Näin laiton eläinkauppa pyörii netissä – Harvinaisuudet ovat arvokasta kauppatavaraa

Jaa artikkeliTilaa Seura
Laiton eläinkauppa
Berberiapina on erittäin uhanalainen. Lemmikiksikin pyydetty laji elää Marokossa ja Pohjois-Algeriassa sekä Euroopan puolella Gibraltarilla. © Annika Sorjonen/Korkeasaari
Kaunis, eksoottinen lemmikkisi voi tietämättäsi olla Suomessa salakuljetuksen tuloksena. Uskomushoitolääkkeesi voi olla tehty uhanalaisesta eläimestä. Näin käy, koska laiton eläinkauppa on hyvä bisnes täälläkin.

Pienenpieni koiraeläin singahtelee huoneen poikki, vingahtelee ja ärhentää. Omistajaa naurattaa eikä laiton eläinkauppa käy mielessäkään. Pitkät korvat vilkkuvat hiekkalaatikon reunan yli, kun eläin kaivaa laatikon pohjaa.

Kun videopalvelu YouTubeen syöttää hakusanaksi fennec fox (aavikkokettu), ensimmäisistä 12:sta hakutuloksesta yhdeksän käsittelee aavikkokettua lemmikkinä.

Eläimen luonnollisista elinoloista Pohjois-Afrikan aavikolla kertoo videoista vain kolme. Lemmikki­videoita löytyy muun muassa myös muurahaiskarhuista, koaloista, pesukarhuista ja apinoista.

Korkeasaaren eläintarhassakin on eläinyksilöitä, muun muassa berberinapinoita ja aavikkokettu, jotka ovat päätyneet eläintarhaan kansainvälisen lemmikkikaupan kautta.

”Esimerkiksi meillä olevan aavikkoketun tausta on epäselvä. Pohjois-Afrikassa, josta laji on kotoisin, voi olla laillisia kasvattajia, mutta todennäköisesti eläin on luonnosta pyydetty”, sanoo Nina Trontti, Korkeasaaren eläinten hoidon ja suojelun johtaja.

Aavikkokettu päätyi Korkeasaareen, kun Tulli oli ottanut eläimen haltuun suomalaisesta kerrostaloasunnosta, jossa se eli ihmisen seuralaisena.

Berberinapinat taas olivat jossain vaiheessa erikoisuutta tavoittelevien ihmisten statuslemmikkejä, joita myytiin Pohjois-Afrikassa toreilla. Osa Korkeasaaren yksilöistä pelastettiin yksityishenkilön omistamasta eläinkokoelmasta Ranskasta.

Berberinapina on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja aavikkokettu on hävinnyt paikoittain luonnosta. Eikä eksoottisten eläinten kauppa ole läheskään aina laillista.

Aavikkokettu Nymillä oli lemmikkipassi. Vaikka sitä voi erehtyä luulemaan viralliseksi asiakirjaksi, se ei oikeuta lajin tuontiin Suomeen.

Aavikkokettu Nymillä oli lemmikkipassi. Vaikka sitä voi erehtyä luulemaan viralliseksi asiakirjaksi, se ei oikeuta lajin tuontiin Suomeen.

Uhanalaisten eläinten kaupasta kokonaiskuva puuttuu

Tietoa uhanalaisten eläinten kaupasta Suomessa ja EU-alueella on, mutta tiedonmurut ovat pahasti levällään.

Seura kävi läpi Tullin tilastoja, kymmenkunta kansainvälisten järjestöjen raporttia ja haastatteli asian­tuntijoita. Kokonaiskuvaa ilmiöstä ei näytä olevan kenelläkään ja eri lähteiden tiedot ovat keskenään ristiriitaisia. Olisi kuitenkin naiivia kuvitella, että Suomeen ei laittomasti pyydettyjä uhanalaisia lajeja päätyisi.

Ilmiön seuraamisesta tekee erityisen vaikeaa se, että uhanalaisten lajien laiton kauppa sekoittuu usein lailliseen. Monia tismalleen samoja eläimiä saa myydä esimerkiksi lemmikiksi, jos yksilöt ovat laillisesti kasvatettuja.

Uhanalaisen eläimen kalmon saa ripustaa vaikka koristeeksi seinälleen, jos trofee on laillisesti metsästetty ja sille on hankittu vienti- ja tuontiluvat.

”On vaikea arvioida paljonko Suomeen tuodaan laittomasti uhanalaisia eläimiä ja kasveja, koska kyse on piilorikollisuudesta. Joskus saamme vinkkejä, mutta pääasiassa teemme tarkastuksia satunnaisotannalla, jolloin vain pieni osa tapauksista jää kiinni. Tavarat kulkevat matkalaukuissa ja postipaketeissa, jolloin niitä on vaikea havaita. Ei kukaan kävele Tullin tarkastuspisteelle norsun syöksyhammas selässään”, arvioi Tullin ylitarkastaja Seppo Mäkitalo.

Kansainvälinen luonnonsuojelu­järjestö Traffic on arvioinut, että vuonna 2019 EU-alueella takavarikoitiin uhanalaisia eläimiä ja kasveja noin 4,7 miljoonan euron arvosta. Kuinka paljon näitä kansainvälisellä cites-sopimuksella suojeltuja lajeja pääsi livahtamaan tullivirkailijoiden ohi, sitä ei kukaan tiedä.

Eläinvälitys on huumeiden ja aseiden myynnin jälkeen tuottoisin laittoman kaupan muoto. Vuosittain uhanalaisilla lajeilla käydään kauppaa laittomasti arviolta 6–19 miljardin euron edestä. Pääasiallinen markkina on Aasiassa, ja yksi suurimmista syypäistä on perinteinen lääketiede, tai paremmin sanottuna uskomushoidot.

Laittomia luontaislääkkeitä ja hoidoissa käytettäviä uhanalaisia eläimiä päätyy muuten Suomeenkin, mutta palataan niihin vielä.

© iStock

Tulli on takavarikoinut myös närhiä. © iStock

Laiton eläinkauppa tarjoaa lintuja tiskin alta

Euroopassa eräänlaisia keskuksia elävien eläinten kaupassa ovat Hollanti ja Saksa. Hollannin Zwollessa pidetään vuosittain suuret lintumessut. Saksan Hammiin taas kokoontuvat matelijaharrastajat myymään ja ostamaan eläimiä. Samaiset messut ovat myös suomalaisten harrastajien suosiossa.

”Eläimiä tulee näiltä messuilta paljon. Suurin osa kaupasta on täysin laillista, eläimet kasvatettuja ja niillä on paperit kunnossa. Nämä kuitenkin ovat tapahtumia, joissa linnuilla ja matelijoilla tehdään myös pimeää kauppaa”, Seppo Mäkitalo kertoo.

Hänen mielestään suomalaiset eivät keskimäärin ymmärrä kovin hyvin, että cites-listattujen lajien tuominen Suomeen vaatii luvat.

Jonkinlainen onni on, että eksoottisia eläimiä harrastavat kansalaiset tuntevat säännökset sen sijaan varsin hyvin. Tämä näkyy myös tilastoissa: eläviä eläimiä on jäänyt tulliin viimeisen kymmenen vuoden aikana vain muutamia kertoja.

Pariin otteeseen rajalla on takavarikoitu ilman papereita tai väärillä asiakirjoilla liikuteltuja harmaapapukaijoja ja muutamaa eri sorttista kilpikonnalajia. Toisaalta kiinni jäämisen todennäköisyyskin on pieni.

”Cites-dokumentit esitetään EU:n ulkorajoilla. Jos Suomeen tuo cites-lajia toisesta EU-maasta, paperit täytyy esittää vain tullivirkailijan erikseen pyytäessä. Valvontamme sen sijaan keskittyy EU:n ulkorajoille”, Mäkitalo kertoo.

Lait aukkoja täynnä – markkinoille etsitään jatkuvasti uutta tarjottavaa

Tiskin alta myymisen lisäksi eksoottisten eläinten harrastamiseen liittyy myös toinen huolestuttava ilmiö. Uusien ja entistä harvinaisempien lajien tavoittelu johtaa siihen, että markkinoille etsitään jatkuvasti uutta tarjottavaa.

Uutuuksia saadaan laillisella jalostuksella vaikkapa eläinten uusia värimuotoja kehittämällä – mutta myös keräämällä luonnosta lajeja, joita harrastajilla ei entuudestaan ole. Harvinaisuudet ovat arvokasta kauppatavaraa.

Hyvä esimerkki ilmiöstä on eteläamerikkalainen sammakkolaji Cruziohyla sylviae, joka löydettiin ja tunnistettiin luonnosta ensimmäisen kerran vuonna 2018. Jo seuraavana vuonna sen yksilöitä oli kaupan Hammin matelijamessuilla. Lajin kantaa ei ole arvioitu, eikä sitä ole listattu cites-sopimuksessa.

Tässä piilee toinen lainsäädännöllinen porsaanreikä. EU-asetus säätelee cites-lajien kauppaa, mutta muu onkin sitten laillista.

Hammissa oli kaupan costaricalaisia Cruziohyla-suvun sammakoita. Costa Rican lainsäädäntö ei salli luonnonvaraisten eläinten keräämistä kaupalliseen tarkoitukseen. Sammakkolajin ei olisi pitänyt paikallisen lainsäädännön mukaan edes päätyä lemmikkikauppaan, mutta kun se on kerran salakuljetettu Eurooppaan, täällä se on kelpo kauppatavaraa.

Netti räjäytti tarjonnan

Kuten lähes kaikki muutkin hyödykkeet, myös laiton kauppa luonnonvaraisilla eläimillä ja kasveilla on siirtynyt myös verkkoon.

Kun tutkijat seurasivat kolmella eri kaktuslajilla käytävän verkkokaupan määriä ja vertasivat niitä cites-kiintiöihin, he huomasivat, että luvut eivät täsmää.

Uhanalaiseksi luokiteltuja kaktuksia myytiin kymmenen kertaa enemmän kuin cites-lupia oli todellisuudessa myönnetty. Surkeinta havainnossa on se, että kyse oli sopimuksella tiukimmin säännellyistä cites-listan I lajeista.

Mitä kaikkea verkkokaupasta sitten saa? Oikeastaan mitä tahansa. Eläviä hämähäkkejä, krokotiilinnahkaisia hattuja, luontaistuotteita. Tullin tilastoissa noin 40 prosenttia takavarikoiduista cites-lajeista kulki postilähetyksinä.

”Sama ilmiö näkyy kaikenlaisessa laittomassa kaupassa, myös aseita ja huumeita liikkuu postin välityksellä koko ajan enemmän. Siksi olemme tehostaneet postin valvontaa. Myös cites-sopimuksen lajeja, joilla ei ole paperit kunnossa, jää kiinni enemmän”, kertoo Tullin Seppo Mäkitalo.

Tulli on takavarikoinut postilähetyksistä Suomessa muun muassa virtahevon hampaita, oravannahkoja, orkideoja, ja karhun sekä leijonan kynsiä.

”Kaikkea on tarjolla ja ostajia löytyy. Jopa eläviä eläimiä saa netistä. Joskus kaupat tehdään netissä ennakkoon ja tuote haetaan myyjältä itse esimerkiksi messuilta.”

Niilinkrokotiilin lihaa tuotiin vuonna 2015 EU-alueelle luvallisesti 170 tonnia. Eri krokotiililajien nahkoja tai osia tuotiin 200 000 kappaletta. © Nico Smit/iStock

Niilinkrokotiilin lihaa tuotiin vuonna 2015 EU-alueelle luvallisesti 170 tonnia. Eri krokotiililajien nahkoja tai osia tuotiin 200 000 kappaletta. © Nico Smit/iStock

Loppukäyttäjän vastuu

Tavallinen kansalainen on lopulta koko salametsästyksen ja keräilyn avainhenkilö, sillä heille tuotteet lopulta päätyvät.

Tyypillisiä uhanalaisia lajeja, joita Tulli takavarikoi, ovat suomalaisen lomamatkailijan tuomat korallit ja krokotiilinnahkaiset hatut, lompakot ja jalkineet.

Oma lukunsa ovat luontaistuotteet – niitäkin Tulliin haaviin jää säännöllisesti. Ihmerohtojen raaka-aineeksi sopivat tutumpien ginseng-juuren ja kaktusten lisäksi myös esimerkiksi jauhetut merihevoset.

Verijuotikkaita takavarikoidaan taas Venäjän vastaisella rajalla. Pienet verenimijät ovat harvinaistuneet kaikkialla Euroopassa, mutta näillä on yhä kysyntää Suomessakin.

Mitä tällä kaikella sitten on väliä? Luonnon monimuotoisuus on uhattuna, mutta onko itseään juotikkailla kuppaava suomalainen jotenkin merkittävä pahantekijä isossa systeemissä?

”Elinympäristöjen tuhoutuminen ja pirstaloituminen on suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle, mutta salametsästys ja laiton keräily onkin heti toisena”, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Tanja Pirinen.

Ilmiöt myös ruokkivat toisiaan. Kun elinkelpoiset ympäristöt kutistuvat ja lajit riutuvat jo valmiiksi, voi yksilöidenkin menettäminen johtaa lajin häviämiseen tietyltä alueelta.

Pahimmillaan seurauksena on lajin täydellinen sukupuutto. Eikä systeemi ole järin reilu ihmisenkään näkökulmasta.

”Kaikkein riskialttiimman osan eli salametsästyksen hoitavat yleensä tavalliset ihmiset, usein kaikista köyhimmät, henkensä pitimiksi. Heillä on suurin riski jäädä kiinni ja saada rangaistus, mutta kauppaa hoitavat rikollisorganisaatiot keräävät toiminnasta suurimman hyödyn,” Pirinen sanoo.

Tiger snout seahorse - West Australian seahorse (Hippocampus subelongatus) swim underwater in Ningaloo reef in Western Australia. © iStock

Jauhetut merihevosia jää tullin haaviin. © iStock

Lue myös: Norsunluun kauppa rehottaa netissä – EU:ssa antiikkina myytävistä esineistä valtaosa on laitonta valeantiikkia

Lue myös: Tullin takavarikoimista ruokaväärennöksistä osa on terveydelle hyvinkin vaarallisia – Arkisissa mausteissa syöpää aiheuttavia teollisuusvärejä

X