainkaan luonnonsuojelulain mukainen. Totesimme, ettei siihen pysty luonnonsuojelulain nojalla siis puuttumaan.”

Ympäristöministeriöstä oltiin Tanskan mukaan yhteydessä maa- ja metsätalousministeriöön, jossa mursu-toimenpiteitä ryhdyttiin ohjeistamaan eläinsuojelulain nojalla.

”Se, että kuka sen ruhon oikein omistaa, niin se on kyllä hyvä kysymys”, Tanska toteaa.

Huutokauppaa tuskin tapahtuu

Syöksyhampaiden huutokauppaamista hyväntekeväisyyden nimissä Nina Trontti Korkeasaaresta pitää mielenkiintoisena ajatuksena, joka kuitenkaan tuskin toteutuu.

”Mursu on vaarantunut laji, mutta ei cites-laji. Jos tämä olisi cites-laji, niin sitten tässä tulisi kaikennäköiset lupa-asiatkin kyseeseen”, Trontti sanoo.

Cites on kansainvälinen ympäristönsuojelusopimus, joka sääntelee kymmenien tuhansien uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien ja niiden osista valmistettujen tuotteiden kauppaa.

”Meillä on Korkeasaaressa yleensä sellainen tapa ollut, että jos tämmöinen uhanalainen eläin kuolee tai joudutaan lopettamaan jonkun sairauden takia, niin sitten kun se menee tutkittavaksi, niin Luonnontieteellinen keskusmuseo harkitsee, että haluaako se ottaa kokoelmiinsa jotain näytteitä”, Trontti kertoo.

Mursun tapauksessa näin saattaa hyvinkin tapahtua. Luonnontieteellisen museon yli-intendentti Risto Väinölän mukaan museolla on kaksi mursun luurankoa, mutta ne ovat 1840-luvulta ja museon vanhimpia näytteitä, uutisoi Yle.

”Siinä mielessä mursun luurangon ottaminen kokoelmaan olisi perusteltua”, Väinölä sanoo Ylellä.

Eläimiä täytetään Luonnontieteellisessä museossa vain näyttelyitä ajatellen. Tällä hetkellä Väinölän mukaan ei ole tiedossa, voisiko myös mursun täyttäminen tulla kyseeseen.

Ruokaviraston patologi tutkii seuraavaksi mursun kuolinsyyn. Solutason näytteiden tutkiminen on aikaa vievä prosessi, joten tuloksia saataneen odottaa vielä hyvän aikaa.

X