Pilkka korvasi käytöstavat – Kansanedustajat haluavat nyt räyhätä: ”Sillä mandaatilla, jonka kansa on mulle antanut, valitsen itse sanani”
Perustuslain mukaan kansanedustaja ei saa loukata toisia. Silti eduskunnassa on liuta ihmisiä, jotka haukkuvat julkisesti kaikkea mahdollista – ja ylpeilevät sillä.
Ruma sana sanotaan niin kuin se on.
”Kiitos palautteesta, Oula. Kun katsoin edellistä ohjelmaa, jossa asiantuntijana esiinnyit en saanut selvää puhuiko siinä pää vai perse.”
Näin kirjoitti perussuomalaisten uusi kansanedustaja Mauri Peltokangas yhteisöpalvelu Twitterissä historiantutkija Oula Silvennoiselle, kaiken kansan nähden.
Silvennoinen oli ehdottanut erään Peltokankaan mielipiteen valamista pronssiin ”ihmisen ikuisen tyhmyyden monumentiksi”.
Silvennoinen oli keväällä vihreiden eduskuntavaaliehdokas.
Peltokangas vakuuttaa yhä tarkoittaneensa joka sanaa.
Perustuslain 31. pykälän mukaan ”kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä”.
Juha Mäenpään mielestä Suomeen tulevat maahanmuuttajat voi rinnastaa luonnon vieraslajeihin. Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
Peltokangaskaan ei pidä lausumaansa arvokkaana käytöksenä, mutta pitää kiinni tavastaan puhua.
”Sillä mandaatilla, jonka kansa on mulle antanut, valitsen itse sanani”, hän vastaa Seuralle.
Eduskunnasta löytyy monta sarjahaukkujaksi miellettyä ihmistä.
Poliisi tutkii parhaillaan kolmea edustajaa siitä, ovatko he kiihottaneet kansanryhmää vastaan.
Juha Mäenpää (ps) on verrannut maahanmuuttajia vieraslajeihin. Päivi Räsänen (kd) ja Hussein Al-Taee (sd) ovat homovihamielisistä sosiaalisen median kirjoituksistaan esitutkinnassa. Sebastian Tynkkynen (ps.) pääsi jo käräjille asti.
Puhemies Matti Vanhanen (kesk) tähdensi syysistuntokauden alussa, että kansanedustajien pitää puhua asioista ilman loukkaamista.
Sebastian Tynkkynen joutui lokakuussa oikeuteen. Hän on yleistänyt islaminuskoisia terroristeiksi ja vihjannut Porvoon poliisiampujien olleen maahanmuuttajia. © Eeva Riihelä / Lehtikuva
”Hakevat näkyvyyttä”
Pilkasta on tullut yhtäkkiä monen edustajan viestinnän perustyylilaji. Pilkataan mielipiteitä, ihmistä tai taustaa.
”Twitterissä on tietty määrä edustajia, lähinnä perussuomalaisia, joilla meininki on aivan räävitöntä. Se on tavallaan heijastunut myös eduskuntasaliin”, sanoo eräs tähän juttuun haastateltu veteraanikansanedustaja.
Nimillään edustajat eivät halua aiheesta puhua. Osa pelkää joutuvansa itse kollegoiden tai heidän tukijoidensa haukkumisvyöryn kohteeksi.
”Kertaakaan aikaisemmin ei ole ollut sellaista määrää ihmisiä, jotka eivät kunnioita yhdessä sovittuja pelisääntöjä, ja joilla ei ole mitään pidäkkeitä”, edustaja jatkaa.
Hän ennustaa puhemiehelle isoja haasteita.
Kokeneen poliitikon mielestä osa uusista edustajista hakee räävittömillä puheillaan vain näkyvyyttä. Kun herjaamisiin puututaan, he uhriutuvat ja valittavat, että heidän sananvapauttaan rajoitetaan.
Puhe lähtee erityisesti laukalle, kun se siirtyy maahanmuuttajiin.
Eräs edustaja poimii tästä esimerkkinä Sebastian Tynkkysen toukokuisen ”totaalisen ala-arvoisen” salipuheenvuoron. Keskustelun aiheena piti olla istuntosalin istumajärjestys, mutta maahanmuuttoonhan se päätyi.
Toinen edustaja tosin ei unohda viime kaudelta Antti Rinteenkään (sd) pitämää puhetta. Oppositiojohtaja Rinne siteerasi kansalaista, joka oli verrannut hallituksen työttömyysturvan aktiivimallia niskalaukaukseen.
Hussein Al-Taeen puhtoinen imago rapisi, kun paljastui miten hän oli takavuosina haukkunut estoitta niin homoja kuin juutalaisiakin. Ari Heinonen / Otavamedia
Pelkkää esitystä?
Yksi asia on eduskunnan sisäisessä kulttuurissa muuttunut huonompaan suuntaan. Eräs kansanedustaja kertoo, että istuntosalista poistuttaessa tiukan väittelyn jälkeen edustajat eivät enää välttämättä paiskaa kättä – kuten aikaisemmin on ollut tapana – vaan jännitteet jäävät päälle.
”Silloin se vaikuttaa edustajien välisiin suhteisiin”, hän kuvailee.
Hänenkin mielestään jotkut perussuomalaisten uudet edustajat toimivat hyvin eri tavalla kuin muut.
Häntä hämmentää lisäksi, että sama edustaja voi käyttäytyä raivokkaasti sosiaalisessa mediassa mutta moitteetta valiokunnassa.
”Olen joutunut miettimään, kumpi persoona on totta.”
Seuraava kansanedustaja huokaa sitä, että pilkka tuntuu toimivan, koska se tuo lisää kannatusta.
”Ihmisten pitää katsoa peiliin; jos äänestetään niitä, jotka kaikista eniten revittelevät, kaikki alkavat revitellä. Viime kädessä kaikki haluavat valtaa ja ääniä, koska muuten asioihin ei pysty vaikuttamaan”, hän selvittää.
Mauri Peltokangas epäili Facebookissa, että kansanedustaja, sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) olisi ”ihonväriaddikti”. Mikko Kärnän hän sanoi ”levittävän jänkhällä paskaa ihmisille.” Martti Kainulainen / Lehtikuva
Kuvakaappaus
Kuvakaappaus
Lakia ei kunnioiteta
Jotkut edustajat pitävät solvaamista lähinnä totuuden kertomisena.
”Erittäin epäluotettava nainen, kuten kaikki soinilaiset”, twiittasi eduskuntaryhmänsä puheenjohtaja Ville Tavio (ps) viime tammikuussa entisen puoluetoverinsa Maria Lohelan tuplaloikasta eduskunnassa.
”Joskus totuuden sanominen voi kuulostaa solvaavalta”, hän puolustaa twiittiään.
Tavion mukaan poliittinen kieli saa olla terävää ja loukkaavaa. Hänestä raja kulkee rikoslain kunnianloukkauksessa.
”Ihmisen sananvapauteen kuuluu oikeus loukata ja siihen kuuluu, että jokaisella on oikeus loukkaantua. Nämä ovat normaaleja väittelyyn kuuluvia asioita”, hän sanoo.
Ville Tavio pitää perustuslain tapapykäliä toiveina, ei käskyinä. Kuvakaappaus
Tavio kertoo korostaneensa ryhmälleen, että kollegoja kohtaan käyttäydytään hyvin, ja kaikkia tervehditään eduskuntatalossa.
”Ei ole suotavaa, että kukaan puhuisi tai kirjoittaisi asiattomasti poliittisessa kontekstissa – täysistunnossa ja Twitterissä – mutta se ei tarkoita, että se olisi laitonta”, hän sanoo.
Se, että perustuslain 31. pykälä koskee kaikkea kansanedustajan toimintaa, ei juristiksi kouluttautunutta Taviota haittaa. Hän sanoo pitävänsä kirjausta ”ehkä toiveena”.
Ville Taviolle ja Jani Mäkelälle puolueen mainoslause ”jotain rajaa” ei tarkoita kielenkäyttöä. Usein he tölvivät entisiä puoluetovereitaan, sinisiä. Antti Aimo-Koivisto ja Roni Rekomaa / Lehtikuva
Ei koske somea?
Jani Mäkelä (ps) uskoo lain tarkoittavan vain eduskuntatyötä.
”Periaatteellisella tasolla pitää olla kohtelias ja korrekti, mutta juridisesti tuo pykälä koskee eduskunnan työskentelyä. Ainoastaan puhemiehellä on oikeus tulkita pykälää”, Mäkelä rajaa.
Ilmasto- ja ihmisoikeusaktivisti Ellen Ojala teki Mäkelän somekäytöksestä elokuussa kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Tällä ei kuitenkaan ollut toimivaltaa puuttua asiaan.
Taannoin Mäkelä tölväisi Twitterissä entistä työministeriä, sinisten Jari Lindströmiä, jota spekuloitiin yhtenä nimenä Etelä-Karjalan uudeksi maakuntajohtajaksi.
Mäkelä nimitteli tätä ”ministeripudokkaaksi” ja sanoi, että Lindströmin pyrkiminen hommaan olisi ”huonoa jo parodiaksikin.”
Kun Mäkelältä kysyy asiasta, hän löytää syyn Lindströmistä itsestään.
”Käsittääkseni Lindström on laborantti. Pitäisi itse ymmärtää kieltäytyä, jos julkisuudessa tällaisella spekuloidaan. Miksei tätä saisi tuoda esille,” Mäkelä sanoo.
Mikko Kärnä nimittelee persukollegoitaan ”putinsuomalaisiksi”. Sampo Korhonen / Otavamedia
Kuvakaappaus
Herkkänahkaisia itse
Kuitenkaan Jani Mäkelä ei itse halua kuunnella samanlaista kieltä muilta. Äskettäin hän blokkasi Twitterissä kansanedustaja Mikko Kärnän (kesk), eli antoi tälle porttikiellon omien viestiensä näkemiseen.
”Kärnä yhdisti minua väkivaltauhkauksen esittäneeseen trollitiliin, jonka kanssa minulla ei ole mitään yhteyttä. Hän ei ole pahoitellut, ainoastaan ilkkui”, Mäkelä valittaa.
Keskustaedustaja oli neuvonut Mäkelää ”kasvamaan aikuiseksi”.
Kärnä käyttää perussuomalaisista julkisuudessa usein liikanimeä ”putinsuomalaiset”.
Seuralle Kärnä sanoo, että poliittisessa tehtävässä henkilöön käyvää argumentaatiota ei pitäisi käyttää, mutta somessa hän sanoo antavansa ”vastapalloa täysillä takaisin”.
Mäkelälle twiittaamiaan asioita Kärnä ei sanoisi istuntosalissa.
Mikko Kärnä ei omien sanojensa mukaan ilkeile, hän vain ”antaa vastapalloon” jos joku muu aloittaa. Markku Ulander / Lehtikuva
Millä räyhäys loppuisi?
Eduskunnan jäsenet ovat lainsäätäjiämme, korkeimman poliittisen vallan käyttäjiä. Mikä pysäyttäisi huonon käytöksen?
Eräs kansanedustaja, koiranomistaja, käyttäisi tottelevaisuuskoulutuksen menetelmää: ei noteeraisi hölmöyksiä.
Toinen pohtii, auttaisivatko faktat.
”Onko oikea tapa, että istuntosalissa osoitamme faktoilla ja tiukalla retoriikalla, että heidän väitteensä eivät pidä paikkaansa?”
Kysymystä pitää vaikeana myös Tampereen yliopiston puheviestinnän professori Pekka Isotalus. Parjaava viestintä on hänestä osoitettu enemmän kannattajille kuin vastustajille.
”Kahteen taustatekijään on vaikeaa vaikuttaa: toinen on globaali esimerkki Donald Trump. Toinen tekijä on, että tyyli uppoaa ihmisiin, jotka ovat näitä poliitikkoja äänestäneet.”
Professorilla ei ole muuta reseptiä kuin muistutus siitä, että henkilöön käyvä räksytys on osaamisen puutetta ja sivistymätöntä käytöstä.
Vai herättäisikö tämä erään kansanedustajan huomio:
”Jos huomaa toimivansa tavalla, jolla ei kasvattaisi omaa lastaan, on aika muuttaa käytöstä.”