Seura selvitti: Miksi Putin pysyy vallassa? Tutkija avaa Venäjän johdon toimintaa – ”Malli on myös yksinvaltaisista järjestelmistä haavoittuvaisin”
Arviot Vladimir Putinin asemasta Venäjän johdossa kiihtyvät samaan aikaan, kun Ukraina kerää voimiaan kauan odotettuun vastahyökkäykseen. Mikä voisi kaataa yksinvaltiaan?
Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu tervehti presidentti Vladimir Putinia Punaisella torilla Moskovassa voitonpäivän paraatissa 9. toukokuuta. Sota Ukrainassa ei pysynyt piilossa, sillä paraati oli aikaisempia vuosia vaatimattomampi.
Voitonpäivä 9. toukokuuta Moskovassa oli ankea. Venäjän ja sitä edeltäneen Neuvostoliiton tärkein vuosijuhla on vuosikymmenten ajan korostanut suurvallan voimaa ja sen voimapolitiikan oikeutusta muistuttamalla, miten neuvostojoukot vapauttivat Euroopan natsi-Saksasta ja sen pihdeistä.
Tulkinta on ollut yksisilmäinen, mutta siitä viis.
Paraati on pelkän komean koreografiansa takia kerännyt Punaiselle torille Moskovaan kansanjoukkoja viettämään ylimääräistä vapaapäivää ja katsomaan eliittisotilaiden tahtimarssia, järeintä ja uusinta venäläistä sotilaskalustoa ja yli lentäviä hävittäjiä. Muualla maassa on juhlittu samoissa merkeissä.
Presidentti Vladimir Putinin aikana voitonpäivän merkitys on entisestään korostunut, kun hän on alkanut edistää näkemystään Venäjän oikeudesta palauttaa Neuvostoliiton romahdukseen hajonnut entinen suurvalta takaisin loistoonsa ja laajuuteensa.
Helmikuussa 2022 alkaneen, pikaiseksi suunnitellun Ukrainan ”erikoisoperaation” piti alleviivata tavoitetta.
Tänä vuonna huomio Moskovan paraatissa keskittyi aivan muuhun kuin voimannäyttöön.
Ilottomassa ja vaisussa esityksessä näkyi tasan yksi ikivanha neuvostoaikainen panssarivaunu, ylilentoja ei ollut, ja marssijoista suuri osa oli jostain kokoon raavittuja sijaisjoukkoja. Kymmenissä kaupungeissa juhlallisuudet oli peruttu kokonaan ”turvallisuussyistä.”
Sirkuksen tirehtööri Putin itse oli vastikään etsintäkuulutettu kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n pidätysmääräyksellä ja Venäjä kokenut Ukrainassa nöyryytyksen toisensa perään.
Miksi Putin pysyy vallassa?
Paraati painuu jo armollisesti unholaan, mutta sen takaa pintaan nousevat nyt yhä ikävämmät kysymykset, vaikka Venäjän hallinto ne haluaisi kaikin keinoin tukahduttaa.
Kauanko Putin vielä voi pysyä vallassa, jos nykymeno jatkuu? Miten vahva hänen asemansa on? Näkyykö siinä murenemisen merkkejä, jotka enteilevät suurta muutosta Venäjällä?
Yritetään vastata.
Putinin valtaa pitää yllä henkilökeskeinen hallinto ja vastavoimien puute, tiivistää Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila.
Selitystä pitää hakea kaukaa, Putinin KGB-taustasta 1970- ja 1980-luvuilta. Hänen asemansa perustuu pohjimmiltaan sen mukanaan tuomiin suhteisiin ja vanhoihin tovereihin.
Vladimir Putin oli Neuvostoliiton salaisen palvelun KGB:n upseeri koko nuoruutensa, 23-vuotiaasta aina 39-vuotiaaksi asti. Hän ei kyseenalaistanut neuvostovallan oikeutusta vaan hyötyi eduista, joita se jakoi pönkittäjilleen.
Ura päättyi Neuvostoliiton romahdukseen. Hajoaminen alkoi vuonna 1989 Berliinin muurin kaatumisesta, jota Putin seurasi aitiopaikalta Itä-Saksassa KGB:n Dresdenin-toimistossa.
Putin joutui palaamaan kiireen vilkkaa kotimaahan, joka muuttui nopeasti hänen maailmankuvalleen vieraaksi. Uudessa Venäjässä hän oli yhtäkkiä virkaheitto vanhan sortovallan edustaja, kun presidentti Boris Jeltsin lakkautti KGB:n.
Ainoastaan vanha tiivis KGB:n veljesverkosto takasi, ettei hän jäänyt tyhjän päälle. KGB-siteiden varassa Putin pääsi Pietarin kaupunginhallintoon, jossa hän ryhtyi käyttämään asemaansa nostamalla vastavuoroisesti KGB-taustaisia kavereitaan avaintehtäviin.
Tapa jatkui ja laajeni sitä mukaa kun Putinin valta kasvoi. Hänen kaverinsa värväsivät ja värväävät isännän luvalla omia kavereitaan ja kaverien kavereita.
Putinin virka-asunto Novo-Ogarevon datša sijaitsee Moskovan lähellä. Sieltä käsin hän johtaa usein kokouksia etänä videon välityksellä, kuten 11. huhtikuuta 2023. Putin on Ukrainan hyökkäyssodan aikana viihtynyt enimmäkseen muualla kuin Moskovassa. Hän onkin muun muassa Ukrainassa saanut pilkkanimen ”Bunkkeri-Pappa”. © AP / Lehtikuva
Eliitti on Putinin kukkarossa
Tällä hetkellä Putinin sisäpiiri, sen lähimmät alaiset ja käskyläisten käskyläiset muodostavat alas päin laajenevan pyramidin, joka kattaa koko laajan Venäjänmaan.
Kaikki osalliset on sidottu isäntiinsä sekä vahvoin taloudellisin eduin että tietoisuudella, miten kurjasti heille käy, jos he kyseenalaistavat tehtävänsä tai asettuvat poikkiteloin.
Isännän vastustus on olematonta, koska hänen puolellaan pysymisen edut ovat paljon suuremmat kuin vastustamisen tuottamat riskit ja haitat.
”Jos eliitti hylkäisi Putinin, se olisi tietysti katastrofi”, Lassila sanoo.
”Iso osa eliitistä on Putinin kukkarossa. Ja vaikka Venäjällä menisi taloudellisesti huonosti, korkeimman eliitin tyytyväisenä pitämiseen löytyy yhä varoja.”
Putin on tehnyt hovistaan riippuvaisemman hänestä kuin hän on heistä. Siksi hänen valtansa jatkuu.
Äärivanhoilliset voimamiehet
Venäjää pyörittää sotilas- ja turvallisuuspalvelutaustainen virkamieseliitti. Näitä Putinin vasalleja kutsutaan silovikeiksi, voimamiehiksi. He päättävät presidentinhallinnon käsiohjauksessa asioista, vaikka suurin osa heistä ei ole saanut valtuutustaan kansalta tai parlamentilta.
Venäläinen tutkija ja duuman jäsen Olga Krištanovskaja on arvioinut, että nykyään ainakin kolme neljäsosaa Venäjän hallintoa ja taloutta pyörittävistä johtajista on silovikkeja.
Silovikit ovat kovan linjan äärivanhoillisia, joiden maailmankuva ei juuri ole muuttunut neuvostovallan ajoista – Putinin hengenheimolaisia siis.
Varmemmaksi vakuudeksi Putin perusti vuonna 2016 oman henkivartiokaartinsa ja yksityisarmeijansa Rosgvardijan eli Venäjän kansalliskaartin, jossa on noin 400 000 kaartilaista. Se on suoraan presidentinhallinnon alainen, joten pääministeri, hallitus, Venäjän parlamentti eli duuma tai alueiden kuvernöörit eivät voi puuttua sen tekemisiin.
Rosgvardijaa johtaa Putinin entinen henkivartija Viktor Zolotov. Hän on ollut Putinin luottomiehiä jo Pietarin kaupunginhallinnon ajoista 1990-luvun alusta.
Putin ja hänen luottomiehensä, Venäjän kansalliskaartin johtaja Viktor Zolotov neuvonpidossa Moskovassa 30. elokuuta 2022. © AFP / Lehtikuva
Neuvostoliitto 2.0
Kolmas tukipilari ovat raharuhtinaat, oligarkit.
Putin on kaapannut Venäjän talouden ydintoiminnot jo ajat sitten sisäpiirilleen. Suuryhtiöitä johtavat miljardöörit saattavat näyttää mahtavilta palatseineen, loistojahteineen ja turvamieskaarteineen, mutta käytännössä he suorittavat Putinin antamia tehtäviä ja saavat kerätä omat kymmenyksensä niin kauan kuin tekevät työnsä hyvin eivätkä asetu vastahankaan.
Jokainen oligarkki tietää, että hänet voidaan koska tahansa vangita ja hänen omaisuutensa takavarikoida tekaistujen syytteiden nojalla.
Rikosnimikkeitä voivat olla veropetos, ulkomainen agenttius, juonittelu, Ukrainan ”erityisoperaation” arvostelu eli maanpetoksellinen toiminta – tarvittava syy löytyy aina.
Tuomion vahvistamiseen tarvittava oikeudenkäynti on silkka laillisuuden irvikuva. Varoittavia tapauksia on runsaasti.
Oligarkkien on Ukrainan sodan pakotteiden takia entistä vaikeampaa siirtää omaisuuttaan muualle tai lähteä itse Venäjältä. Siten lännen pakotteet sitovat heidät yhä tiiviimmin Putiniin ja pönkittävät hänen valtaansa – mikä tuskin on ollut niiden tarkoitus.
Käytännössä koko valtajärjestelmä on muokattu ja alistettu palvelemaan Putinia ja hänen tavoitteitaan: turvallisuuspalvelut, silovikit, oligarkit, oikeuslaitos.
Samaan ryhmään kuuluu myös vaikutusvaltainen ortodoksikirkko. Se oli Neuvostoliiton aikana KGB:n soluttama ja täysin sen hallinnassa, nyky-Venäjällä sen seuraajan FSB:n valvonnassa.
Itse asiassa kyseessä on entistä enemmän eräänlainen Neuvostoliitto 2.0.
Demokratiasta ei ole kokemuksia
Tärkeä tekijä, miksi Putin on voinut säilyttää valtansa, on sekin, ettei venäläisillä juuri ole omakohtaista vertailukohtaa ja kokemusta siitä, mitä demokratia voisi olla ja mitä sen pitäisi olla.
Venäjää on aina johtanut vahva hallitsija, jonka sana on ollut laki. Koko Venäjän tuhatvuotisessa historiassa on ollut noin kymmenen vuoden mittainen aidon kansanvallan kausi, vuosina 1991–2000 eli Neuvostoliiton romahtamisesta Putinin valtaannousuun. Silloin kansalaisoikeuksien kaventaminen alkoi uudelleen.
Kaikkina muina aikoina maata ovat luotsanneet kovakätiset tsaarit ja yhtä ankara neuvostovalta.
Harva edes kaipaa lyhyttä vapauden aikaa. Boris Jeltsinin kaoottisen valtakauden aikana tavallinen kansa köyhtyi ja menetti työpaikkojaan, kun entiset puoluepamput ja tulevat oligarkit ryöstivät yksityistetyn kansallisomaisuuden.
Venäläinen vapaus
Valtaansa kyseenalaistavia kansalaisia varten Putin on rakentanut kattavan sortokoneiston. Se on jo niin aukoton, ettei kansalaisille ole enää jäänyt käytännössä mitään laillisia mahdollisuuksia osoittaa tyytymättömyyttään tavalla, joka voisi johtaa muutoksiin.
”Putin on kuitenkin heikko vahva mies. Hänen vahvuutensa muodostuu paljolti vastavoimien ja varsinkin kansalaisyhteiskunnan poskettomasta heikkoudesta”, tutkija Jussi Lassila sanoo.
Venäläinen kansalaisyhteiskunta on peloteltu ja nujerrettu tylyllä tavalla. Kun mikä tahansa pienikin ele johtaa pidätykseen, kuulusteluun ja mahdollisesti vankeustuomioon, harva tyytymätön jaksaa enää ottaa riskin.
Vangitun toisinajattelijan Aleksei Navalnyin esimerkki saattaa innostaa, mutta vielä enemmän se näyttää opettavan vaikenemaan. Kansalaisten poliittista käyttäytymistä leimaa apatia.
”Perusvenäläisessä arjessa apatia ja vetäytyminen omaan tilaan on hyvin rationaalinen valinta. Sitä höystää pettyminen valtion menettämisestä mutta myös vapautuminen pakollisista poliittisista valinnoista. Venäläisille vapaus voikin merkitä mahdollisuutta pysyä epäpoliittisena, olla valitsematta ketään”, Lassila luonnehtii.
Pidätys- ja valvonta-automaatti edellyttää vahvaa, kaiken kattavaa ja kyselemättä toimivaa suorittajaporrasta. Se rakentuu silovikkien ohjailemien paikallisviranomaisten, miliisin, FSB:n ja Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolueen varaan.
Lähes koko riippumaton media on vaiennettu, ja suurin osa muusta mediasta on siirretty Putinin käskyläisten hallintaan. Esimerkiksi Putinin pankkiiriksi kutsuttu oligarkki ja luottomies Juri Kovaltšuk omistaa mediakonserninsa kautta melkein kaikki keskeiset tv- ja radiokanavat, printtilehdet ja somealustat, joita kuuntelevat ja lukevat sekä Uralin perusmummot ja -papat että suuri osa nuorisosta.
Ukrainan sota tuo paineita
Ydinkysymys on, miten lujia nämä rakenteet ovat ja pystyykö Putin yhä varmistamaan, että ne pysyvät hänen määräysvallassaan.
”Ukrainan sota toki muuttaa ja luo paineita tähän rakennelmaan”, Lassila toteaa.
Tutkimuslaitos Levadan keväällä teettämän mielipidemittauksen mukaan rauhanneuvotteluja Ukrainan kanssa kannattaa hiukan yli puolet venäläisistä, 51 prosenttia.
”Kun ottaa huomioon pelkokertoimet, vastaukset ovat aivan ristiriidassa sen kanssa, mitä Putin ajaa ja valtiovalta kuuluttaa. Putinin kannalta saattaisi olla rationaalisinta kertoa nyt, että erikoisoperaation tavoitteet on saavutettu ja se voidaan ajaa alas.”
Mahdollisuus kasvot pelastavaan julistukseen liukuu kuitenkin koko ajan kauemmaksi.
Todellinen voitto puuttuu
Taistelut strategisesti vähäarvoisesta ja kaupunkina mitättömästä Bahmutista Itä-Ukrainassa ovat jatkuneet sitkeästi kuukausi toisensa jälkeen, vaikka ne ovat syöneet valtavasti Venäjän armeijan voimavaroja ja ihmishenkiä.
Venäjä on menettänyt Bahmutissa puolen vuoden aikana kymmeniä tuhansia sotilaitaan ja Wagnerin palkkasotureita. Se ei silti kyennyt saamaan tärkeän voiton vertauskuvaksi noussutta kaupunkia kokonaan hallintaansa ennen voitonpäivää. Silloin Putin olisi voinut edes jollain tavalla osoittaa sotamenestystä.
Nyt Wagner-johtaja Jevgeni Prigožin ylvästelee joukkojensa vihdoin vallanneen Bahmutin mutta sättii Venäjän armeijaa pelkuruudesta ja pakoon juoksemisesta.
Bahmutin valtauksen arvoa ja uskottavuutta heikentävät sekin, että Ukraina saartaa jatkuvasti tiukemmin kaupunkia ja häätää venäläisjoukkoja sen liepeiltä.
Putinilla ei edelleenkään ole mitään, mitä kutsua edes jollain tasolla todelliseksi voitoksi.
Venäläisen palkkasotilasyhtiön Wagnerin johtaja Jevgeni Prigožin kävi väitetysti puhumassa sotilailleen Bahmutissa Ukrainassa 25. toukokuuta 2023. Taistelut kaupungista ovat olleet ankaria, ja Prigožin on arvostellut kovin sanoin Venäjän puolustusministeriötä muun muassa aseiden ja strategisen johtajuuden puutteesta. © AFP / Lehtikuva
Yhden henkilön järjestelmä
Ainakaan lähitulevaisuus ei lupaa muutosta parempaan – kenties päinvastoin.
”Venäjä on aika oppikirjamaisesti isäntämäinen yhden henkilön itsevaltainen järjestelmä, mafiaorganisaatioon vertautuva – ja tämä malli on myös yksinvaltaisista järjestelmistä haavoittuvaisin”, Jussi Lassila muistuttaa.
”Kun johtajan aika loppuu, ei ole tilalle puolueideologiaa ja järjestelmää, kuten oli Neuvostoliitossa tai kuten on Kiinassa. Putinismia ei voi olla ilman Putinia.”
Putinin jälkeen pyramidi luhistuu ja koittaa kaaoksen aika, jonka kuluessa rakennetaan uusi tai uusia pyramideja, tutkija ennustaa. Kysymys on, pyrkivätkö valtaan pyrkivät sopimukseen vai taistelevatko he siitä.
”Tähän tilanteeseen ei kuitenkaan vielä päädytä kovin helposti, sillä eliitillä ei tosiaan ole toistaiseksi muita vaihtoehtoja kuin tukeutua Putiniin”, hän sanoo.
”Tämä on suljetun sukellusveneen metafora: se on painumassa pohjaan, eikä kukaan pääse ulos.”
Historia opettaa, että yksinvallan romahtaminen on usein resurssikysymys. Mikäli autokratia heikkenee siihen pisteeseen, ettei se pysty pitämään avaintukijoitaan tyytyväisinä, järjestelmä alkaa rakoilla.
”Venäjällä pelataan odotusten peliä Putinin ja alamaisten suhteessa. Jos yhteinen hiljainen tieto siitä, että nyt ei isäntä ole enää ajan tasalla, kasvaa, muutospaineet lisääntyvät”, Lassila arvioi.
Ukraina on aktiivisesti trollannut Putinin terveydentilasta, mikä lisää omalla tavallaan hermostuneisuutta.
”Kun nahistelu alkaa nousta pintaan, joku eliitistä alkaa hyödyntää kansan suosiota.”
Prigožinin rääväsuinen ja kasvava arvostelu on tähän jo päänavaus. Jotkut myös levittävät ilmeisen tarkoituksellisia huhuja jopa vallankaappauksesta, jonka Prigožin yhtä tarkoituksellisesti kieltää ”sotilaiden puutteen” takia.
Rotkon reunalla?
Putinille elintärkeää on, että Venäjä pysyy kulutusyhteiskuntana, jossa on kansalaisten haluamaa tavaraa ja ruplia, joilla ostaa – ja että arki säilyy ennallaan.
”Juuri tämä on koetuksella. Sodan pitkittyminen vaatii jatkuvaa militarismia, lisää uhrauksia hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, ja sitä venäläiset vastustavat.”
Entä saattaako Putin luopua vallasta?
”Erittäin epätodennäköistä”, vastaa Lassila.
”Ehkä se olisi ollut mahdollista, jos Ukraina olisi vallattu. Silloin hän olisi voinut astua Pietari Suuren kenkiin suurena valloittajana. Mutta nyt mitään näkyvää syytä ei ole, pikemminkin ollaan rotkon reunalla. Putin poistuu vain, jos hän kuolee tai tulee kyvyttömäksi hallitsemaan.”
Lue myös: Nato-tutkija Iro Särkkä: ”Vasta nyt suomalaisten henkinen kylmä sota on ohi”
”Rakkaat ystävät”
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan tapasi venäläisen virkaveljensä Vladimir Putininin Teheranissa Iranissa 19. heinäkuuta 2022. ”Meidän suhteemme Venäjään eivät ole yhtään vähemmän tärkeitä kuin suhteemme Yhdysvaltoihin”, Erdogan on puolustanut maansa Venäjä-yhteyksiä. © AFP / Lehtikuva
Vladimir Putin saattoi huokaista helpotuksesta, kun Recep Tayyip Erdoğan sai Turkin presidentinvaaleissa jälleen uuden jatkokauden. Putin onnitteli voittajaa kutsumalla tätä ”rakkaaksi ystäväkseen”.
Turkki on Naton jäsen, joka vaalii hyviä suhteita Venäjän kanssa, ja Erdoğankin toistelee fraasia Putinista ”rakkaana ystävänä”. Turkki ei ole mukana Venäjän vastaisissa pakotteissa.
Myös Unkarin, Nato-maan ja EU-jäsenen, Venäjä-sympatiat kestävät Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa.
Muut Putinin ”ystävät” maailman johtajien joukossa ovat käyneet vähiin. Kiinan Xi Jinping sanoo kuuluvansa heihin, mutta tasavertaisen ystävyyden sijaan Xi tavoittelee suhteessa johtoasemaa.
Putinin osallistuminen elokuussa Etelä-Afrikassa BRICS-maiden kokoukseen on vielä epävarma, sillä isäntämaa ei ole päättänyt, noudattaako se kansainvälisestä pidätysmääräystä Putinista. Venäjän presidentti voi joutua tyytymään videopuheluun.
Jopa Brasilian Luiz Inácio Lula da Silva kieltäytyi kutsusta tavata Putin Pietarissa, vaikka hän on sättinyt kovin sanoin Ukrainaa. Myös Keski-Aasiassa entiset neuvostotasavallat ovat ottaneet etäisyyttä Putiniin.
Mutta diktaattori voi aina jakaa ajatuksiaan toisen diktaattorin kanssa. Syyrian Bashar al-Assad kävi maaliskuussa Moskovassa tukemassa pelastajaansa, jonka avulla demokratiaa Syyriaan vaatinut kansanliike tuhottiin armotta. Venäjä harjoitteli Syyriassa vuosia sitä, mitä se nyt tekee Ukrainassa: tuhoamissotaa.