Koikkalainen muistuttaa pakinassaan: ”Pitkään elämänkokemukseen perustuva viisaus pätee nytkin: Kesällä sataa aina”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.
© Otavamedia

On tämäkin ihme sitten nähty ennen kuin kuolema korjaa. Kuivuus on Suomessa kohta puoliin samanlainen ilmiö kuin jokakesäisten maastopalojen Kreikassa.

Peloponnesoksen tulipalojen laajuutta ja tuhoja omin silmin kauhistellut Koikkalainenkin miettii jo, onko ihmisen pojalla enää paikkaa, johon päänsä turvallisesti kallistaisi. Viljelijöille kuivuudesta aiheutunutta haittaa Koikkalainen ei ryhdy edes arvailemaan. Maa suorastaan karjuu vettä.

Ei ruveta nyt kuitenkaan kauniita päiviä päivittelemään. Satavarmaa on, että jonain päivänä Suomessakin taas sataa ja ilmat ovat kesäisen kylmiä niin kuin ennenkin. Juhannuksena on ennenkin vedetty toppatakkia päälle, eikä siinä ole ollut mitään kummasteltavaa. Normi mikä normi.

Muutaman päivän länsirannikolla viettänyt Koikkalainen sai kokea senkin, että merivesi on lämmintä, mutta että sitä saa nyt hakea hiukan kauempaa kuin entiseltä rantaviivalta. Se ei ole ennätyksellisen alhaalla, mutta pinnan lasku kyllä jo näkyy ja tuntuu.

Kivet ja karit pulpahtelevat yllättäen pintaan, ja veneilijä saa olla tarkkana sielläkin, missä tähän saakka on voinut ajella huolettomasti.

Meriveden mataluus on varmasti jonkin sortin sääennuste, mutta sään ennustaminen on sellainen taiteen laji, että kaikkien merkkien tulkitsemiseen ei kompetenssi riitä. Ylipäätänsä on suoranaista kaukoviisautta, kun ei niihin hommiin sekaannu. Se on niin sanotusti pienimmän riesan tie.

Tähän urheilulajiin on aina löytynyt syvempää ja osaavampaa kansanviisautta kansan syvistä riveistä. Se, miten sään ennustaminen onnistuu, on kokonaan toinen juttu. Osumatarkkuudessakin on klappia ja jälkitulkinnat sellaista kapulakieltä, että sen käyttäjien rinnalla virastojen paatuneimmatkin byrokraatit ovat pelkkiä neljännen luokan harrastelijoita.

Vanha pitkään elämänkokemukseen perustuva viisaus pätee nytkin, vaikka kohta on varsin poikkeuksellisesti käpristelty yhtämittaisessa auringonpaisteessa kuukausi. Kesällä sataa aina.

Paljon puhetta ja pitkää kokousta riittää sotesta. Homma ei tunnu oikein etenevän, ja kansanedustajilla alkaa olla murhe siitä, milloin alkaa kesäloma. Se on istuvan eduskunnan viimeinen.

Pääministerin hommaa pidetään pahimman luokan paskaduunina, mutta kuuluu siihen tiraus valtaakin. Kesälomista ja niiden alkamisesta päättää pääministeri Juha Sipilä. Se on oivallinen paikka antaa potut pottuina.

Lopuksi lyhyt urheilukatsaus. Virolainen keihäsmies Magnus Kirt kiskaisi Tartossa kepin 88,45 metrin kaareen. Se on kova tulos, maailmantilastossa tällä hetkellä kauden viidenneksi kovin. Samalla kaatui Andrus Värnikulen vuonna 2003 tekemä Viron ennätys 60 sentillä.

Tarton tempaisussa parani Kirtin oma ennätys 1,8 metrillä. Se on jo suoritus, johon ei eläin enää pysty – ja suomalaisilla keihäsmiehilläkin tekee tiukkaa.

Itärajan tuntumasta kerrotaan, että Keski-Karjalan Kehitysyhtiö KETI on palkannut mainosmiehekseen keihäslegenda Seppo Rädyn. Hänen tehtävänään on pitää esillä kotikuntaansa Tohmajärveä, Kiteetä ja Rääkkylää. Siinä sivussa häneltä varmaan liikenee aikaa tarkkailla suomalaisen keihäänheiton nykytilaa.

Keihäänheitto on suomalaisille kuninkuuslaji. Paljon on siis vastuuta isänmaan maineesta lykätty Tero Pitkämäen ja nuoren komeetan Oliver Helanderin harteille. Jos he epäonnistuvat, kesän mittaan vielä ehkä nähdään ja kuullaan, kuinka paska maa on Viro.

X