Yhteisvastuun pitäisi ohjata meitä läpi vuoden Joonas Nordman muistuttaa: ”Tammikuun lopussa köyhät ja yksinäiset olivat vain maininta uutisfiidissä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Joonas Nordman
Joonas Nordman. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
"Maailman onnellisimmassa maassa menee kuulemma koko ajan paremmin, mutta silti pohjolan ”onnenmyyrät” voivat entistä huonommin", Joonas Nordman kirjoittaa Seuran kolumnissa.

Suomi pääsi viime viikolla The Good Country Index -mittauksen ykköspallille. Sen mukaan tuotamme maamme kokoon suhteutettuna eniten hyvää koko ihmiskunnalle. Vaalimme muun muassa rauhaa ja kunnioitamme ympäristösopimuksia. Tutkimus kokonaisuudessaan vaikutti kryptiseltä, mutta sitä hehkutettiin laajasti.

Mieleeni tuli se toinen tutkimus, jonka mukaan olemme myös maailman onnellisin kansa. Tästä on jaksettu meitä muistuttaa, ja silloin on epäkiitollista ja näköalatonta huomauttaa hyvinvointivaltiomme ongelmista.

Kansainväliset vertailut esittelevät suomalaisten hyvinvoinnin aina meidän isona, yhteisenä, kulttuurisena nimittäjänä. Onnellinen suomalainen taitaa kuitenkin olla yksittäistapaus.

Eihän maailman rikkaimman maan Qatarinkaan kaikilla asukkailla ole yhtä paljon rahaa.

Takuusäätiön mukaan suomalaisten velkaongelmat ovat pahentuneet lyhyessä ajassa rajusti. Säätiön maksuttomaan velkaneuvontaan otettiin viime vuonna yhteyttä enemmän kuin koko sen 30-vuotisen historian aikana. Maksuhäiriömerkintöjen ja ulosottoon joutuneiden määrässä tehtiin viime vuonna ennätys.

Ylen tuoreessa jutussa kerrottiin, että mielenterveys- ja päihdeongelmat aiheuttavat 60–70 prosenttia nuorten ja nuorten aikuisten terveyshaitoista. Lasten mielenterveysongelmien lisääntymisestä saimme lukea jo syksyllä.

Masennus on yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeeseen. Asiantuntijat pitävät yksinäisyyttä jo kansantautina.

Maailman onnellisimmassa maassa menee kuulemma koko ajan paremmin, mutta silti pohjolan ”onnenmyyrät” voivat entistä huonommin.

Selityksiä löytyy teknologian ja kiihtyneen elämänrytmin kääntöpuolista, ja ratkaisuja vaaditaan poliitikoilta. En usko, että valtio voi ratkaista kaikkia edellä mainittuja ihmisten ongelmia. Tarvitaan myös toista ihmistä.

Heinrich Böllin kirjoittamassa klassikossa Ois joulu ainainen iso suku alkaa esittää joulua vuoden ympäri, koska se tekee tädin niin onnelliseksi. Novellin otsikko on paljonpuhuva.

Joulukuussa emme nimittäin vaadi päättäjiltä suuria tekoja, vaan paatuneinkin meistä kaivaa kuvetta ja osallistuu kuka mihinkin joulukeräykseen. Muistamme yksinäistä sukulaista joulukortilla, olemme kiinnostuneita toisistamme, välitämme.

Mutta kun joulunhenki lentää ulos viimeistään tapanina, kuka näitä enää sen jälkeen miettii. Tammikuun lopussa köyhät ja yksinäiset ovat vain maininta uutisfiidissä.

Yhteisvastuun pitäisi ohjata meitä läpi vuoden, ei unohdeta sitä jouluun. Avun kohde voi olla joku tuntematon, tai sitten sukulainen, tuttava, työkaveri, josta olet jo pitkään ajatellut, että kaikki ei ole hyvin, mutta et ole koskaan kysynyt. Jonain päivänä auttaminen on myöhäistä.

Pidetään toisistamme huolta, ympäri vuoden.

Joonas Nordman on näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja.

X