Harjus on sekä yleinen että uhanalainen kalalaji
Lapin järvissä harjus on satoisa saaliskala. Merellä kutevia harjuksia elää enää Pohjanlahden perukoilla.
Harjumainen 17–24-ruotoinen selkäevä erottaa harjuksen muista lohikaloista.
Sama kala voi olla yhtä aikaa sekä kalaturistin himoitsema saalis että äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu laji.
Maamme vesialueiden ainoa tunnettu meriharjusesiintymä on pohjoisella Perämerellä Krunnien saariston alueella. Merikutuisen harjuksen lisäksi merivesillämme elää myös jokiin vaeltavia harjuksia, jotka eivät ole yhtä harvinaisia kuin meressä kutevat.
Suomen pohjoisosien sisävesissä elävät harjukset puolestaan ovat virkistyskalastajien saaliskaloja. Tunnetuimmilla harjusjärville järjestetään myös kalastusmatkoja.
”Kysymyksessä on sama laji. Eri vesistöissä eläviä harjuksia on hankala erottaa ulkonäön perusteella toisistaan”, sanoo Maailman luonnonsäätiön suojeluasiantuntija Matti Ovaska.
Joitakin eroja on. Kirkkaissa vesissä harjus on vaalea ja hopeakylkinen, kun taas humuspitoisimmassa vesistöissä harjuksen kyljet ovat tummemmat ja toisinaan myös ruskeat tai vihertävät.
Puhtaiden vesien asukki
Muista lohikaloista poiketen harjuksen kutu ajoittuu syksyn sijasta kevääseen.
Kutuajan lähestyessä harjukset hakeutuvat mataliin mutta virtaviin hiekkapohjaisiin vesistöihin.
Poikaset kuoriutuvat alkukesästä.Ne käyttävät ensin ravinnokseen eläinplanktonia kunnes kasvettuaan siirtyvät syömään pohjaeläimiä, muun muassa hyönteisten toukkia ja vedenpinnan hyönteisiä.
Poikaset käyttävät aluksi ravinnokseen eläinplanktonia, kasvettuaan ne syövät hyönteisten toukkia ja vedenpinnan hyönteisiä. ©MVPHOTOS
Harjus on petokala, mutta sillä on kokoonsa nähden pieni suu, joten se voi syödä pieniä kaloja ja kalojen poikasia.
”Harjus viihtyy hapekkaissa ja puhtaissa vesissä. Suomessa lajia esiintyy tiheämmin pohjoisessa kuin etelässä. Inarinjärvi on yksi antoisimpia harjusapajia”, Ovaska kertoo.
Vähenevä rakkolevä
Meriharjus kuuluu Pohjanlahden luontaiseen kalastoon, ja murtovedessä lisääntyvänä se on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen harjusmuoto.
Meriharjusta uhkaa meren tilan yleinen heikkeneminen ja vesistön rehevöityminen.
”Pohjanmaalla happamiin sulfaattipitoisiin maihin tehdyt ojitukset ja ruoppaukset ovat Suomen rannikon läheisyydessä lisänneet Perämeren kuormitusta”, Ovaska sanoo.
Sen sijaan Ruotsin puolella meriharjuskanta on verrattain vahva. Ruotsissa ei ole tehty yhtä massiivisia ojituksia kuin Suomessa. Lisäksi Pohjanlahden rannikko on Ruotsin puolella syvempi, mikä vähentää rehevöitymisriskiä.
Rehevöitymisen suurin ongelma on se, että rakkolevä joutuu väistymään yksivuotisten rihmalevien tieltä.
”Rakkolevä tarjoaa suojaa ja ravintoa kalojen lisäksi lukemattomille pieneliöille. Rakkolevän vähentymisen myötä meriharjuksen elinolosuhteet ovat heikentyneet hälyttävästi.”
Kalastusrajoituksia
Etelä-Suomen sisävesissä harjus on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi. Viime vuosina kantaa on vahvistettu istutuksilla, ja nykyään harjusta tavataan paikoitellen aina Uuttamaata myöten.
Myös meriharjuksen emokaloja on jo pyydetty ja sijoitettu kalanviljelylaitoksiin.
”Meriharjuksen kannan koko ja tila vaativat pikaista selvittämistä, jotta lajille osataan laatia oikeita suojelutoimenpiteitä.”
Vesistöjen rehevöitymiseen ei ole näkyvissä nopeaa ratkaisua, vaikka vesistöjen kuormitusta onkin saatu vähennettyä.
Meriharjus päätyy myös samoilla alueilla esiintyvien siian ja taimenen kalastuksen sivusaaliiksi. Ovaskan mukaan kalastuksen säätelyllä ja verkkokalastusta rajoittamalla voitaisiin osaltaan välttää meriharjuskannan kutistumista.
Lue myös:
Meriharjus on vaarassa kuolla sukupuuttoon
Tiesitkö?
Harjus muistuttaa sukkulamaisen ja virtaviivaisen olemuksensa takia siikaa. Lohikalana harjuksella on rasvaevä, mutta harjamainen 17–24-ruotoinen selkäevä erottaa sen muista lohikaloista.
Harjus kasvaa Pohjois-Suomessa tavallisesti 30–40 senttimetrin mittaiseksi ja Keski-Suomessa sekä etelässä kymmenisen senttiä pidemmäksi. Yli 60-senttiset ja yli kahden kilon painoiset harjukset ovat harvinaisia.
Kutuaikana harjuskoiraan värit muuttuvat koreammiksi ja selkäevien täplät punaisiksi. Harjus tuoksuu miedosti timjamille, mistä juontaa lajin latinankielinen nimi Thymallus.