Pääkirjoitus: Tangomarkkinat on formaatti, joka pitää pintansa

Onnea Seinäjoki!

Kun Kauko Simonen kruunattiin Suomen ensimmäiseksi tangokuninkaaksi vuonna 1985, tuskin kukaan olisi uskonut, että tangokuninkaallisia valitaan Seinäjoella vielä kolmenkymmenen vuoden kuluttuakin. Seinäjokiset onnistuivat kuitenkin kasvattamaan pienestä, paikallisesta festivaalista valtakunnallisen suurtapahtuman, joka on kestänyt aikaa.

Televisoitava tangolaulukilpailu on yksi syy tapahtuman suosioon. Jos kaikki tangokuninkaat, -kuningattaret, -prinsessat ja -prinssit lasketaan mukaan, tangokuninkaallisia on Suomessa yli sata. Usein on kysytty, riittääkö heille kaikille töitä. Vastaus on selvä, ei tietenkään riitä. Osa kuninkaallisista painuu unholaan pian valitsemisensa jälkeen, mutta osasta tulee kestotähtiä.

Taianomaisen kruunajaisyön jälkeen tangokuninkaallisellekin alkaa arki. Hyvin paljon on itsestä ja omista valinnoista kiinni, tuleeko laulu-urasta vuoden vain elämän mittainen.

Tangomarkkinoiden kruununjalokivi on yhä Jari Sillanpää, vuoden 1995 kuningas. Tango teki Sillanpäästä sen luokan tähden, jonka 50-vuotisjuhlat pidetään olympiastadionilla.

Pelkkä laulutaito ei tangokisassa riitä, voittajalta pitää löytyä myös karismaa. Karisma ei ole vain kauneutta tai komeutta, siihen tarvitaan myös henkistä kanttia.

2000-luvun alussa kritisoitiin sitä, että voittajat olivat vuosi vuodelta nuorempia. Pelättiin, että laulukisa muuttuu missi- tai misterkisaksi. Suunta on sittemmin muuttunut, esimerkiksi tänä vuonna finalistien keski-ikä on 37,6 vuotta.

Suomessa on paljon laulukilpailuja, jotka televisiodaan. Mutta kuka vielä muistaa Popstarsin tai X Factorin voittajat? Niinpä. Seitsemän kertaa järjestetty Idols on sentään tuottanut useita tähtiä, mutta senkin katsojaluvut ovat olleet hiipumaan päin.

Niin Popstars, X Factor kuin Idolskin ovat ulkomaisia tv-formaatteja, mutta Tangomarkkinat on puhtaasti kotimainen idea, joka kuuleman mukaan on syntynyt saunanlauteilla. Ei ihme, että se pitää pintansa.