Koikkalainen: Mikä oli Ransu Karvakuonon suosion salaisuus?

Lokakuinen tuuli puhaltaa koleana, vettä vihmoo puuskittain, puista ovat pudonneet lehdet. Syksy on vääjäämätöntä hyvästijättöjen haikeaa­ ­aikaa. Äänimaailmakin on muuttunut. Ransu Karva­kuonon isä ja ääni Pertti Nättilä­ siirtyi suureen tuntemattomaan Pirkkalassa 16. ­lokakuuta.

Vaikka aktiivivuosista­ on jo aikaa, Ransua ei tarvitse vieläkään kenellekään erikseen esitellä. Hän oli ja on koko kansan tuttu. Sysmän Onkiniemen kylästä lähtöisin ollut hyväntahtoinen nappisilmä touhusi Pikku Kakkosessa vuosikaudet, kumppaninaan Eno-Elmeri ja Riku. Ääni oli Pertti Nättilän, TV2:n lastentoimituksen pitkäaikaisen päällikön ääni.

Koikkalaisellakin on ollut etuoikeus tavata niin Ransu kuin Pertti Nättiläkin naamasta naamaan. Ransu oli silloinkin ystävällinen ja vaatimaton. Vähääkään ei ollut maine noussut sen lässähtäneeseen hatunkäpsään, vaikka Ransu oli tottunut liikkumaan merkittävämmässäkin seurassa. Sitä se on, kun elämä pyörii lasten parissa: tärkeilijät eivät niissä ympyröissä pitkälle pötki.

Mikä oli Ransun ja ­Pertti Nättilän menestyksen ja suosion salaisuus? Ehkä se oli ­juuri vaatimattomuus, ­juureva oikeudentaju ja kyky nähdä asiat hyväntahtoisen huumorin kautta, ei totisena torvensoittajana eikä yksi­oikoisena oikeassa olijana. Kaikki oli avointa: myös itselle ja omille virheilleen ja vajavuuksilleen sopi nauraa.

Kausivaihtelua ja joulunodotusta

Tätä on sesonkielämä. Lapissa on paikoin päästy jo talven puolelle. Lunta on satanut puoli metriä. Siellä ei siis tarvitse enää keskustella siitä, olisiko aika paiskaista auton alle talvirenkaat. Toista on täällä etelässä. Nyt alkaa jahkailu ja sen lopputulos joskus myöhemmin on, että kun talvirenkaitten pitäisi olla alla, puolelta ne vielä puuttuvat.

Hohhoijaa. Kausivaihtelua on sekin, milloin pitäisi aloittaa jouluvalmistelut. Hätäisimmät aloittavat viimeistään marraskuun alusta. Silloin ripustetaan ensimmäiset jouluvalot ja rustataan alustavat lahjalistat. Joulun alla valoja tulee lisää ja lahjalistat elävät, mutta ruokapuolella ei pidetä kiirettä. Kalkkuna ja sika saavat elää vielä lähemmäs joulua.

Tässäkin Koikkalainen ­pysyttelee keskitiellä. ­Koska joulunvietosta on vuosikymmenten kokemus, pää ­pysyy jo kylmänä. Ei kannata ­ahnehtia. Joulusta ehtii ­saada kylläkseen vähemmälläkin ­kohkaamisella. Viimeistään tapaninpäivänä havahtuu ­tunteeseen, että jo riittää.

Koikkalainen panostaa ­sisäiseen jouluun. Kannattaa satsata enemmän aineettomiin asioihin kuin pakettivuoriin. Kun näin sanot, paljastat ­armottomasti myös sen, että aika on ajanut jo sinun ohitsesi. Nuorena ja energisenä sama asia puettiin häpeilemättä sanoiksi: kiitos ei. Mieluummin kova kuin pehmeä paketti.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

Lue myös: Ransu ei elä eikä kuole: Elävässä arkistossa muistellaan Ransu Karvakuonon edesottamuksia