Etsitkö veljessodassa surmattujen tai Aunuksen retkillä kuolleiden henkilötietoja? Kansallisarkisto lisää sotasurmien 1914–1922 -tietokantaansa liki 2000 uutta nimeä
Missä sukulaisesi kuolivat – tai selvisivät – vuonna 1918? Kansallisarkisto uudistaa Suomen sotasurmat tietokantansa entistä kattavammaksi Sotasurmasampo-hakupalveluksi.
Tampereen punaiset koottiin 1918 kaupungin valtauksen jälkeen Keskustorille odottamaan kuljetusta. Näidenkin ihmisten kohtaloita voi löytää Sotasammosta.
Kansallisarkistolla on ollut vuodesta 2004 asti verkossa palvelu, josta on voinut etsiä vuosina 1914–1922 väkivaltaisista syistä menehtyneitä ihmisiä.
Nyt historian harrastajille ja ammattilaisille luvataan lisää tietoaarteita, sillä palvelu muuttuu talven aikana vieläkin kattavammaksi.
Sotasurmat-palvelussa on ollut aiemmin tiedot 40 000 ihmisen kohtalosta. Tämän syksyn suuressa päivityksessä sinne tulee liki 2 000 uutta nimeä, ja palvelun nimikin vaihtui Sotasurmasammoksi.
Kansallisarkistoa kutsuttiin vuonna 1946 Valtionarkistoksi. Sotasurmat-palvelu on saanut tietokantaansa uusi nimiä. Palvelu vaihtoi nimensä Sotasurmasammoksi.
© Kolmio/Otavamedia
Sotasurmat paljasti uusia punavainajia
Jo 15 vuoden ajan toiminnassa ollut arkisto on saanut pikkuhiljaa lisää tutkimustietoa ja omaisilta kertyneitä vihjeitä.
Niiden tarkistaminen on ollut aikaavievää käsityötä.
Samalla kun palveluun on syötetty lisää dataa, sitä on myös nyt muokattu helpommin haettavaan muotoon yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa.
Kansallisarkisto kiittelee, että suurin kokonaispotti, peräti 1 600 uutta nimeä, saatiin järjestelmään tietokirjailija Tauno Tukkisen sitkeän penkomisen tuloksena. Näistä vainajista vain kymmenkunta on valkoisia, loput ovat punaisiksi ilmoitettuja tai sellaisiksi tulkittuja.
Lopullista varmuutta vainajien ”puolenvalinnasta” ei aina ole, sillä monessa kahakassa saatettiin esimerkiksi kuolleita sivullisia määritellä jälkeenpäin pelkän ammattiryhmän perusteella jompaan kumpaan taistelevaan ryhmään kuuluneiksi.
Vääriä nimiä paljon
Nimiä on selvinnyt vanhojen raastuvanoikeuksien, valtiorikosoikeuden ja kirkonkirkojen papereista vertailemalla.
Aikoinaan nuoren valtion kokemattomat virkailijat tekivät etenkin vankileirien dokumentoinnissa paljon virheitä.
”Tietoja kirjattiin hätäisesti. Nimiä on jopa oikeusistunnoissa kuultu väärin, ja vainajia sekoitettu samannimisiin ihmisiin,” kertoo palvelun suunnittelija Ilkka Jokipii.
Myös vangit osasivat tilaisuuden tullen ottaa hetkeksi toisten henkilöllisyyksiä. Tätäkin kautta arkisto löysi nyt parisataa aiemmin tuntematonta leireiltä selviytyjää ja eloonjäänyttä.
Leskien tiedot avuksi
Toinen tietoaarre, jota ollaan paraikaa siirtämässä palveluun, on vuodelta 1942 löytynyt ”Vuoden 1918 Leskien Avustuskomitean” -kortisto.
Talvisodan yhtenäisyyden herättämä valtio tunnusti tuolloin punaiset vakaumuksensa puolesta kaatuneiksi, ja alkoi maksaa omaisille pientä elatusapua.
Kortistosta löytyneistä nimistä 350 on tutkijoille uusia. Tarkistaminen on joissain tapauksissa poikkeuksellisen hankalaa, sillä osa leskien kadonneiksi luokitelluista miehistä on voinut paeta veljessodan jälkimainingeissa Venäjälle, ja kuolla aikanaan siellä joko Stalinin vainoissa tai muuten.
Kansallisarkiston mukaan palvelu täydentyy koko ajan.
”Etsimme ja lisäämme sinne muun muassa tietoja ihmisistä, jotka menehtyivät vuosia sodan jälkeen, jos syynä oli sotavamma tai suoraan vankileirilta tullut vaiva”, Ilkka Jokipii kertoo.
Palveluun on lisätty myös vainajien eri kansallisuudet, karttasijainteja taistelupaikoista sekä 1920-luvun alun heimosotien ja Aunuksen retken uhreja.
Tiedot avartavat kuvaamme tuon ajan yhteenotoista: levottomat ajat jatkuivat monta vuotta itsenäistymisen jälkeenkin, ja erilaisiin yhteenottoihin osallistui suuri joukko länsimaidenkin kansalaisia, seikkailijoita ja sodan etsijöitä.
Lue myös: Seura Viipurissa: Viipurin sotamuseossa sota on kirjaimellisesti käsillä