Koikkalainen pakinoi: ”Juha Sipilä on pääministerinä jo vanha parta”

Aamulla herättyä tuli kurkattua lämpömittariin. Se näytti 16,5 pakkasastetta. Parin viime viikon aikana lukemat ovat hiukan muuttuneet. Yleensä lukema on huidellut yli 20 asteessa, jopa 25:ssä.

Koko alkuvuoden tammikuun ensi päivistä lähtien talvi on ollut oikea vanhan ajan unelmatalvi: pakkasta pysyvästi ja lunta niin, että silmä lepää. Ei ole aamuisin tarvinnut miettiä, minkälaisen palttoon päällensä ulos lähtiessä laittaa.

Koikkalainen on kirjoittanut talven pakkaslukemat muistikirjaan. Nyt loppuu se iänikuinen ”miesmuistiin” perustuva säiden päivittely karvat korvilla. Tosiasiahan on, että jos jotain on maailmassa epäluotettavaa, niin se on ”miesmuisti”.

Ihminen unohtaa parissa kuukaudessa, minkälaista ilmaa on pidellyt. Viime talvesta emme muista enää muuta kuin, että se oli tietysti huono talvi niin kuin jo ”miesmuistiin” on Suomessa totuttu. ”Miesmuistin” päälle ei maksa laskea mitään.

Miten ”miesmuisti” toimii politiikassa? Vielä huonommin kuin säiden ihmettelyssä. Miten on, kuinka sijoitat Juha Sipilän ykköshallituksen – tämä ei tarkoita välttämättä, että kakkonen joskus tulisi – Suomen kautta aikojen hallitustilastossa?

Tulos voi olla yllättävä. Sipilä ykkönen on istunut jo yli 1 000 päivää, ja se on hallitusten ikätilastossa sijalla kymmenen.

Kuluvan viikon tiistaina jäi taakse Kalevi Sorsan 1 013 päivän hallitus, ja seuraavana Sipilä on ohittamassa kesken urakan Brysseliin lihaville ja turvatuille päiville paenneen komissaari Jyrki Kataisen hallituksen. Se istui 1 099 päivää.

Politiikka on mielikuvia. Tuntuu ehkä hämmästyttävältä, mutta Juha Sipilä on pääministeripäivillään hakannut jo mennen tullen sellaiset nimet kuin Paasio, Miettunen, Paasikivi, Virolainen, Linkomies ja Svinhufvud. Kohta puoliin ovat taakse jäämässä nykyihmisen korvissa vahakabinettien peruskalustolta kuulostavat Ahti Karjalainen ja V. J. Sukselainen.

Kärki on vielä hyvin kaukana. Tapissa ovat Sorsa ja Paavo Lipponen – ja pysyvät. Heidän ohittamisekseen pitäisi synnyttää Sipilä kolmonenkin.

Mitä nämä tilastot sitten kertovat? Kertovatko ne jotain Juha Sipilän poikkeuksellisista pääministeritaidoista tai edesmenneiden pääministerien osaamattomuudesta? Eivät välttämättä kummastakaan.

Ne kertovat ennen kaikkea siitä, että valtiollinenkin elämä on Suomessa vakiintunut ja asioiden hoitoon on poukkoilun tilalle tullut jatkuvuus. Hallitukset istuvat pitkään eivätkä ne entisaikojen malliin vaihdu muutaman kuukauden välein.

Silmäys historiaan on silti aina paikallaan. Perspektiivi auttaa suhteuttamaan asioita. On hyvä muistaa pörssimiesten ikivanha hokema, että historia ei ole tae tulevasta.

Miten se Sipilän hallitukseen liittyy? Vaikkapa niin, että sote-päätöstä ei ole vielä tehty.

Jos joskus hiukan ahdistaa, niin hyvä on tietää, että mikään ei ole tässä maailmassa pysyvää. Hallitukset kaatuvat aina eivätkä Vladimir Putin ja Donald Trump jumitu asemiinsa ikuisiksi ajoiksi. Hallitukset ja miehet vaihtuvat ja jos oikein hyvin käy, tilalle ei tule uusia putineita eikä trumpeja, vaan aivan uusia kasvoja.

Juha Sipilän hallituksista Koikkalainen ei sano nyt mitään. Niistä saavat päättää suomalaiset, joilla on äänioikeus.

”Miesmuisti” on harva kuin harakanpesä, mutta pakkasmittari pitää. Kun tämä Koikkalainen on valmis, asteita on -18,3. Kyllä tintit ovat kovilla.