”Eduskuntavaalien jälkeen tiedetään lakeuksillakin, missä on viinakaapin paikka”

Tähän soppaan Koikkalainen laittaa lusikkansa hyvin empien. Kysymys on siitä, kuinka monta lonkeroa tai Jallu-­siivua saa täysi-ikäinen ministeri työviikkonsa kuluessa nauttia.

Se näyttää olevan veteen piirretty viiva.

Aihepiiri on yhtä hankala kuin keskustelu merimetsoista, susista tai metsien kasvusta tai kasvamattomuudesta. Kun niistä puhumaan alkaa, loppua ei näy.

Niin käy aina, kun kaikki ovat jo etukäteen oikeassa.

Maailma on muuttunut. Ennen ei perään huudeltu, vaikka tuli töihin krapulasta täristen. Pääasia oli, että hommat sujuivat ja tehtiin ajallansa eikä kukaan sorvin ääressä telonut itseään eikä muita.

Sorvilla Koikkalainen tarkoittaa tässä nyt vain työpaikkaa. Ei masinaa, joka entisaikaan sinkosi ympäriinsä kiukkuisia metallikiekuroita.

Keskustelu päättäjien alkoholin käytöstä on aina paikallaan.

Lähihistoria tietää monta suurisuista öykkäriä, joiden viinanhöyryiseen työarkeen ei puututtu. Se oli tabu.

Mika Lintilä tikun nokassa

Nyt on tikun nokassa elinkeinoministeri Mika Lintilä. Hän on ilmeinen vanhan liiton mies. Hoitaa työnsä ja käyttäytyy korrektisti mutta ei sylje kuppiinkaan.

Kaikki on kaivettu esiin. Jokainen pullo, joka on ministerin kaappiin ostettu ja jokainen tilkka, jonka hän on työnsä yhteydessä ja työajan ulkopuolella nauttinut.

Selvitystyö huipentui, kun setvittiin sekin, mitä tapahtui, kun ministeri lensi Puolustusvoimien koneella Tukholmaan juhlimaan Suomen ja Ruotsin lopullista päätöstä hakeutua Naton jäseneksi.

Kuljetuskoneessa Lintilä oli nauttinut puolustusministeri Antti Kaikkosen kanssa lonkeron mieheen. Näin he halusivat juhlistaa eduskunnan Nato-­päätöstä.

Lonkerot oli hankkinut Kaikkonen. Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien mukaan hän oli ostanut ne kaupasta matkalla lentoasemalle.

Onko tämä jo viinan kanssa läträämistä?

Toinenkin kysymys herää. Olisiko tasapuolisuuden vuoksi aika tarkistaa myös Kaikkosen viinakaappi.

Viinakaapin paikka

Kansalla on nyt Pohjanmaalla loistava tilaisuus ottaa kantaa siihen, missä kulkee todellisen, epäillyn ja sallitun alkoholinkäytön raja. Se saa äänestyspäätöksellään myös kertoa, miten siihen pitää suhtautua.

Eduskuntavaalien jälkeen tiedetään lakeuksillakin, missä on viinakaapin paikka.

Kysyä sopii sitäkin, onko Mika Lintilän maineen mustamaalaus ollut osa vaalitaistelua.

Lopuksi oikeaakin asiaa.

Aamuyöstä soittaa jo huiluaan­ mustarastas.

Se on varma kevään merkki­. Mustatakin keltanokan rinnalla Enrico Caruso ja Mario Lanza ovat pelkkiä amatöörejä.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.