Nastakengät vai liukuesteet? Anni Saastamoinen koki pienen identiteettikriisin ja katsoi itseään peiliin – ”Todellinen aikuisuuteni alkoi”
”Olen liittynyt rapsahteleva-askelisten jäällävaeltajien joukkoon”, Anni Saastamoinen kirjoittaa.
Anni Saastamoinen on kirjailija ja radiotoimittaja.
Astuin taannoin niin syvälle aikuisuuteen, että hetken pelotti. Luulin olevani aikuinen, kun aloitin työelämässä. Sitten luulin olevani aikuinen, kun allekirjoitin asuntolainapaperit. Mutta kävi ilmi, että nämä olivat vasta eräänkaltaisia aikuistumisen harjoituksia.
Todellinen aikuisuuteni alkoi, kun ostin elämäni ensimmäiset liukuesteet eli kenkien nastalisäkkeet. Jälkimmäinen saattaa olla itse keksitty termi.
Vaikeilin päätöksen kanssa pitkään. Pitäisikö ostaa kuitenkin nastakengät? Olisiko nastakenkien kanssa hankalaa, kun ne pitäisi riisua joihinkin paikkoihin mennessä tai jos niitä ei riisu, pitäisi olla jonkinlaiset suojukset. Olisiko nastakengille paljon käyttöä?
Koska nastakengät tuntuivat suurelta sitoumukselta, puntaroin erilaisten liukuesteiden hyviä ja huonoja puolia.
Kuvitelmat menivät uusiksi
Ja kuten elämän suurissa päätöksissä yleensäkin, konsultoin läheisiäni. Kysyin ystäviltäni (hieman ujosti ja vaikeasti), onko teillä kokemuksia nastakengistä tai liukuesteistä.
Ystäväni ihmettelivät, etteikö minulla jo ole nastakenkiä. He olivat pitäneet minua ihmisenä, jolla todellakin on nastakengät, ehkä kahdetkin. Jos jollakin, niin sinulla minä ajattelin olevan nastakengät, he sanoivat.
Tunsin jostain syystä loukkaantuvani. En olisi uskonut, että ajatus tällaisesta ostoksesta tai halu olla kaatumatta jumalattoman liukkailla talvisäillä saisivat aikaan tämänkaltaisen identiteettikriisin.
Ystävieni kanssa käydyn keskustelun jälkeen katsoin itseäni peilistä. Näytinkö tai vaikutinko tosiaan ihmiseltä, jolla on nastakengät? Olin kuvitellut olevani jossain määrin rebeliöösi eli “cool”: että minä se kuulkaa täällä vain näillä maihareillani liukastelen, katsokaapa tätä!
Lue myös: Totta vai tarua: Treenaa tasapainoa – se on tehokas tapa välttää liukastuminen!
Nastakengät ovat järkevän ihmisen menokkaat!
Mutta samaan tapaan kuin joistakuista muumien hassutteleviksi haisuleiksi itsensä mieltävistä paljastuukin järjestystä rakastavia vilijonkkia, on minusta paljastunut (paitsi vilijonkka) äärimmäisen järjestelmällinen ja järkevä ihminen.
Ja sellaisena ystäväni ovat minua pitäneet. Eivät lainkaan esimerkiksi boheemina tai huolettomana, jollaiseksi itseni joskus 15 vuotta sitten vielä mielsin.
Toki itseänikin ajatus tästä mielikuvasta minusta boheemina ja huolettomana lähinnä naurattaa, sillä sellainen olen saattanut olla ehkä joskus viisivuotiaana. Siihen ikään boheemius ja huolettomuus kuuluvat.
Ehkä kyse ei ole kohdallani niinkään paljastumisesta, vaan itsensä hyväksymisestä. Mukavuudenhalunsa ja kuolemanpelkonsa hyväksymisestä ja niiden suoranaisesta syleilystä.
Minä olen järkevä ja järjestelmällinen ihminen, eikä siinä ole mitään pahaa. Nyt minä olen liittynyt rapsahteleva-askelisten jäällävaeltajien joukkoon. Odotan, paljastuuko tästä kerhosta esimerkiksi jonkinlainen salainen tervehdys, olisi siinä sitten jotain jännittävää tähän elämään.
Lue kaikki Anni Saastamoisen kolumnit tästä.