Pikavippien mainonta halutaan kuriin – Alkoholi- ja tupakkalaeista mallia oikeusministeriön 11 voimakeinoon

Oikeusministeri Antti Häkkänen kertoi joulukuussa Seuralle käynnistävänsä selvityksen kulutusluottojen markkinoinnista, jota hän pitää päällekäyvänä. Nyt selvitys on valmis lähtenyt lausuntokierrokselle.

Selvityksessä todetaan, että luotot aiheuttavat merkittäviä velkaongelmia kuluttajille, jos käräjäoikeuksien velkomustuomiotilastoihin katsoo. Osasyy ongelmiin on markkinointi, jossa luotto esitetään huolettomana tai riskittömänä ja nopeana ratkaisuna kuluttajan taloudellisiin ongelmiin.

Selvityksessä muistutetaan markkinoinnin olevan myös tunteisiin vetoavaa ja hyödyntävän erilaisia kuluttajien käyttäytymisvääristymiä. Näillä tarkoitetaan lyhyen aikavälin tarpeiden tyydyttämisellä pitkän tähtäimen hyvinvoinnin sijaan.

Vääristynyt elämäntilanteen ja maksuvalmiuksien arviointi

Sosiaalinen ulottuvuus vippimarkkinoinnin ongelmakentässä on se, että lainarahaa markkinoidaan, jotta ihminen voi kuluttaa yhtä paljon kuin toiset. Tähän liittyy kuluttajan mahdollinen taipumus yliarvioida kyvykkyyttään, mikä voi ilmetä vääristyneenä elämäntilanteen ja maksuvalmiuksien arviointina.

Kuluttajat myös kokevat vippien ja luottojen markkinoinnin päällekäyväksi, häiritseväksi ja jopa moraalisesti arveluttavaksi. Kielteisen kokemuksen syynä ovat selvityksen mukaan luottojen aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat.

Viranomaisilla on heikot mahdollisuudet puuttua markkinointiin jopa selvien lainrikkomusten kohdalla, koska markkinointi tapahtuu osin suoraan kuluttajille. Valvontaviranomaiset voivat saada tietoa markkinoinnin epäkohdista vain jos markkinoinnin kohteena olleet kuluttajat ilmoittavat mahdollisista väärinkäytöksistä.

Selvityksessä esitetään kahdeksan kohdan raippalista pikavippien ja kulutusluottojen markkinoinnin rajoittamiseksi. Mallia näihin toimenpiteisiin on otettu siitä, kuinka alkoholilaki säätelee mietojen alkoholijuomien markkinointia.

Näin markkinointi halutaan kuriin

Tulevaisuudessa kiellettyä pikavippien ja kulutusluottojen markkinointia voivat olla:

1. Rahan lainaamisen vakavuuden vähättely.
2. Mainonnan kohdistaminen henkilöön, jolla on maksuhäiriömerkintä.
3. Luoton esittäminen edes osittaisena ratkaisuna kuluttajan taloudellisiin ongelmiin.
4. Vipin tai lainan saamisen nopeuden tai helppouden mainitseminen.
5. Luoton takaisinmaksun lykkäämismahdollisuuden korostaminen.
6. Sellaisen vaikutelman luominen, että luoton ottaminen edistää kuluttajan menestystä sosiaalisesti tai muuten.
7. Luottorajan korotusmahdollisuuden markkinointi.
8. Kuluttajan muistuttaminen myönnetystä mutta vielä käyttämättä olevasta luotosta.

Selvityksessä mainitaan myös kolme edellä olevaa listaa kovempaa keinoa.

9. Varoitus kuluttajalle luoton mahdollisista haitallisista vaikutuksista kuluttajan talouteen sekä muistutus velvollisuudesta maksaa luotto kaikkine kustannuksineen takaisin.
10. Vippien ja kulutusluottojen markkinoinnissa sallittaisiin ainoastaan tosiasiatietojen kertominen. Tällaisia kuluttajansuojalain 7 luvun 8. pykälään perustuvia faktoja olisivat luoton korko tai muu sen todellisia kustannuksia kuvaava luku, luoton todellinen vuosikorko, luoton ja luottokustannusten yhteismäärä sekä maksuerien määrä.
11. Äärimmäisenä vaihtoehtona esitetään kalleimpien kuluttajaluottojen markkinoinnin täyskielto. Esimerkkinä täyskiellosta selvityksessä mainitaan tupakkalaki, jonka mukaan tupakkatuotetta, tupakan vastiketta, tupakointivälinettä, tupakkajäljitelmää, sähkösavuketta tai nikotiininestettä ei saa markkinoida. Erotuksena todetaan kuitenkin, että luotonantajalla olisi markkinointikiellosta huolimatta velvollisuus antaa kuluttajalle tietyt ennakkotiedot hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekemistä.