Suomen ilmastonmuutoksen epäilijät näkevät ympärillään hiljentämistä ja salaliittoja – Tämä ilmastoepäilijöiden mielestä on nyt pielessä

Ei ihme, että maapallon tila alkaa helposti pelottaa. Kun monena aamuna ilmastonmuutoksen epäilijät juovat kahvinsa hätkähtämättä, järkyttyy tavallinen kahvittelija ilmaston muuttumisesta kertovien uutisten edessä.

Grönlannin jäätikön sulamista ei voi estää.

Otsikko hyppää aamupöpperöisille silmille kuin joku olisi heittänyt niihin happoa, ja rinnassa tuntuu tutuksi tullut muljahdus.

Jutussa kerrotaan, että Grönlantiin vuosittain satava lumi ei riitä korvaamaan jäätiköiden sulamisesta syntyvää poistumaa.

Vaikka kasvihuonekaasujen päästöt lopetettaisiin nyt, jäätikön sulaminen jatkuu ja toiveet sen pysäyttämisestä ovat vähäiset.

Uutinen on kaikkialla internetissä, mutta MTV:n tarjoilu tuntuu kaikista pahimmalta:

Näin piti käydä vasta 2070-luvulla.

MTV:n uutinen linkkaa toiseen uutiseen, joka ei ole yhtään lohdullisempi:

Kohtaako ihmiskunta pian loppunsa?

Uutisenlaatijan arvio:

Erittäin todennäköisesti vuoteen 2050 mennessä.

Jos minulla olisi kravatti, todennäköisesti löysäisin sitä, mutta koska ei ole, eksistentiaaliseen ahdistukseen on haettava toisenlaista balsamia.

Syyskuun 7. päivänä sitä on tarjolla Messukeskuksessa, jossa ilmastonmuutoksen epäilijät, ilmastoskeptikot – tai -denialistit tai -realistit tai miten vain haluatte heitä kutsua– kokoontuvat ensimmäiseen laajaan seminaariinsa. Ilmastosi-seminaarissa on kysymys tieteestä, ja puhujina on useita pitkän päivätyön tehneitä professoreja.

Pakkohan se on nähdä.

Kari Mielikäinen on Metsän­tutkimuslaitoksen emeritus­professori. © Sampo Korhonen/Otavamedia

Ilmastonmuutoksen epäilijät, hätä ei näytä tältä?

Balsamia todella on tarjolla. Mielipiteet täällä saattavat vaihdella sen välillä, miten paljon ilmasto on lämmennyt ja mikä on ihmisen osuus siinä.

Mutta parista asiasta läsnäolijat ovat harvinaisen samanmielisiä: puheet ilmastokatastrofista ovat heidän mielestään liioittelua, media kirjoittaa ilmastonmuutoksesta liian pelottelevaan sävyyn ja yleisesti ottaen mitään hätää ei ole.

Huomioni kiinnittyy siihen, että seminaarissa ei ole paikalla muita toimittajia. Olen ainoana porukassa, jota ammattikuntani nähtävästi karttaa kuin ruttoa.

Nielaisen pari kertaa, ikään kuin näin voisin häivyttää paatuneen punavihreän sydämeni, mutta pakko on jatkaa.

Parista asiasta läsnäolijat ovat harvinaisen samanmielisiä: puheet ilmastokatastrofista ovat heidän mielestään liioittelua.

Norkoilen standilla, jossa keski-ikäinen mies ja nuori nainen myyvät kirjoja. Kirjoja on kaksi: Mikko Paunion Vihreä valhe ja Mikko Paunion ja Mika Rantasen Hourulan väen ilmastovallankumous. Selaan jälkimmäistä ja sanon, että tästä en ole kuullutkaan.

Mies, jonka nimi menee minulta ohi, sanoo, että se ei ole mikään ihme. Media on kuulemma sivuuttanut kirjan täysin. Hän sanoo, että kirjaa esiteltiin aikoinaan Perussuomalaisten puoluetoimitsijan Matti Putkosen tilannekatsauksessa.

Paikalla oli valtavasti toimittajia, ”kaksi Hesarista ja peräti neljä Yleltä”, mutta kukaan ei kirjoittanut kirjasta mitään.

Pöydällä on myös kolmas kirja, Michael Schellenbergerin Apocalypse Never: How Environmental Alarmism Hurts Us All.

Schellenberger on entinen (omasta mielestään varmasti myös nykyinen) ympäristöaktivisti, toimittaja ja kirjailija, joka monien mielestä käänsi kelkkansa.

Hän on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen vaikutuksilla pelotellaan ihmisiä turhaan ja hän kannattaa ydinvoimaa.

Tartun kirjaan. Mies standilta huudahtaa, että ”Facebook sensuroi sitäkin.”

Opettaja Simo Ruoho pyörittää ilmastoaiheista sivustoa Facebookissa. © Sampo Korhonen/Otavamedia

Ilmastosi-seminaarin puhujat alan julkkuja

Seminaarin ensimmäiset puhujat ovat Turun yliopiston fysiikan emeritusprofessori Jyrki Kauppinen, Kilpisjärven biologisen aseman entinen johtaja Antero Järvinen, Metsäntutkimuslaitoksen emeritusprofessori Kari Mielikäinen ja luokanopettaja Simo Ruoho.

Kauppisen erikoisala on spektrometria; miten säteily vaikuttaa kohteisiin, jotka säteilyä vastaanottavat. Yksi tällainen kohde on esimerkiksi maapallo. Kauppinen on tehnyt omia laskelmia maapallon ”säteilybudjetista” ja tullut siihen tulokseen, että havaittu lämpeneminen johtuu ensisijaisesti muutoksista pilvipeitteessä. Ihmisen osuus lämpenemisestä on hänen mukaansa vain 1–2 prosentin luokkaa, jos sitäkään.

Kauppisen esitelmä on täynnä matemaattisia kaavoja, mutta hänen sanomisillaan on jännittävä tapa rikkoa kansainvälinen uutiskynnys – tosin hiukan kyseenalaisissa julkaisuissa.

Kilpisjärven biologisen aseman entinen johtaja Antero Järvinen ei näe ilmaston muuttuneen Kilpisjärvellä. © Sampo Korhonen/Otavamedia

Valeuutisten ja huhujen levityksestä tunnetulla amerikkalaisella Breitbart-verkkosivustolla kerrottiin vuonna 2011 tutkimuksesta, jonka väitettiin osoittavan, että ilmastonmuutos johtuu muutoksista kosmisessa säteilyssä ja auringossa.

Jutussa siteerattiin Kauppista, joka totesi ilmastonmuutoksesta näin:

”Se on häpeämätöntä vääristelyä.”

Mistä Breitbart Kauppisen lausunnon sai on epäselvää, sillä Kauppisella ei ollut mitään tekemistä kyseisen tutkimuksen kanssa, eikä tutkimuskaan osoittanut sitä mitä Breitbart sen väitti osoittavan.

Kesäkuussa 2019 Kauppinen oli jälleen asialla. Hän latasi laskel­miaan nettiin, ja ne päätyivät nopeasti sekä Venäjän valtion propagandakanavalle Russia Today’lle että amerikkalaisen oikeiston suosimalle uutiskanavalle Fox Newsiin. Foxin mukaan ”ilmastonmuutoshuijaus oli paljastettu”.

Yleisradio julkaisi viime vuonna Kauppisesta laajan jutun, jossa kaksi asiantuntijaa epäili hänen laskelmiaan.

Täällä hän saa kuitenkin esitelmänsä päätteeksi suuret aplodit.

Historiaa ja metsätietoa

Antero Järvisen sanoma on, että paras selitys lämpenemiselle on ilmaston luonnollinen vaihtelu. Hän käy läpi Lapin ilmastohistoriaa vuosituhansia taaksepäin ja osoittaa, miten lämpimät ja viileät kaudet ovat vaihdelleet.

1930-luvun lopulla oli myös lämmintä; silloinkin puhuttiin Grönlannin sulamisesta ja arktista merijäätä oli yhtä vähän kuin nykyään.

Tämän päivän Kilpisjärvellä ilmastonmuutos sen sijaan ei Järvisen mukaan näy millään tavalla – ei lämpenemisenä tai viilenemisenä.

Järvinen kertoo myös, että vuosien varrella Kilpisjärven asemalla on käynyt taiteilijoita, toimittajia ja aktivisteja, jotka ovat hänen mielestään halunneet osoittaa, miten haitallisesti ilmastonmuutos vaikuttaa Lapin luontoon.

Ilmaston lämpeneminen johtuu pilvipeitteen muutoksista, väittää Turun yliopiston fysiikan emeritus­professori Jyrki Kauppinen. © Sampo Korhonen/Otavamedia

Kun Järvinen on kertonut, ettei ilmastonmuutos näy alueella mitenkään, vieraat ovat olleet epäuskoisia.

”Ihmiset rakastavat kauhuskenaarioita ja ovat pettyneitä jos niitä ei löydy”, hän päättää esitelmänsä.

Professori Mielikäisen esitelmä ei käsittele ilmastonmuutosta lainkaan. Hän vetää yhtymäkohtia 1980-luvun metsäkeskustelusta tämän päivän ilmastokeskusteluun.

Hänen mukaansa tuolloin ympäristöväki ja media ”päättivät”, että paljon kohutut metsäkuolemat johtuivat ilmansaasteista ja vaativat toimenpiteitä saastuttamisen suitsimiseksi. Myöhemmin tutkimus osoitti, että suuri osa metsäkuolemista johtui routa-, pakkas- ja kuivuusvahingoista.

Ruohon esitelmä on maallikolle melko vaikeaselkoinen ja se käsittelee ilmastomallinnuksen epävarmuustekijöitä.

Ikävän median vika

Tauolla seminaaripaikalle on ilmestynyt uusi standi. Sen takana istuu eläkkeellä oleva työterveyslääkäri Antti Lehtniemi Lohjalta. Hän kaupittelee Rudi Darwallin kirjaa Vihreä Tyrannia. Lehtinemi on itse kääntänyt ja julkaissut teoksen.

Hän kertoo, että kirjan julkistamistilaisuus oli edellisenä päivänä. Kutsu lähti moneen mediataloon eikä ketään tullut paikalle. Viereisissä pöydissä käydään keskusteluja, joista erotan yksittäisiä sanoja: media, hesari, vihreät, marxilaiset, sensuroitiin.

Toisaalta omassa kuplassani ollaan sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen epäilijät ovat saaneet liikaakin mediahuomiota.

Tuulivoimala sai epäilijäksi

Tauolla hyörii myös seminaarin puuhamies Pekka Kangas.

Kun jossain järjestetään ilmastoseminaari, rahoittajana on usein SITRA, yliopisto tai jokin arvovaltainen instuutio. Tämän seminaarin rahoittaja on kuitenkin Lappajärven Konetyöstö.

Kangas on sen toimitusjohtaja. Hän sanoo kiinnostuneensa ilmastoasioista muutama vuosi sitten, kun Lappajärvelle suunniteltiin (ja vastustettiin) tuulivoimalapuistoa.

Etsiessään tietoa tuulivoimasta, hän törmäsi Antero Järvisen blogikirjoitukseen ”Ilmastoharhan lyhyt historia sivustakatsojan silmin.”

Myöhemmin vielä suuremman vaikutuksen teki YouTubesta löytynyt 17 minuutin video Ilmastonmuutos – historian suurin epävalhe.

Sen on julkaissut ihmiskunnan mystisestä menneisyydestä kertova Thomas Virenin Myytinkertojat -kanava.

(Kanava onkin mielenkiintoinen; sen videoissa esitellään ilmastoaiheiden lisäksi tarumaisia muinaisia sivilisaatioita, Pohjolan jättiläisiä, ja kerrotaan Hopi-intiaanien salatusta tiedosta.)

Tämän jälkeen Kangas liittyi netissä toimivaan Ilmastofoorumiin, jossa hän luki Simo Ruohon ajatuksia. Hän tutustui Ruohoon ja päätti, että tämän ajatukset on saatava laajempaan levitykseen.

”Ja tässä sitä ollaan”, Kangas sanoo.

Vuosilusto­tutkija Mauri Timonen Metsän­tutkimus­laitokselta. © Sampo Korhonen/Otavamedia

Miesten maailmaa

Ylöjärveläisellä opettajalla Simo Ruoholla on seminaarissa enemmänkin jännitettävää.

Hän odottelee, mahtaisiko Ilmatieteen laitoksen tieteellinen johtaja Ari Laaksonen tulla paikalle.

Professori Laaksonen on heinäkuun lopulla kirjoittanut Ruohosta Twitterissä näin:

”Välillä tulee mieleen, että informaatio ja Simo ovat vähän niin kuin vesi ja hanhi.”

Tämän takia Ruoho oli haastanut Laaksosen väittelyyn seminaarissa. Professoria ei kuitenkaan näkynyt.

Professori Ari Laaksosen ja ilmastoepäilijä Simo Ruohon mittelö on Twitterin viikottaista hupia. © Kuvakaappaus

Entä millainen on seminaarin yleisö? Ruoho sanoo, että paikalla on arviolta sata ihmistä, mikä tarkoittaa, että suurin osa lipun ostaneista on osallistunut seminaariin etänä.

Nuoria ja naisia on aniharvassa, eli ukkoporukassa istutaan. Poliittinen suuntaus on kallellaan persuihin.

Ensimmäisenä tapaan tauolla johdannaiskauppiaan. Hän kertoo normaalisti matkustavansa työssään ympäri maailmaa, mutta pandemia pitää hänet nyt Suomessa. Seminaarissa hän on asiakkaansa puolesta.

Seuraavaksi minulle esittäytyy keski-ikäinen mies, Ossi Tiihonen.

”Olen ilmastomielipiteideni vuoksi varmaan Suomen vihatuin mies”.

Tiihonen kertoo, että ainakin Vihreä Lanka ja Suomen Kuvalehti ovat käsitelleet hänen ajatuksiaan ei-niin-mairittelevassa sävyssä.

Hän sanoo olevansa perussuomalainen Lohjalta, mutta vastoin lehtien luonnehdintaa hän ei ole mielestään kovin oikealla.

Eräs nuorehko mies taas kertoo, että hänet on tuonut seminaariin kiinnostus ruoantuotannon ilmastovaikutuksiin.

Siinäkään kaikki ei hänen mielestään ole niin kuin mediasta saa lukea. Hän mainitsee esimerkkinä tutkimuksen, jossa naudanlihan tuotannon todettiin vaativan valtavasti vettä.

”Mutta suurin osa siitä oli laitumelle satanutta sadevettä”, hän sanoo.

Karjan­kasvattaja ja ”peltofilosofi” Sakari Peltola seminaarissa Finlandia-tv:n haastattelussa. © Sampo Korhonen/Otavamedia

Annos kovempaa tiedettä

Seminaarin jälkimmäisen osan puhujat ovat avaruusfysiikan professori Kalevi Mursula Oulun yliopistosta, vuosilustojen tutkija Mauri Timonen Metsäntutkimuslaitokselta, karjankasvattaja Sakari Peltola ja jo 80-vuotias merigeologi Boris Winterhalter.

Viimeksimainittua pidetään suomalaisen ilmastoskepsiksen isänä.

Näistä esitelmistä mieleenpainuvin tulee Peltolalta. Hän esittelee karjankasvatusmenetelmää, joka lisää hiilen määrää maaperässä. Kun hiili varastoituu maaperään, se on poissa ilmakehästä. Konsepti vaikuttaa järkevältä, ja Ylen viime vuonna julkaisemassa Peltolan henkilökuvassa muut tutkijat antoivat varovaista vihreää valoa Peltolan ajatuksille.

Sakari Peltolan puhetta kuunnellessa ei voi olla ajattelematta, miten maailma on muuttunut. 1990-luvulla hän olisi nimittäin voinut pitää vastaavan esitelmän Vihreiden vuosikokouksessa ja saada mojovat aplodit.

”No näin ei ole enää,” Peltola naurahtaa.

Kaikista puhujista Mursulassa on eniten akateemista patinaa.

Hän esittelee omaa tutkimustaan ja nostaa esiin aurinkotutkimuksen heikosti tunnettuja seikkoja, joilla voi olla vaikutusta maapallon ilmastoon – tai sitten ei.

Merigeologi Boris Winterhalter on Suomen ensimmäinen virallinen ilmasto­skeptikko. © Sampo Korhonen/Otavamedia

Timosen esitelmä toistaa Järvisen sanoman: vuosilustot todistavat, että ilmasto on aina vaihdellut.

Winterhalter kertaa väitteen, jonka kuulen seminaarissa monta kertaa: hiilidioksidi ei nosta maapallon lämpötilaa, vaan lämpötilan nousu nostaa hiilidioksidimäärää.

Winterhalterin muistelo alan historiasta on kiintoisa. Aluksi häntä kuulemma kutsuttiin innokkaasti erilaisiin tapahtumiin keskustelemaan ja kertomaan ajatuksistaan.

”Sitten pääministeri Matti Vanhanen sanoi televisiossa, että ilmastonmuutoksen vähättelyn on kertakaikkiaan loputtava, ja sen jälkeen kutsut loppuivat.”

Miten tutkimuksen pitäisi vastata tähän ilmiöön – ja onko siihen vastattava, jos faktat eivät kelpaa?

Kotimatkalla koetan ymmärtää ilmastoskepsismiä ilmiönä.

Pitäisikö yliopistojen perustaa oma someosasto vastailemaan skeptikoiden väitteisiin?

Tiede ei ole demokratia. Tieteessä maallikoiden mielipiteet ovat toissijaisia. Eikä hyvällä katsota, jos toisen alan asiantuntija, vaikkapa kemisti neuvoo fyysikkoa. Denialistien ja skeptikoiden kohtaaminen hämmentää tutkijoita, eikä vaikuta siltä että epäily olisi vähenemässä.

Miten akatemiatutkimuksen olisi siihen vastattava? Pitäisikö yliopistojen perustaa oma someosasto vastailemaan skeptikoiden väitteisiin?

Teeskenneltävä, että ilmiötä ei ole olemassa ja vaieta? Vai koulutettava ihmisiä ymmärtämään tieteentekemisen logiikkaa ja siihen liittyviä epävarmuustekijöitä?

Nämä eivät ole vähäpätöisiä kysymyksiä. Jos keskeiset instituutiot menettävät kansalaisten luottamuksen, mitä yhteiskunnasta jää jäljelle? 

Lue myös: Näky merenpohjassa pysäytti – Löytöretkeilijä Pata Degerman seuraa ilmastonmuutoksen jälkiä