Palkittu toimittaja perehtyi Ruotsin jengirikollisuuden juurisyihin: ”Olemme hyväksyneet, että meillä on eriytyneitä alueita ja kouluja”

Tunnettu ruotsalainen tutkiva toimittaja ihmettelee, miksi Ruotsi on sallinut maahanmuuttajille omat asuinalueet ja puutteellisen ruotsin kielen osaamisen. Ne luovat alustan, jossa syntyy tarve jengiytyä, sanoo Diamant Salihu.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Diamant Salihu tuli Ruotsiin 7-vuotiaana maahanmuuttajana Kosovosta.

Tunnettu ruotsalainen tutkiva toimittaja ihmettelee, miksi Ruotsi on sallinut maahanmuuttajille omat asuinalueet ja puutteellisen ruotsin kielen osaamisen. Ne luovat alustan, jossa syntyy tarve jengiytyä, sanoo Diamant Salihu.
Teksti:
Aija Lääti

Kahdeksannella luokalla Diamant Salihu oli peruskoulun työelämäharjoittelussa terästehtaalla. Hänen ohjaajanaan toimi Suomesta Ruotsiin muuttanut Erkki.

”Erkki oli oikein ystävällinen, mutta en oikeastaan ymmärtänyt hänen puheestaan mitään, koska hän puhui lähinnä suomea”, Salihu kertoo.

Salihu kysyi, kuinka kauan Erkki oli asunut Ruotsissa. Neljäkymmentä vuotta, Erkki vastasi. 

Nykyään maahanmuuttajien, jotka eivät puhu kunnollista ruotsia, on vaikeampi työllistyä. Työelämän ulkopuolelle jäävät erityisesti Euroopan ulkopuolelta tulleet ja naiset. 

Salihun Kunnes kaikki kuolevat -kirja (Johnny Kniga 2022) kuvaa kahden jengin välistä vuosia jatkunutta konfliktia Rinkebyssä. Tai sotaa kuten jengeihin Dödspatrulleniin ja Shottaziin kuuluvat itse konfliktia nimittävät.

Rinkeby on lähiö Järvän alueella Tukholmassa. Valtaosa sen asukkaista on maahanmuuttajataustaisia. 

Järvan alueella oppilaat ovat ensimmäisellä luokalla ruotsin kielen taidoiltaan useita vuosia ikätasoaan jäljessä, koska heidän vanhempansa eivät puhu ruotsia tai henkilökunta heidän päiväkodissaan ei puhunut ruotsia.

Kun Ruotsin liberaalipuolue 20 vuotta sitten ehdotti, että kansalaisuuden saadakseen pitäisi osata ruotsia, sitä syytettiin rasismista.

”Nyt keskustellaan, miksi meillä ei ole kielivaatimuksia”, Diamant Salihu sanoo.

Ampumiset ovat vaatineet sivullisia uhreja

Kun jengien väliset ampumiset tapahtuivat lähinnä maahanmuuttajien asuttamilla alueilla, ne eivät vaikuttaneet valtaväestön arkeen.

Nyt jengisodat ovat levinneet ongelmalähiöiden ulkopuolelle ja vaatineet sivullisia uhreja. Lähiöiden ongelmilta on vaikeampi ummistaa silmiään.

Tukholmassa Farstan kaupunginosassa ammuttiin kesäkuun puolivälissä automaattiaseella vilkkaan metroaseman edustalla. 15-vuotias poika, joka oli matkalla huvipuistoon, kuoli tapahtumapaikalla. 45-vuotias mies kuoli myöhemmin ampumisessa saamiinsa vammoihin, lisäksi kaksi muuta ihmistä joutui sairaalahoitoon. 

Poliisi otti ammuskelusta pian kiinni kaksi parikymppistä miestä, jotka pidätettiin seuraavana päivänä murhista epäiltyinä.

Ruotsissa on ”61 ongelmalähiötä”

Ruotsin poliisi pitää listaa ongelmalähiöistä. Listalla on 61 lähiötä ympäri Ruotsia.

Listalle päätyneitä alueita yhdistää esimerkiksi matala tulo- ja koulutustaso, korkea työttömyys, asukkaiden ulkomaalaistausta ja huolestuttava rikollisuustilanne. Rinkeby on yksi tunnetuimpia ongelmalähiöitä. 

Diamant Salihu ajattelee, että aina on nuoria, joilla on vaikeuksia koulussa ja kotona. Rinkebyn kaltaisilla alueilla heillä on suurempi riski ajautua jengeihin kuin muualla.

”Päätyä etsimään maailmaa, johon kuulua”, Salihu sanoo. 

Suurin osa Rinkebyn asukkaista haluaisi kuitenkin elää rauhassa.

”Eivät nämä ihmiset halua, että heidän lapsiaan ammutaan kuoliaaksi.”

Noin 30 000 ihmistä kuuluu eri rikollisjengeihin Ruotsissa.

Ruotsin oikeusministeri Gunnar Strömmer kommentoi kesäkuussa Expressenissä Ruotsin olevan poikkeuksellisen vakavassa tilanteessa. Poliisi on Strömmerin mukaan kertonut, että joka kuukausi yksi ihminen ammutaan vahingossa kuoliaaksi. 

Kuka yhdistäisi maahanmuuttajan ruotsalaiseen elämäntapaan?

Diamant Salihu tuli Ruotsiin 7-vuotiaana maahanmuuttajana Kosovosta, hän kasvoi Tjärna Ängarin lähiössä Borlängessä Keski-Ruotsissa. Tjärna Ängarissa asui paljon maahanmuuttajia eri maista, mutta siihen aikaan vielä myös ruotsalaisia.

Salihu ja muut vuokrataloissa asuvat lapset viettivät aikaa myös omakotitaloissa asuvien ruotsalaisten lasten kanssa. He kävivät koulua ja pelasivat jalkapalloa tai käsipalloa yhdessä.

Salihun vanhempia auttoi integroitumaan ruotsalaiseen elämään Nils. Tämä oli vanhempi ruotsalainen mies, jonka kanssa Salihun äiti ja isä ystävystyivät.

Salihun vanhemmat kutsuivat Nilsin perheineen asuntoonsa ja tarjosivat heille perinteistä albanialaista ruokaa. Nils perheineen puolestaan kutsui koko Salihun perheen kotiinsa ja tutustutti heidät ruotsalaisiin perinteisiin. 

Salihulle Nils antoi ruotsalaisen kirjailijan Vilhelm Mobergin kirjan Raskens (suomennos Raskin perhe) vuodelta 1927. Kirja kertoo 1800-luvun viljelijäelämästä, johon Diamant Salihu pystyi samastumaan. Samanlaista elämää Salihu oli elänyt Kosovossa elämänsä ensimmäiset seitsemän vuotta, ennen Ruotsiin tuloaan. 

Salihun mielestä nykyään ongelma eriytyneillä alueilla on, että moni maahanmuuttaja ei koskaan tapaa ketään, joka voisi yhdistää maahanmuuttajan ruotsalaiseen elämäntapaan. Salihu käyttää haastattelussa englanninkielistä sanaa majority society.

Diamant Salihu on Ruotsin yleisradion SVT:n tutkiva toimittaja ja työskennellyt myös Expressen-lehden rikostoimittajana ja ulkomaankirjeenvaihtajana. Hän on raportoinut jengirikollisuudesta vuosien ajan.

Salihu sai kirjastaan Tills alla dör (suomeksi Kunnes kaikki kuolevat, Johnny Kniga 2022) Bonnierin suuren journalistipalkinnon. 

Lapset katoavat kuukausiksi

Moni Rinkebyssä sotineesta jengiläisestä on syntynyt Ruotsissa, mutta heidän vanhempansa ovat maahanmuuttajia, usein Somaliasta.

Jengeihin kuuluvilla pojilla on paljon yhteistä, esimerkiksi huono koulumenestys. Moni heistä ei ole saanut peruskoulusta päättötodistusta. 

Kirjassa Kunnes kaikki kuolevat rinkebyläisen koulun rehtori kertoo koulun epäonnistumisista, ja oppilaiden aiheettomat poissaolot on niistä yksi. 

Poissaoloihin on useita syitä, mutta osa kytkeytyy vanhempiin, jotka eivät itsekään ole käyneet koulua. Joidenkin perheiden lapset katoavat kuukausiksi tai yli vuodeksi. He ovat matkustaneet vanhempiensa kotimaahan tai sukulaisten luokse muihin maihin.

Vanhemmat eivät joko välitä tai ole tietoisia ruotsin oppivelvollisuudesta.

Lue myös: Helsingin kohutut teinijengit – Mitä nuorisoporukat etsivät kaduilta?

Ihannoitu elämäntapa: raha, huumeet ja aseet

Samaan aikaan rehtori näkee oppilaiden ihailevan Dödspatrullenia tai Shottazia. Välitunneilla lapset tekevät sormistaan pyssyn, jolla ovat ampuvinaan toisiaan ja kyselevät kumpaan jengiin toinen kuuluu. 

Oppilaat kuuntelevat jengeihin linkittyvien räppäreiden musiikkia ja katsovat näiden videoita sosiaalisessa mediassa. Lapset ihannoivat elämäntapaa, johon kuuluvat raha, huumeet ja aseet, rehtori sanoo. 

Eri jengit taistelevat keskenään huumemarkkinoista. Huumekauppiaiksi saattavat ajautua pojat, jotka eivät pärjää koulussa, mutta huumeiden käyttö lävistää koko yhteiskunnan, Salihu muistuttaa.

Salihu kertoo haastattelemastaan sosiaalityöntekijästä, joka auttaa työkseen miehiä, jotka ovat vaarassa liittyä jengeihin. 

“Samoilta miehiltä hän ostaa kannabista ja kokaiinia lähtiessään juhlimaan”, Salihu sanoo.  

Haastattelu on tehty Helsinki Lit -tapahtuman yhteydessä 12. toukokuuta 2023.

X