Vuosaarelaisen vessakoiran opetus toimii myös sosiaalisessa mediassa: ”Kaikkeen ei tarvitse osallistua”

”Onpas se söpö ja reipas, minkä rotuinen se on?” tiedusteli jälleen joku, kun ulkoilutin koiraamme Puustia. Puusti on töppöjalkainen, pitkäselkäinen, hoikka­uumainen ja karkeakarvainen pieni ­koira, jossa asenteensa ja ­naamavärkkinsä ­perusteella on ainakin jonkin verran ­jotakin terrieriä. ”Tämä on sekarotuinen ­romanialainen rescue”, vastaan näihin ­rotu-uteluihin aina.

Vuosaarelainen vessakoira rotuna

Mieleni tekisi sanoa kurkunmetsästäjäkoira, porkkanaterrieri tai omenanhaistaja. Sillä eivätkö rotukoirienkin nimikkeet määräydy ainakin osin sen mukaan, mitä tarkoitusta varten koirat on jalostettu? Täten kaikki edellä luetellut sopisivat Puustin roduiksi. Lisääkin mahdollisia rotunimikkeitä löytyisi: kaikkien seurakoi­rien seurakoira eli vuosaarelainen vessakoira. Sillä niin usein tulee Puustille sanottua, että ihan kaikkeen ei tarvitse osallistua.

Taannoin kodissamme piipahti asentaja, jonka puuhista Puusti oli hyvin kiinnostunut ja halusi osallistua integroidun jääkaapin asentamiseen. Se ei ole monestakaan syystä koiran työ, totesimme yksissätuumin asentajan ­kanssa, ja opastin Puustin koiran töiden (eli sohvalla pötköttelyn) pariin. Sohvalta Puusti ­älyili haikeasti keittiöön, että eikö nyt vähän voisi pieni koira auttaa. Kaikkeen ei tarvitse osallistua, sanoin Puustille.

Kaikkea ei tarvitse kommentoida

Samaa tekisi mieli sanoa yhä enenevissä määrin ja ­kovemmalla äänenpainolla ihmisille sosiaalisessa mediassa. Sillä vaikka sosiaalinen media on nimensä ­mukaisesti sosiaa­liseen toimintaan ­perustuvaa, ei omaa sosiaalisuuttaan ole tarpeen saati kannattavaa käyttää ihan ­jokaiseen eteensä tulevaan asiaan.

Jos esimerkiksi sosiaalisessa mediassa mainostetaan ruokaa, jota et pysty ­syystä tai toisesta syömään, ei sitä ole tarpeen ­ilmoittaa mainoksen alle avautuvaan kommenttikenttään. Tai jos seuraamasi ­media on kirjoittanut artikkelin aiheesta, joka ei juuri sinua kiinnosta, ei sitä ole ­tarpeen kertoa kommenteissa. Silti näin tehdään. Lempiasioitani sosiaalisessa mediassa ovat ilmeisesti oikeustoimikelpoiset ja ihan aikuiset ihmiset kirjoittamassa ”yäk” ruokaohjeiden alle.

Omaa panosta some-keskustelussa kannattaa miettiä

Mistä se oikein johtuu? Mistä se kertoo? Onko Facebookin tykkää-toiminto saanut ihmiset ajattelemaan, että yhtä lailla on huudettava, jos ei tykkääkään? Kuvitellaanko jostakin syystä, että jokaiseen eteensä tulevaan mainokseen, ilmoitukseen, postauk­seen ja kuvaan on ihan pakko reagoida? Ajatellaanko, että internet ja sosiaalinen media ovat edelleen jotain todellisuudestamme erillisiä linnakeita, joissa ihmisyydellä tai käytöksellä ei ole merkitystä?

Kaikkeen ei tarvitse osallistua. Mutta jos kuitenkin kokee, että haluaa osallistua, kannattaa ehkä miettiä, mitä omalla panoksellaan keskusteluun tuo. ­Samoin kuin pienen koiran on toisinaan paikallaan miettiä, onko hänestä todellista hyötyä esimerkiksi erinäisissä teknisissä töissä vai hankaloittaako hän vain muiden hommia. 

Lue myös: Onko some nykypäivän päiväkirja? Asiantuntija: ”Saatetaan jopa kilpailla siitä, kenellä on ollut rankinta”