Suomen susilta selvitetään perimä

Suomessa on käynnistynyt susien DNA-perusteinen kannanarviointi. Tämä helpottaa laumojen koon määrittämisessä ja tehostaa susien seurantaa.
Ville Vanhala
Tiede & luonto 3.4.2017 15:30

Susi hakee nyt sutta. Suden kiima-aika ajoittuu kevättalvelle ja keväälle. Kiima-aikana lauman alfauros ja naaras käyvät merkitsemässä useiden satojen, jopa tuhannen neliökilometrin kokoisen reviirinsä rajoja.

Susinaaran kantoaika on runsaat kaksi kuukautta, ja se synnyttää huhti–toukokuussa maahan kaivettuun kuoppaan 4–6 pentua.

Susilauman muodostavat pääsääntöisesti lisääntyvä alfapari ja niiden eri-ikäiset pennut.

”Maassamme asusti viime vuonna noin 200–235 sutta, jotka muodostavat 37–39 laumaa. Uusi susikannan arvio saadaan loppukeväästä”, kertoo erikoistutkija Katja Holmala Luonnonvarakeskuksesta.

Lauma vai pari?

Susien ja susilaumojen määrää on tähän saakka arvioitu pääsääntöisesti jälkihavaintojen perusteella. GPS-pannoilla varustettujen alfayksilöiden kautta puolestaan on saatu tietoa reviirien koosta ja susien liikkeistä.

Luonnonvarakeskus on käynnistänyt alkuvuodesta susien lumijäljityksen lisäksi geneettiseen materiaaliin pohjautuvan kolmivuotisen kannanarviointiprojektin.

Maastoaineistoa on kerätty talven ja alkukevään aikana arviolta kahdeksalta susireviiriltä Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.

”DNA määritetään ulosteista ja virtsasta, jotka analysoidaan Turun yliopistossa”, erikoistutkija Holmala sanoo.

DNA-näytteiden avulla pystytään määrittelemään, onko kysymyksessä pentuelauma tai ainoastaan reviiriä merkitsevä pari.

”Näytteiden perusteella saadaan tietoa yksittäisistä susista, mutta pystytään myös selvittämään laumojen määrää ja sitä, kuinka monta yksilöä kussakin laumassa on.”

Suomen sudet ja niiden sukupuut selville

Itä-Suomessa kolmen vuoden kokeiluna toteutettava hanke perustuu Skandinaviassa käytössä olevaan seurantamenetelmään.

Ruotsissa ja Norjassa on jo käytössä DNA-aineistoon pohjautuva susien tietokanta. Kun käytännössä kaikki Suomen sudet ovat rekisterissä, jokaista laumaa pystytään seuraamaan erikseen ja jokaista sutta yksilökohtaisesti.

”Ruotsissa tietokantaan päivitetään laumojen muutokset lisäämällä siihen uudet yksilöt ja poistamalla kuolleet”, Katja Holmala kertoo.

Länsi-Suomessa Turun yliopisto ja viime vuosina myös Luonnonvarakeskus ovat keränneet susien DNA-näytteitä vapaaehtoisvoimin.

”Läntisen Suomen susista on seurannan ansiosta pystytty julkaisemaan jopa sukupuita.”

DNA-näytteistä saaduilla tiedoilla kyetään tehostamaan susilaumojen seurantaa varsinkin haastavilla alueilla.

”Jos samalla alueella on useita laumoja, niiden erottaminen toisistaan on toisinaan hankalaa. DNA-seurannalla saadaan lisäksi tietoa susien mahdollista sijoittumisesta myöhemmissä vaiheissa.”

EU:n valvova silmä

Suden kannanhoidollinen pyynti päättyi viime syksynä. Nykyään kaatoluvat myönnetään tapauskohtaisesti vahinkoperusteisina ja poikkeuslupina sosiaalisin perustein.

Sudelle on asetettu 53 yksilön kaatokiintiö poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen. Kiintiö sisältää pyydettyjen susien lisäksi myös luonnossa menehtyneet yksilöt.

Susi on Suomessa kiistanalainen eläin, johon kohdistuu suurpedoista suurin mielenkiinto.

”Informaatiota sudesta tarvitaan niin kansalaisille kuin hallintoonkin”, Holmala sanoo.

Susi on Suomessa erittäin uhanalainen eläin, minkä vuoksi myös Euroopan unioni seuraa Suomen susikannan kehitystä.

Suden kannanhoitosuunnitelmassa on määritelty suotuisaksi suojelutasoksi 25 lisääntyvää laumaa. Jos laumojen määrä laskee sen alle, se ei enää välttämättä ole EU:n mittapuun mukaan onnistunutta kannanhoitoa.

Viime vuoden helmikuun arvion mukaan maassamme on 37–39 susilaumaa.

”Osa niistä on niin sanottuja rajalaumoja, jotka elävät sekä Suomessa että Venäjällä, eikä niitä lasketa 25 lauman tavoitemäärään.”

Suomen susilaumoissa on 3–12 yksilöä. Keskimäärin yhden lauman koko on seitsemän sutta.

Lauma voi hajaantua pitkäksikin ajaksi, jolloin Suomen sudet saalistavat ja liikkuvat pienempinä ryhminä. Laumoissa on myös vuodenkierrosta johtuvaa dynamiikkaa. Kiinteimmin susilauma pysy yhdessä pentujen aikana keväästä syksyyn.

Laumojen lisäksi Suomessa on myös yksinäisiä susia. Tällöin kyse on useimmiten nuoresta vaeltavasta sudesta, joka hakee omaa reviiriään.

Susi vai koira?

Maastosta löydettyä näytettä analysoitaessa selvitetään, mistä susiyksilöstä on kysymys.

Turun yliopistolle on päätynyt myös muutamia koirien jätöksiä.

”Luonnossa elävät koirasudet ovat suoraan suden ja koiran risteymiä. Lemmikkinä pidetyillä koirasusilla vähäinen suden perimä voi olla lähtöisin usean sukupolven takaa”, Katja Holmala sanoo.

Susien aiheuttamat koiravahingot ovat vähentyneet niillä reviireillä, joilla on pannoitettuja susia. Kuka tahansa pystyy seuraamaan pannoitetujen susien paikannustietoja suurpetosivustoilta.

Myös Luonnonvarakeskuksen DNA-tulokset tullaan aikanaan julkaisemaan samalla sivustolla, josta löytyy jo vapaaehtoiskeräysten tuloksia.

Sivuston välityksellä voi jatkossa seurata yksittäisen suden liikkeitä ja elämää.

Lisätietoja: Susien havainto- ja seurantatiedot

Lue myös:

Susihuökkäykset Suomessa: katso kartta

Kun kaveri ammutaan vierestä, suden käytös muuttuu