Olemmeko enää sivistyskansaa? Jenni Haukiota kalvaa huoli: ”Kautta vuosikymmenten on suomalainen toivo pohjimmiltaan perustunut sivistysuskoon”
”Kautta vuosikymmenten oppi ja koulutus on nähty ainoana tienä kohti parempaa tulevaisuutta”, Jenni Haukio muistuttaa.
Valtiotieteiden tohtori, runoilija ja tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio pohdiskelee Suomen ihmeitä ja ilmiöitä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi tammikuussa Sivistyskatsauksen, jossa pureudutaan suomalaisen koulutus- ja kulttuurisektorin kehitykseen viime vuosikymmeninä. Katsauksen tulokset ovat pysäyttävää luettavaa.
Esimerkiksi perusopetuksen oppimistulokset, etenkin lukutaidon sekä matematiikan osaaminen, ovat jo 1990-luvusta lähtien heikentyneet, ja kehitys on ollut kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen nopeaa. Väestön koulutustaso on ollut laskussa jo muutaman vuosikymmenen, ja koulutetuimmaksi ikäluokaksi ovat jääneet vuonna 1978 syntyneet. Kirjastojen lainaustoiminta on hiipunut, ja kirjastojen käyttö vähentynyt erityisesti nuorissa ikäryhmissä.
Johtopäätösten tekeminen näistä hätkähdyttävistä havainnoista ei kuulu ainoastaan poliittisille päätöksentekijöille tai koulutus- ja kulttuurisektorin ammattilaisille, vaan jokaiselle meistä.
Kautta vuosikymmenten on suomalainen toivo pohjimmiltaan perustunut sivistysuskoon. Oppi ja koulutus on nähty ainoana tienä kohti parempaa tulevaisuutta. Vanhemmat sukupolvien ketjussa ovat toivoneet lapsilleen parempaa kuin itselleen, mikä usein on merkinnyt esimerkiksi kannustusta kouluttautua mahdollisimman korkealle.
Sivistyskatsauksen tulosten pohjalta on kuitenkin pakko pysähtyä kysymään, onko ajattelussamme tapahtunut jokin perinpohjainen muutos, kun kehitys ilmiselvästi on vienyt yhteiskuntaamme kovin toisenlaiseen suuntaan kuin aiemmin.
Arvostammeko me yhä riittävästi oppia, koulutusta ja sivistystä?
Riittääkö keskittymiskyky lukemaan?
Toki haluaisi uskoa, että sivistyksen rapautumisen taustalla olisi paremminkin käytännöllisempiä, kuten arkielämän tottumuksiin liittyviä, kuin arvomaailmaan kytkeytyviä syitä. Mitä tulee esimerkiksi lukutaitoon ja lukemisharrastukseen, luo Lukukeskuksen 10 faktaa lukemisesta -tutkimusraportti vuodelta 2020 ainakin siinä mielessä toivoa, että ongelman olemassaolo tiedostetaan.
Jopa 60 prosenttia suomalaisista kokee lukevansa itse kirjoja liian vähän ja 63 prosenttia lukevansa liian vähän lapselleen. Vaikka keskeisenä perusteluna mainitaan ajanpuute, toteaa jopa 71 prosenttia liian vähäisen lukemisensa syyksi vaikeuden keskittyä.
Jos koemme lukevamme liian vähän ajanpuutteen tai keskittymisvaikeuksien takia, on tätä ongelmaa huomattavasti helpompi pyrkiä korjaamaan kuin ongelmia arvojen ja asenteiden tasolla.
Tässä kukin on itse oman elämänsä paras asiantuntija ratkomaan, miten raivata aikaa lukemiselle ja miten puuttua keskittymisongelmiin. Väistämättä tulee esimerkiksi mieleen, voisiko älypuhelimen käytön rajoittamisesta olla hyötyä?
Kun seuraa, millä intensiteetillä suuri joukko aikuisia ihmisiä käyttää sosiaalisen median eri kanavia raportoidessaan omasta päivittäisestä arjestaan, ei voi olla pohtimatta tämän jatkuvan ärsyke- ja impulssitulvan vaikutusta juuri keskittymiskykyyn. Entä jos kokeilisimme lukurauhaa ja laittaisimme puhelimet edes muutamaksi tunniksi vuorokaudesta aivan kokonaan sivuun?
Lue kaikki Jenni Haukion kolumnit tästä!