”Putin haluaa olla kunnioitettu ja pelätty kuin gangsteri” – Miksi historia toistaa nyt samat virheet, joita tehtiin jo Hitlerin kanssa?

Sotahistorioitsija Antony Beevor on ahdistunut tulevaisuudesta, mutta ei usko Venäjän hyökkäävän Natoa vastaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vladimir Putinin tavoissa johtaa voi nähdä kaikuja toisen maailmansodan aikaisilta diktaattoreilta.

Sotahistorioitsija Antony Beevor on ahdistunut tulevaisuudesta, mutta ei usko Venäjän hyökkäävän Natoa vastaan.
Teksti:
Jesse Raatikainen

Historian tutkimus on keino ymmärtää menneiden aikojen johtajien tavoitteita. Parhaimmassa tapauksessa menneisyyden virheitä ei toistettaisi, mutta inhimillinen ongelma on kuitenkin todellinen: virheet toistetaan aina uudelleen.

1930-luvulla britit ja ranskalaiset uskoivat, ettei kukaan ole niin tyhmä, että aloittaisi sodan Euroopassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

”He aliarvoivat Hitleriä. Kun Britannian pääministeri Chamberlain allekirjoitti Münchenin sopimuksen, Hitler oli raivoissaan, koska halusi todella taistella Tšekkoslovakiasta. Hitler ei voinut uskoa Chamberlainin luovuttaneen sillä hetkellä”, sotahistorioitsija Antony Beevor sanoo.

Beevorin mukaan sama virhe tehtiin nyt Venäjän kanssa – eihän Vladimir Putin olisi niin tyhmä.

”Putin ei halua olla rakastettu, ihailtu tai kunnioitettu. Hän haluaa olla kunnioitettu ja pelätty, kuin gangsteri.”

Toinen virhe, johon Eurooppa on sortunut useasti, johtaa ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen aikaan. Englantilainen kirjailija Norman Angell ei uskonut sodan mahdollisuuteen, koska kommunikaatio ja kauppa Euroopan maiden välillä oli niin kehittynyttä.

”Moni ajattelee yhä, että sodan syttymisen vuonna 1914 piti olla mahdotonta. Angela Merkelin näkemys Putinista oli sama. Otto von Bismarck vitsaili, että opimme historiasta sen, ettei kukaan opi historiasta mitään.”

Valtakunnankansleri Adolf Hitler saapuu Nürnbergin puoluepäiville vuonna 1938. Takana seisovat kenraalieversti von Brauchitsch ja yliamiraali Raeder.
© SKOY © OM-arkisto

Vaikutteita kylmästä sodasta

Vaikka Antony Beevor pyrkii välttämään historiallisia rinnastuksia eri johtajien välillä, hän vertailee kuitenkin, onko Putin lähempänä Stalinia vai Hitleriä.

Sotajoukkojen mikrojohtaminen ja ajatus moraalisesta oikeudesta naapurimaihin painaa Putinin mahdollisesti lähemmäs valtakunnankansleria.

Historioitsija huomauttaa, miten tämän päivän konfliktien päähenkilöt ovat saaneet vaikutteensa ensimmäisestä kylmästä sodasta. Kiinan Xi uskoo Beevorin mukaan oman maansa voimaan, eikä ole unohtanut menneisyyden nöyryytyksistä.

”Ei ole kysymystäkään, etteikö länsimaat nöyryyttäneet Kiinaa 1900-luvulla. Xillä on uskomus, että nyt on Kiinan vuoro ottaa valta haltuun ja johtaa maailmaa. Putin on hyvin samanlainen siinä suhteessa. Hän on katkera nöyryytyksistä ja epäonnistumisesta, varsinkin siitä miten Yhdysvallat ovat kohdelleet Venäjää.”

Beevorin mukaan Venäjä ei ole suurvalta, jos määritelmänä käytetään esimerkiksi koulutustasoa. Venäläiset kuitenkin näkevät itse maansa suurvaltana.

”Siksi Putin on niin vihainen ja katkera. Tämä tuskin muuttuu muuhun kuin pahempaan suuntaan, koska hän on saavuttanut kaikkea muuta kuin mitä suunnitteli hyökkäämällä Ukrainaan.”

Iso osa venäläisistä ajattelee, että Josif Stalin oli hyvä johtaja.
© SKOY © OM-arkisto

”Nato on hirvittävän alivalmistautunut”

Ukrainan sodan seuraukset ja lopputulos ovat yhä avoinna. Voisiko sota kestää jopa vuosia? Antony Beevor ei osaa arvioida sitä, mutta uskoo sen kestävän kuitenkin pidempään kuin kuvittelemme.

Ahdistaako tulevaisuus historioitsijaa?

”Tietysti. Vaikka kyseessä ei olisi ydinaseuhka, kemiallisten aseiden uhka on olemassa, muiden asioiden ohella. Geopolitiikan tulevaisuus ahdistaa erityisesti. Jos ei voi luottaa vastustajien sopimuksiin ja he rikkovat lupauksensa yhä uudelleen, kuten Putin, kuinka minkäänlaista vakautta voi syntyä?”

Beevorin mielestä Eurooppa ja läntinen yhteiskunta ei voi tehdä paljoa enempää, kuin mitä nyt tehdään. Ukrainalaisille annetut aseet pitäisi korvata, joten oma aseteollisuus pitäisi saada kehittymään. Hänen mukaansa brittiarmeijalla on nyt pulaa aseista.

”Nato on hirvittävän alivalmistautunut. En ole kovin huolissani, koska ei ole epäilystäkään, että Venäjän armeija olisi siinä asemassa, että se voisi haastaa Naton. Enkä todellakaan ole huolissani Itämeren alueen tilanteesta, Suomen ja Ruotsin tehokkuuden vuoksi.”

Sotahistorioitsija Antony Beevor on tutkinut viime vuodet Venäjän vallankumousta ja sisällissotaa. © iStock / Jesse Raatikainen

Arkistot avautuivat historioitsijalle

Antony Beevor tunnetaan erityisesti paksuista, toiseen maailmansotaan liittyvistä tietokirjoistaan. Ajatus kirjoittaa Venäjästä syntyi kuitenkin jo 1980-luvun lopussa.

Beevor on iloinen, ettei kirjoittanut kirjaa vielä silloin: hän ei ollut historioitsijana valmis käymään niin suuren aiheen kimppuun, eivätkä Venäjän arkistot olleet vielä avoinna.

Kun Beevor aloitti Venäjän vallankumous ja sisällissota -kirjansa (WSOY, 2022) työstämisen, Ukrainan sota ei ollut vielä näköpiirissä. Hänen tutkimusavustajansa aloitti aiheen perkaamisen jo kuusi vuotta sitten. Beevor itse oli vielä alussa silloista kirjaansa, Kohtalokas silta: Arnhem 1944 (WSOY, 2018).

Beevorin avustaja kaiveli Venäjän arkistoja, ja palasi Moskovasta löydöksiensä kanssa. Historioitsijaa itseään saattaisi uhata viiden vuoden vankeus, jos palaisi Venäjälle: puna-armeijan joukkoraiskauksista Berliinissä vuonna 1945 ei olisi saanut kirjoittaa.

Suomen talvisota olisi hyvä aihe Beevorin seuraavalle kirjalle. Hän käsitteli aihetta lähes 1 000-sivuisessaan kirjassaan Toinen maailmansota (WSOY, 2012). Beevor ei tiedä, jatkaako kirjailijanuraansa enää.

”Tietysti aihetta voisi käsitellä laajemmin, mutta en valikoi nyt uusia projekteja. Minulla on syöpä, enkä tee päätöksiä ennen ensi kevättä. Se on elämää.”

Lue myös: Venäläisten sadismi yllätti sotahistorioitsija Antony Beevorin: ”Mikään maa ei ole oman menneisyytensä vanki yhtä paljon kuin Venäjä”

X