Seuran hankkima aineisto paljastaa: Veikkaus sijoitti eniten rahapeliautomaatteja kaikkein köyhimpien asuinalueille

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kolikkopelaajia Espoontorin ostoskeskuksessa 2. helmikuuta. Espoon keskuksen postinumeroalueella 02770 on 64 rahapeliautomaattia. Alueen talouksien mediaanitulo vuonna 2015 oli 32 834 euroa. Alueen tulotaso on Espoon pienimpiä, automaattien määrä sen sijaan kaupungin suurin. © Tommi Tuomi/ Otavamedia
Rahapeliautomaattien sijaintia kuvaavan aineiston analyysi osoittaa, että automaatit keskittyvät alueille, missä on matalimmat tulot, alhaisin koulutusaste ja korkein työttömyysaste. Seura julkaisee tämän 8.2.2018 ilmestyneen selvityksemme nyt uudelleen, koska juttu voitti Tutkivan journalismin yhdistyksen vuoden 2019 Lumilapio-palkinnon.

Suomalaiset ovat tutkitusti rahapelikansaa.

Rahapelihaittojen ehkäisyä tutkineen työryhmän marraskuussa 2017 valmistuneen raportin mukaan Suomalaiset pelaavat rahapelejä eniten Euroopassa ja neljänneksi eniten koko maailmassa.

Pelaamiseen laittaa rahaa 80 prosenttia väestöstä. Arviolta 124 000 suomalaista kärsii peliongelmista. Heidän pelaamisestaan kärsii myös noin 724 000 läheistä. Rahapeliongelmat, kuten monet muutkin sosiaaliset ongelmat, keskittyvät eniten köyhimmille ihmisille.

Suomalainen rahapelikulttuurin erikoisuus on peliautomaattien sijoittelu

Yleensä rahapelit on keskitetty omiin erillisiin pelisaleihinsa, mutta Suomessa niitä siroteltu pitkin julkista tilaa. Kolikkopelit kuuluvat ruokakauppojen, kioskien ja huoltoasemien vakiovarustukseen. Niiden houkutukset ovat alati läsnä kaikille.

Peliautomaattien sijoittelusta vastaa rahapelimonopoli Veikkaus. Tutkijat ovat yrittäneet selvittää automaattien sijoittelun taustalla olevia lainalaisuuksia, mutta turhaan. Veikkaus ja siihen sulautettu vuonna 2017 sulautettu Raha-automaattiyhdistys eivät ole suostuneet antamaan tarkkoja tietoja rahapeliautomaattien sijoittelusta.

Seura hankki Veikkaukselta julkisuuslain nojalla aineiston, jossa peliautomaattien sijoittelu käy ilmi postinumeroalueittain. Seura luovutti aineiston Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Helsingin yliopiston ja Peliklinikan tutkijoista koostuvalle ryhmälle.

Tutkijoiden analyysi osoittaa, että peliautomaatteja sijoitetaan eniten alueille, joissa tulotaso ja koulutusaste ovat matalia, mutta työttömyysaste korkea. Vastaavasti varakkaimmilla alueilla peliautomaatteja on olemattoman vähän.

Veikkaus päättää, kuka saa halutun peliautomaatin

Veikkauksen toimittamassa aineistossa on listattu kaikki Suomen 18 472 peliautomaatin sijainnit. Ne on jaettu yhteensä 6 516 myyntipaikkaan.

Rahapeliautomaattien sijoitteluun vaikuttaa monta tekijää. Osaan niistä Veikkaus voi vaikuttaa, osaan ei.

Automaattien kokonaismäärästä päättää maan hallitus, sisäministeriön esityksestä. Veikkaus voi vai tehdä aloitteen automaattien määrän lisäämisestä.

Taustakeskustelussa Veikkauksen edustaja korostaa, että automaattien sijainnista päättävät merkittävissä määrin kauppojen ja kauppakeskusten rakentajat. Veikkaus vain vie automaatit muiden rakentamien palveluiden yhteyteen.

Suurin osa automaateista onkin kaupunkien ja lähiöiden keskusta-alueilla. Eniten niitä on Helsingin ytimessä, Casinon postinumeroalueella 00100: yhteensä 182 pelikonetta.

Ruokakauppiaille ja baarinpitäjille peliautomaatti on mieluinen lisä. Liikkeenharjoittaja saa osansa automaatin tuotoista ja se voi myös houkutella asiakkaita. Rajallisille automaateille onkin kysyntää ja Veikkaus saa itsenäisesti päättää, kuka niitä saa ja kuka ei.

Jokaisella peliautomaatilla on tuottotavoite

Taustakeskustelussa Veikkauksen edustaja myöntää myös, että jokaiselle automaatille on asetettu tuottotavoite. Jos se jossain paikassa ylittyy, harkitaan kannattaisiko samaan paikkaan tuoda lisää automaatteja.

Jos halutaan maksimoida voitot, automaatit siirretään sinne, missä niitä eniten pelataan.

”Tutkimustiedon valossa pienempituloiset käyttävät suuremman osan tuloistaan rahapeleihin. Peliongelmia esiintyi vuonna 2015 Suomessa työttömien (5, 7 prosenttia) ja työkyvyttömien (6,8 prosenttia) keskuudessa merkittävästi enemmän kuin työllisten (3,4 prosenttia) keskuudessa. Rahan voittaminen oli vuonna 2016 yleisin motiivi pelata rahapelejä”, rahapelipolitiikkaan perehtynyt THL:n tutkija Jani Selin sanoo.

Se on huono motiivi, sillä rahapeleissä on lopulta vain yksi voittaja: pelien omistaja.

Eniten automaatteja on siellä, missä on eniten huono-osaisuutta

Seuran saama aineisto antaa mahdollisuuden tarkastella peliautomaattien sijainnin ja alueen sosioekonomisen aseman välistä suhdetta tieteellisellä tarkkuudella.

Pelikoneita sijaitsee Veikkauksen pyörittämissä Pelaamo- ja Feel Vegas -pelisaleissa. Tässä analyysissä keskitetään kuitenkin hajasijoitettuihin automaatteihin, joita on pitkin markettien auloja sekä huoltoasemien ja kahviloiden eteisiä.

Näin siksi, että avoimessa kaupunkitilassa olevilta automaateilta on kaikkien vaikeinta välttyä. Siksi ne ovat peliongelmista kärsiville suurin haaste. Pelisaleihin voi pyytää porttikiellon, ruokakauppaan ei.

Analyysiä vaikeuttaa se, että eniten automaatteja on aina keskustoissa.

Jotta automaattien määrän ja hyväosaisuuden välisestä yhteydestä saataisiin käsitys, vertailussa keskityttiin yhtäältä kolmen suuren kaupungin (Helsinki, Tampere, Turku) metropolialueeseen eli postinumeropiiriin ja toisaalta kaikkiin Suomen postinumeroalueisiin, joilla asuu yli 1000 ihmistä. Helsingin, Tampereen ja Turun kokoisissa kaupungeissa on selvää eriytymistä vauraampiin ja köyhempiin alueisiin.

Helsingin Yliopiston yhteiskuntapolitiikan laitoksen yliopistonlehtorin, dosentti Arho Toikan tilastotieteellisessä analyysissä on kaksi tasoa. Ensiksi tarkasteltiin postinumeroalueittain keskimääräistä tulotasoa kuvaavaa mediaanituloa, sekä koulutus- ja työttömyysastetta. Sitten ne suhteutettiin pelikoneiden määrään.

Korkeimmin koulutettua, parhaiten työllistyvää ja eniten tienaavaa neljännestä verrattiin vähiten koulutettuun, eniten työttömyydestä kärsivään ja vähiten ansaitsevana neljännekseen. Pelikoneiden määrä jaoteltiin kolmiportaisella asteikolla vähäiseen, keskimääräiseen ja runsaaseen.

”Alueiden jako neljänneksiin tekee niiden välisiä eroja näkyväksi ilman tarvetta monimutkaisiin tilastollisiin mallinnuksiin, korostamatta kuitenkaan liikaa yksittäisten tai muutamien alueiden ominaisuuksia. Kaksi keskimmäistä vielä yhdistettiin, sillä erot juuri esimerkiksi mediaanitulon ympärillä ovat harvoin mielenkiintoisia – meitä kiinnostivat nimenomaan matalan ja korkean tulon alueet ”, Toikka perustelee analyysitavan valintaa.

Analyysin tulos osoittaa, että pelikoneita on selvästi eniten alueilla, joissa huono-osaisuus korostuu.

Helsingin, Turun ja Tampereen postinumeropiirejä tarkasteltaessa eniten ansaitsevien alueista 52 prosentissa on vähän pelikoneita ja vain 8 prosentissa vauraimmista alueista niitä on paljon.  Vähiten tienaavien alueilla tilanne on käänteinen: vain 8 prosentissa köyhimmistä alueista on vähän automaatteja, 35 prosentissa niitä on paljon.

Suuren kaupunkien keskituloisista postinumeropiireistä 20 prosentissa automaatteja on vähän ja 35 prosentissa paljon.

Vastaava tulos saadaan, kun tarkastellaan kaikkia Suomen postinumeroalueita, joilla on vähintään 1 000 asukasta. Eniten tienaavien alueista 49 prosentissa on vähän automaatteja ja 9 prosentissa paljon. Köyhimmistä alueista 11 prosentissa on vähän ja 39 prosentissa paljon automaatteja.

Työttömyysasteen ja koulutustason tarkastelu tukevat väitettä siitä, että peliautomaatteja keskitetään eniten alueille, joissa on eniten huono-osaisuutta.

Esimerkiksi: Koko maan aineistossa korkeimman työttömyysasteen alueista 12 prosentissa on vähän ja 35 prosentissa paljon automaatteja. Matalan työttömyysasteen alueista paljon automaatteja on 13 prosentissa ja vähän 45 prosentissa.

Koko maan tasolla korkeimmin koulutettujen alueista 11 prosentissa on paljon ja 47 prosentissa vähän automaatteja. Vähiten koulutetuilla alueilla vähän automaatteja on 9 ja paljon 37 prosentissa.

Sekä Helsingin, Tampereen ja Turun metropoliaineistoa ja että koko maan aineistoa kuvaavat taulukot näkyvät ohessa.

© Arho Toikka/ Helsingin yliopisto

© Arho Toikka/ Helsingin yliopisto

Veikkauksen lupaukset ja teot ristiriidassa

Veikkauksen rahapelimonopoli on eurooppalainen poikkeus, jota on perustelu hyviin tarkoituksiin kanavoiduilla tuotoilla ja pelihaittojen ehkäisyllä. Veikkaus ja siihen 2017 sulautettu pelikoneyhtiö Raha-automaattiyhdistys korostavat systemaattisesti toimintansa vastuullisuutta.

”Veikkauksen tavoitteena on vastuullisen rahapelaamisen edistäminen sekä maltillinen ja kestävä kasvu. Erityistä huomiota kiinnitetään vahvaan kuluttajansuojaan, peliongelmien ennaltaehkäisyyn sekä vilpin ja rikollisuuden torjuntaan”, Veikkauksen vuoden 2015 yhteiskuntavastuuraportissa todetaan.

Yhteiskuntavastuun johtamisesta linjataan: ”Johtoryhmän tehtävänä on varmistaa, että Veikkaus toimii vastuullisesti mahdollisia haittoja minimoiden ja edunsaajaryhmien toimintaa hyödyttäen. Viestintä- ja vastuullisuusjohtaja on johtoryhmän jäsen ja vastaa yhteiskuntavastuun asioista johtoryhmätasolla.”

Vastuullisuusjohtaja Pekka Ilmivalta vakuutti marraskuussa 2017 Iltalehdelle, ettei Veikkaus pyri tekemään tulonsiirtoa eniten pelaavalta köyhimmältä kansanosalta rikkaimmille.

”Veikkaus on kehittänyt monipuolisen pelitarjonnan, jota ei mitenkään ole suunnattu vähävaraisille”, Ilmivalta sanoi.

Seuran aineistoon perustava tilastoanalyysi osoittaa, että Veikkauksen lupaukset ja teot ovat ovat ristiriidassa. Kun automaatteja sijoitetaan eniten köyhimmille alueille, vähäosaisimmat maksavat käytännössä suurimman laskun Veikkauksen avustustoiminnasta.

Veikkaus vuosittain jakaman noin miljardin euron avustuspotin suurimpia edunsaajia ovat taide, tiede, liikunta-alan toimijat, veteraanit sekä lapsi-, nuoriso- ja perhetyön järjestöt.

Esimerkiksi oopperalle tai hevosurheilulle kanavoidut miljoonat palkitsevat todennäköisesti enemmän korkeasti koulutettua ja hyvätuloista kansanosaa kuin lähiöiden vähäväkisiä.

Peliautomaattien sijaintiaineistoon perehtyneet tutkijat kokevat Veikkauksen pettäneen vastuullisuuslupauksensa.

”On selvää, että Veikkaus on tietoinen siitä, että rahapeliautomaatteja on sijoitettuna enemmän usein sellaisille asuinalueille, joissa esiintyy runsaasti huono-osaisuutta. Rahapeliautomaattien sijoittelussa liiketaloudellinen näkökulma on ollut etusijalla, vaikka Veikkaus korostaa toimivansa vastuullisesti. Arpajaislain mukaan Veikkauksen tulee toimeenpanna rahapelit siten, että pelaamisesta aiheutuvia taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja vähennetään. Rahapeliautomaattien sijoittelun osalta tämä ei näytä toteutuvan”, THL:n Jani Selin sanoo.

Liiketaloudelliseen optimointiin Veikkauksen johtoa kannustaa myös antelias bonusjärjestelmä.

Iltalehti uutisoi Veikkauksena toimitusjohtajan Olli Sarekosken tavoitteiden mukaisen tulospalkkion olevan 20 prosenttia hänen 400 000 euron vuosiansiosta. Tulostavoitteiden toteutuessa Sarekoski voi siis kuitata vuodessa 80 000 euron bonuksen.

Peliautomaattien sijoituspäätös pois Veikkaukselta?

Peliautomaattien kohdentaminen huono-osaisemmille alueille ei ole kansainvälisen tutkimistiedon valossa yllätys.

”Esimerkiksi Saksassa, Isossa-Britanniassa, Australiassa ja Kanadassa on havaittu rahapeliautomaattien määrän olevan korkeampi sosioekonomisesti haavoittuvilla alueilla. Suomen tilanteesta tekee poikkeuksellisen se, että täällä kaikki rahapelitoiminta on vielä valtionyhtiön hallussa”, THL:n Jani Selin sanoo.

Koska rahapeliautomaattien sijoittelua ei Suomessa säädellä, on Veikkaus toiminut lain mukaisesti.

”Veikkaus olisi kuitenkin voinut osana omaa vastuullisuustyötään kiinnittää asiaan halutessaan huomiota. Mitään pakkoa Veikkauksella ei ole vastata kaikkeen kysyntään.”

THL:n rahapelaamiseen erikoistunut tutkimuspäällikkö Susanna Raisamo ei analyysin tulosten perusteella jättäisi peliautomaattien sijoittelua Veikkauksen vastuulle.

”Vastuullisuus rahapelitoiminnassa ontuu, jos automaattien sijoitusratkaisut tehdään puhtaasti liiketaloudellisiin intresseihin perustuen. Asuinalueiden sosioekonominen taso ja rakenne tulee huomioida sijoituspaikkapäätöksissä. Tämän tulee olla myös rahapelipoliittisen päätöksenteon ytimessä. Sijoitteluratkaisut eivät voi perustua vain peliyhtiön itsenäisiin ratkaisuihin”, Raisamo sanoo.

Tiukempaa säätelyä esittää myös Selin: ”Olisi arvioitava esimerkiksi minkälaisia vaikutuksia uusien automaattien tuomisella olisi asuinalueella. Tulisiko esimerkiksi koulujen läheisyydessä rajoittaa rahapelitarjontaa?”

Rahapeliongelmista väitöskirjan tehnyt Peliklinikan tutkija Maria Heiskanen tarjoaa käytännön esimerkkiä Britanniasta.

”Esimerkiksi Manchesterissa on rakennettu karttapalvelu, johon on laskettu riskianalyysiä esimerkiksi koulujen ja rahapeli- ja päihdehoitopaikkojen määrän mukaan, ja arvioitu millaisille alueille rahapelimahdollisuuksia ei olisi syytä sijoittaa”, Heiskanen sanoo.

Karttaa voi katsoa tämän linkin takaa.

Suomessa rahapelimonopolia perustellaan sen tuotoilla saadulla yhteishyvällä ja vastuullisuudella, jolla yksityisten peliyhtiöiden ei tarvitse itseään veloittaa. Vastuullisuuden ohittaminen tulosten maksimoimiseksi nakertaakin monopolijärjestelmän oikeutusta.

”On koko yhteiskunnan etu, jos rahapelituotot kerätään eettisesti kestävällä tavalla, eikä tämän toteutumista edistä rahapelimahdollisuuksien keskittyminen asuinalueille joilla esiintyy enemmän huono-osaisuutta”, Heiskanen sanoo.

Heiskanen kaipaa laajempaa keskustelua automaattien sijoittelun perusteista.

”Yhteiskuntapoliittisesti tulisi käydä keskustelua tuottojen keräämisestä oikeudenmukaisella tavalla. Tämä tutkimus on alku Suomessakin sille keskustelulle, millaisin periaattein rahapeliautomaatteja hajasijoitetaan.”

Tämän lukeneet olivat kiinnostuneita myös näistä:

Miksi rahapelit koukuttavat?

Tatun peliriippuvuus alkoi viattomasta ajankulusta

Jäin kiinni peliriippuvuudesta, kun ulosottomies tuli ovemme taakse

Tutkija varoittaa: Lasten peliriippuvuus voi olla aikapommi

 

 

Oheinen juttu ja sen tekijä Matti Rämö palkittiin Tutkivan journalismin yhdistyksen tämän kevään 2019 Lumilapio-palkinnolla. Se julkaistiin Seuran verkkosivuilla ensimmäisen kerran 8. helmikuuta 2018. Yhdistyksen mukaan ”juttu herätti runsaasti yhteiskunnallista keskustelua. Sen seurauksena keskustelu rahapeliautomaattien sijoittelun perusteista, pelaajien tunnistautumisesta, monopoliasemassa olevan valtionyhtiön roolista uhkapeliongelmissa sekä nykyisen rahapelijärjestelmän mielekkyydestä yleensä nousi uudelle tasolle.”

Yhdistyksen kaikki perustelut jutun palkinnolle voit lukea tästä linkistä.

 

X