Juha Vuorinen ehdotti lapsilleen hyödyllistä ammattia – Tytär tulitti isäänsä ”krematorion liekin lailla” polttavalla katsella
”Oikeanlainen lapsenmielisyys pitää mielen turvallisesti pulikoimassa lastenaltaassa liian synkkiin vesiin pulahtamisen sijaan”, Juha Vuorinen kirjoittaa.
Juha Vuorinen on kirjailija, radioääni, kolumnisti ja suurperheen isukki.
Yhdet ovat uhkailleet ja toiset luvanneet, että vuosi 2024 tulee olemaan käänteentekevä muutenkin kuin vain kalenterivuosikirjan sivuilla.
Ottamatta kantaa siihen, istuvatko valtaan valittavat suurmaiden johtajat vuoden päättyessä presidentin- vai tyystin toisenlaisessa linnassa, ja onko taistelurintamilla ainoastaan tupakin pituisia tulitaukoja, niin ainakin omalla kohdallani vuosi tulee olemaan rinnassa muljahtavan merkittävä.
”Kasva isoksi, älä aikuiseksi”, sanoo Juha Vuorinen
Perheessämme kääntyy nimittäin kouluvihon viimeinenkin sivu, kun kuopuksemme tarpoo koulutiensä päähän, ja hänkin joutuu ensimmäisen kerran vakavasti miettimään, miksihän sitä alkaisi isona.
Jatko-opinnoille aikanaan pinokkiomaisen pitkää nenää näyttäneenä minusta ei ole kokemusasiantuntijaksi siinä, millaisia asioita kannattaa päässään pallotella pohtiessaan ammattiin valmistavaa koulua.
Mutta miltei parimetrisenä voin antaa yhden toimivaksi osoittautuneen elämänohjeen: kasva isoksi, mutta älä aikuiseksi, sillä oikeanlainen lapsenmielisyys pitää mielen turvallisesti pulikoimassa lastenaltaassa liian synkkiin vesiin pulahtamisen sijaan.
Paluu pulpettiin ei olisi huono idea
Itsellänihän kävi satumainen tuuri, kun saatoin satuilemalla ansaita leipäni, mutta jos jokin aika-aparaatti onnistuisi linkoamaan minut takaisin lukion penkille, saattaisin tehdä joitain asioita toisin.
Tosin sen ihmekoneen pitäisi kyetä muokkaamaan tapaani ajatella sitä hävyttömän pitkää puista nokkaani pitemmälle, etten toisellakin yrittämällä ryntäisi taas järjen sijaan tunteen perään.
Vaimoni onkin väläytellyt minua varoitusvalona lapsillemme, sillä olen kuulemma oikeakätiseksi äärettömän harvinainen epeli, joka onnistui vasemmalla kädellä hoidetun koulu-uran jälkeen rämpimään elämässään yllättävänkin pitkälle.
Vaikka väite vaimoni huulilta vierähtikin, se ei ole aivan aukoton, sillä sen minkä koulussa taakseni jätin, sain aikuisena eteeni pitkänä kotiläksynä.
Juha Vuorisen lehmä ojassa
On minulla saattanut olla karvan verran omaakin lehmää ojassa, kun olen kehottanut kaikkia lapsiani opiskelemaan lääketiedettä ja erikoistumaan geriatriaan. Kukin on vuorollaan ihmetellyt, mitä ihmettä touhuaa geriatri.
Jotta en olisi jäänyt suoraan kiinni minun ja vaimoni elämän ehtoopuolen kierosta suunnitelmasta, ohitin kysymyksen ja vannotin, että vain kuuliaisesti noudattamalla vanhan isän opinto-ohjausta jälkikasvulta ei ainakaan työt loppuisi.
Nuorempi tyttäremme ei jättänyt mystistä geriatriaa tutkimatta, vaan tuli silmät leimuten luokseni ja kysyi, halusinko oikeasti hänestä iäkkäiden ihmisten hoitamiseen erikoistuneen lääkärin. Kerroin asian olevan tismalleen niin ja lupasin pestata hänet minun ja äitinsä ammattitaitoiseksi omaishoitajaksi.
Tyttäremme tulitti minua krematorion liekin lailla polttavalla katsella, ja sai kakaistuksi oman tulevaisuudensuunnitelmansa. Hän karkaisi sellaisessa tilanteessa luotamme, mihin totesin rutikuivasti: ”Rakas lapseni, niissä olosuhteissa ei karkaile muu kuin papan pisu.”
Lue kaikki Juha Vuorisen kolumnit tästä.
