”Juomatavat muuttuvat, nuoriso on raitistunut – koko kansan Kossu maistuu, mutta ei niin kuin ennen”
”Osinkoja maksetaan nyt runsaasti ja niin kuin aina, yhtiöiden johdon kannustusjärjestelmiä kehitetään ja hallituspalkkioita nostellaan”, Koikkalainen kirjoittaa Seuran pakinassa.
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
Kansankapitalismin tuore kukkanen on viina- ja pörssiyhtiö Altia. Kun Altia aloitti pörssissä vuoden 2018 maaliskuussa, innostus oli valtava. Yhtiön osakkeenomistajien määräksi ilmoitettiin yli 16 000. Koikkalaisella ei ole tarkkaa tietoa, mikä se on nyt.
Vuoden aikana on jo selvinnyt, että yhtiö ei tule kulkemaan bulevardia, vaan paremminkin kivistä tietä. Vakaata, mutta kivistä. Globaali viina-ala on äärimmäisen kilpailtu, osuudet otetaan pienenevästä yhteisestä sammiosta ja Altia on joukossa vain pieni yrittäjä. Moni karsastaa myös valtio-omistajuutta.
Juomatavat muuttuvat, nuoriso on raitistunut. Koko kansan Kossu maistuu, mutta ei niin kuin ennen. Sama koskee myös Jaloviinaa. Altian ensimmäinen pörssivuosi ei ollut siksikään suotuisa, että kesälle sattui vuosisadan kuivuus, joka nosti maun ja maineen kannalta elintärkeän raaka-aineen, puhtaan kotimaisen ohran hintaa. Valuuttakurssitkaan eivät olleet otolliset.
Koskenkorvassa ja Jaloviinassa – ja siis myös Altiassa – on vahvasti tunnetta mukana. Koikkalainenkin aikoo olla uskollinen, pienenpieni osa vanhuudenturvaa on Altia-kalukukkaro, josta ei kovin helpolla luovuta. Pitkämielisenä piensijoittajana Koikkalainen ajattelee muun muassa niitä viittäsataa sopimusviljelijää, joiden työ on Koskenkorvan ja Jaloviinan syvintä ydintä. Siinä on kysymys rahaa suuremmista asioista.
Kun Altia aloitti, yhden osakkeen hinnaksi tuli 7,50 euroa. Alkuhuumassa kurssi piipahti jopa 9,50 eurossa, mutta vuositasolla hinta on pudonnut alle 7,50:n. Tätä kirjoitettaessa se on 7,32.
Kansankapitalismin herkkua on osinko. Ehdotus on, että Altian ensimmäinen osinko on 0,38 euroa osakkeelta. Siitä menee veroa neljännes eli käteen jää 0,29. Kun yhden tähden Jaloviina-pullon hinta on 16,99, pitää omistaa 59 Altian osaketta, jotta niiden osingoilla saa ostettua yhden puolikkaan Jallun. 59 osakkeen hinta on pörssissä nyt 432 euroa.
Korkea matematiikka ei ole Koikkalaisen vahvinta aluetta, mutta luvut hahmottavat, mitä on kansankapitalismi. Pörssiasioissa tunteet eivät kuulema saa vaikuttaa päätöksiin. Ne luokitellaan pahimmaksi mahdolliseksi virheeksi. Koikkalainen kuitenkin uskoo, että tunne on pörssiyhtiö Altian suuri voima.
Altia on pörssin tulokas, mutta nopeasti sen johto näyttää omaksuvan vanhojen yhtiöiden toimintatavat. Ensimmäisessä vuosikokouksessaan se aikoo nostaa hallituksensa puheenjohtajan vuosipalkkiota kertaheitolla 45 prosenttia.
Puheenjohtajana jatkanee toukokuisen yhtiökokouksen jälkeen Sanna Suvanto-Harsaae. Hänen korotettu vuosipalkkionsa on 48 000 euroa. Se on 4 000 euroa kuukaudessa.
Hallituksen puheenjohtajan vuosipalkkion korotus on yli 20 000 euroa. Sitä vastaan saa myydä aika monta Kossu- ja Jallu-pulloa. Niiden määrää ei Koikkalainen rupeaa enää laskemaan. Ajatuskin hirvittää.
Elämme muutoinkin sitä vuodenaikaa, kun pörssissä kohisee. Osinkoja maksetaan nyt runsaasti ja niin kuin aina, yhtiöiden johdon kannustusjärjestelmiä kehitetään ja hallituspalkkioita nostellaan. Siinä touhussa, jos missä, raha ja yhtiöitten osakkeet liikkuvat vilkkaasti. Altia ei suinkaan ole lajissaan ainoa.
Kysymys on periaatteellinen. Altian pienomistajana Koikkalainen ihmettelee, mikä helvetinmoinen kiirus hallituspalkkioiden nostolla on ollut.
Kai niiden perusteeksi pitää olla jonkinlaista näyttöä yhtiön menestyksestäkin?