Omakohtainen kokemus sai Suvi Skarpin tutkimaan, miten kiusaaminen vaikuttaa: ”Pienillä teoilla tai tekemättä jättämisillä voi olla iso merkitys”
Kiusaaminen voi jättää syvät arvet, mutta siitä voi myös selviytyä. Opettaja ja kasvatustieteiden tohtori Suvi Skarp seurasi koulussa kiusattuja yli vuosikymmenen selvittääkseen, miten kiusaamisväkivalta ihmiseen vaikuttaa.
Suvi Skarp tutki väitöskirjassaan sitä, miten kiusaaminen vaikutti kiusaamista kokeneeseen pitkän ajan kuluessa.
”Kiusaaminen ei ole kiusatulle koskaan leikkiä.”
Sitaatti on ote valkeakoskelaisen kasvatustieteiden tohtorin, Suvi Skarpin, väitöstutkimuksesta, jossa hän seurasi 11 vuoden ajan kahdeksan naisen selviytymistä koulukiusaamisesta. Yhtä pitkällä seurantajaksolla vastaavaa ei ole tehty missään muualla. Seurannan loppuvaiheessa henkilöt olivat kolmekymppisiä.
Skarp on kokenut kiusaamisen vaikutukset omassa elämässään. Hänen kohdallaan kiusaaminen jatkui alakoulun viidenneltä luokalta yläkoulun yhdeksännelle luokalle.
Omat ikävät kokemukset saivat Skarpin hakeutumaan opettajan työhön. Tällä hetkellä hän työskentelee Akaassa laaja-alaisena erityisopettajana.
”Toivon, että pystyn estämään kiusaamista jokaisena työpäivänä. Kohtaan oppilaat ja pyrin välittämään heistä aidosti”, hän sanoo.
Väitöstutkimuksen päähenkilöitä yhdistää naissukupuolen ohella hyvä koulumenestys. Skarp ei silti näe, että tunnollinen koulunkäynti olisi yleinen yhdistävä tekijä kiusatuksi joutuneille. Kiusaaminen voi kohdistua keneen tahansa.
”Eräs tutkittava totesi, että kiusaaminen on ihmisarvon menettämistä ryhmässä. Henkilö tuntee itsensä arvottomaksi ja näkymättömäksi muiden silmissä. Mitä pidemmälle kiusaaminen eteni, sitä selvemmäksi osalle kiusatuista kävi, että kiusaajat yrittävät peitellä toiminnalla omia ongelmiaan. Näin toimimalla kiusaajien oma mitättömyyden tunne ei korostu”, Skarp kertoo.
Väitöstutkimuksen eräänä tärkeänä oivalluksena Skarp pitää sitä, että kaikesta voi viime kädessä selviytyä, mutta se voi vaatia paljon ponnisteluja.
”Ihminen ei voi käsikirjoittaa täysin omaa elämäänsä ja sen tapahtumia, mutta hänellä on valta päättää, miten kertoo oman tarinansa.”
Kun kokosit tarinoita väitöskirjaasi varten, millainen tarina kosketti sinua eniten?
”Eniten kosketti sivuhenkilöksi ajautuneen ihmisen tarina. Kyseinen henkilö kohtasi koko ajan lisää ongelmia eikä päässyt toteuttamaan asioita, joita halusi. Äiti kuoli hänen silmiensä edessä ja hän syytti siitä itseään.
Valmiiksi heikko itsetunto, suru ja kouluvuosien masennus veivät häntä syvemmälle lähelle itsetuhoisuutta. Kun lopetin aineistoni keräämisen, hän oli edelleen samassa tilanteessa. Hän pystyi opiskelemaan ja valmistumaan yliopistosta, mutta ei kokenut saavutustaan arvokkaaksi. Hän jäi isänsä omaishoitajaksi, mutta sai tältä haukkumista ja huonoa kohtelua. Henkilö ei pystynyt jättämään isäänsä, koska ajatteli, että tämä ei pärjää.”
Millaisena ihmisenä kiusatuksi tullut itsensä kokee?
”Kiusaamiskokemusten alkuvaiheessa ihminen kokee itsensä vääränlaiseksi, muita huonommaksi. Kun vuosia kuluu ja ihminen kasvaa henkisesti, kokemus voi muuttua. Ihminen saattaa pystyä ajattelemaan, ettei kiusaaminen ollutkaan hänen huonommuudestaan kiinni.”
Miten kiusattu voi nousta oman elämänsä päähenkilöksi?
”Tämä voi onnistua positioimalla itsensä toimijaksi. Tällöin tärkeässä roolissa on aktiivinen toimeen tarttuminen. Väitöstutkimuksessani seurasin sitäkin, ketkä pääsevät päähenkilön rooliin. Siinä auttaa, jos ihminen kokee oman elämänsä mielekkäänä ja ajattelee, että pystyy vaikuttamaan tekoihinsa. Yksi tutkittavani kertoi, että hän kieltäytyi olemasta uhri.”
Mitkä kiusattujen oivalluksista ovat olleet erityisen merkityksellisiä?
”Eräs tutkittava tajusi olevansa negatiivisuuden noidankehässä. Hän etsi järjestelmällisesti tietoa aiheesta ja totesi, että kyseessä on psykologinen ilmiö, josta voi päästä eroon.
Osa tutkittavista pääsi eroon negatiivisista tunteistaan hyväksymällä sen, mitä kouluaikana tapahtui. He onnistuivat myöntämään itselleen, että tapahtumat olivat osa elämäntarinaa, osa itseä. Kokemuksista ei tarvitse välttämättä päästä kokonaan eroon, kunhan ne eivät määritä ihmistä.”
Miten kiusattu oppii myöhemmin toimimaan vuorovaikutustilanteissa?
”Moni haastattelemani kiusattu koki nuorena sosiaalista kömpelyyttä, ja osalla haasteet kyseisissä tilanteissa jatkuivat kolmekymppisenäkin. He ajattelivat, että arkuus sosiaalisissa tilanteissa on osa heidän persoonaansa.
Kiusattuja yhdistää usein se, että he pystyvät eläytymään toisen asemaan. He pohtivat herkästi, millainen historia toisella on ollut ja suhtautuvat muihin ihmisiin empaattisesti ja kauniisti.”
Millaisia sudenkuoppia selviytymisen matkalla odottaa?
”Kiusaaminen aiheutti monelle tutkitulle psyykkisiä ongelmia. Heillä oli masennusta, psykosomaattisia oireita, ahdistuneisuushäiriötä ja unettomuutta. Moni koki työssään epävarmuutta tarttua haastavampiin työtehtäviin, kun mielessä oli tunne, ettei kuitenkaan pärjää.
Tyypillistä on se, että henkilö haluaa miellyttää muita oman hyvinvointinsa kustannuksella, jotta muille ei tulisi paha mieli. Osa tutkituista joutui myöhemmin elämässään työpaikkakiusaamisen kohteeksi.”
Miten aikuisiän kiusaamiskokemuksista voi päästä eroon?
”Yksi tutkimukseeni osallistunut selvisi työpaikkakiusaamisesta vaihtamalla työpaikkaa ja etsimällä itselleen parempia sosiaalisia suhteita. Yksi ei kyennyt irtautumaan häntä huonosti kohdelleista ihmisistä, koska halusi edelleen miellyttää heitä. Osa rakensi itselleen ajattelumallin, että kiusaajat ovat heitä huonompia.
Usein oli myös niin, että kiusaajat olivat huonommin koulutettuja. Tässä kiusattuja auttoi siis sisäisen ylpeyden tunteen kasvattaminen. Yksi selätti tilanteet yliystävällisellä kohtelulla kiusaajia kohtaan. Hän käänsi tilanteet päälaelleen. Eräs tutkituista meni suoraan esimiehensä puheille ja teki selväksi, että vie kiusaamisen eteenpäin, jos siihen ei puututa.”
Miten omanarvontuntoa voi vahvistaa arjessa ja työelämässä?
”Muutama tutkittu oli tehnyt aktiivisesti mielensisäistä työtä, jotta he voisivat nähdä itsensä arvokkaina. Jos elämässä ei ole hyviä ystäviä, henkilö voi jäädä kiinni arvottomuuden kokemukseen. Olisi tärkeää, että ympärillä olisi edes joitakin ihmisiä, joiden seurassa pystyy asemoitumaan yhdenvertaiseksi.”
Mitä kiusatun tulisi ajatella kiusaajistaan?
”Välttämättä kiusaajista ei tarvitse ajatella mitään. Monia on auttanut se, että ovat mielessään antaneet anteeksi kiusaajille ja todenneet, että kiusaajatkin olivat nuoria ja ovat mahdollisesti kasvaneet sen jälkeen ihmisinä.
Hankalampaa tällainen ajattelu voi olla, jos kiusaamista on koettu aikuisena, koska aikuiset muuttuvat vähemmän.”
Mitä kiusaajan olisi hyvä oivaltaan tekemästään ja seurauksista, joita käytöksellään on aiheuttanut?
”Toivoisin, että kiusaaja pystyisi miettimään, miten hänen oma elämäntarinansa on kehittynyt ja onko kiusaamisella ollut jokin merkitys heidän elämässään.
Kiusaaja ei välttämättä muista tai ymmärrä kiusanneensa. Kokemus on voinut olla hänelle vähemmän merkityksellinen. Heidän olisi kuitenkin hyvä ymmärtää, että pienillä teoilla tai tekemättä jättämisillä voi olla kiusatulle iso merkitys.”
Miten kiusaajan kannattaisi toimia, jos takavuosien teot vaivaavat mieltä?
”Kiusaaja voisi ehkä ottaa yhteyttä kiusattuun ja jutella siitä, mitä tapahtui. Mielestäni on tavallaan hienoa, jos kiusaajalla on omaatuntoa siten että kiusaaminen vaivaa myöhemmin.
Omalla kohdallani on käynyt niin, että kaksi ihmistä on tullut pyytämään kiusaamista anteeksi myöhemmin. Molemmilla kerroilla yllätyin, koska en itse asiassa pitänyt heitä kovin pahoina kiusaajina. Toista en edes muistanut, mutta hän muisti minut. Tämä on yleistä, koska kiusattu kokee usein koko kouluyhteisön olevan häntä vastaan. Tällöin kiusatuksi tullut ei välttämättä muista yksittäisiä henkilöitä.”
Miten olet onnistunut estämään kiusaamistilanteita opettajan työssäsi?
”Minusta tuntuu, että olen aika hyvä tunnistamaan kiusaamistilanteita ja kuuntelemaan lapsia. Olen saanut huoltajilta kiitosta siitä, että olen huomannut tällaisia tilanteita. On varmasti myös paljon kiusaamistilanteita, joita en ole huomannut.
Kiusaaminen tapahtuu usein välitunneilla ja nykyisin etenkin sosiaalisessa mediassa. Välillä on vaikea erottaa, mikä kiusaamisesta tapahtuu koulussa ja mikä vapaa-ajalla.”
Miten itse selvisit kiusaamisesta?
”Minua on auttanut se, että elämässäni on ollut hyviä kavereita ja perhe, joka on ollut puolellani.”
Jos kiusaamiskokemuksesta ei pääse irti, kannattaako työtä jatkaa omin voimin vai hakea ulkopuolista apua?
”Mielestäni ulkopuolista apua kannattaa hakea, jos ei muuten pääse keskustelemaan asioista. Keskustelu muiden kanssa oli myös tutkittavieni kokemusten mukaan tärkeä apu kiusaamiskokemusten käsittelyssä.”