Yhdessä raittiiksi – Johannes Lahtela kirjoitti Samuli Edelmannin alkoholismista: ”Vain toinen alkoholisti voi ymmärtää kamppailun viinan kanssa”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Raittius on avannut Johannes Lahtelan elämään uusia ulottuvuuksia. Unelmien toteuttaminen, sydämen kipinän seuraaminen ja kirjoittaminen – kaikki on mahdollista, kun juominen loppui. © Sampo Korhonen
Raittius on avannut Johannes Lahtelan elämään uusia ulottuvuuksia. Unelmien toteuttaminen, sydämen kipinän seuraaminen ja kirjoittaminen – kaikki on mahdollista, kun juominen loppui. © Sampo Korhonen
Samuli Edelmannin tuore elämäntarina on avoin kuvaus alkoholismista, josta voi selvitä, mutta ei päästä kokonaan irti. Johannes Lahtela kirjoitti kirjan yhteisestä taipaleestaan raittiuteen tunnetun laulajan kanssa.

’Vesi riittää.”

Johannes Lahtela tilaa ruokajuomaa helsinkiläisessä ravintola Elitessä. Pari vuosikymmentä sitten tilaus oli erilainen. Lahtela oli nuori teatterikoululainen, joka porhalsi vimmaisesti samaiseen taiteilijaravintolaan oksennettuaan juuri edelliset humalat Mika Waltarin puistikkoon. Silloin vesi ei riittänyt, vaan Lahtela oli samaistunut koko sielustaan taiteilijamyyttiin, jonka eliksiiriä oli alkoholi.

Nyt elämä on erilaista. Näyttelijästä on tullut yrittäjä, pappi ja kirjailija, joka on ollut raittiina yli kaksikymmentä vuotta. Saman ajanjakson hän on jakanut ystävyyden toisen alkoholistin, näyttelijä ja laulaja Samuli Edelmannin kanssa.

Lahtelan ja Edelmannin kokemukset tulevat esille tuoreessa Lahtelan kirjoittamassa kirjassa Samuli – Pimeydestä valoon (Otava).

Samuli Edelmann teki uraa alkoholismista riippumatta

Samuli Edelmann on ollut uransa alusta lähtien suomalaisen kulttuurielämän tähtikaartia. Menestyksestä muusikkona kertoo kolme Emma-palkintoa ja pitkä ura Suomen myydyimpien artistien joukossa.

Näyttelijänä hän on tehnyt kymmenittäin elokuva- ja tv-tuotantoja, päätyen jopa sivurooliin Tom Cruisen tähdittämässä Mission: Impossible – Ghost Protocol -elokuvassa.

Hieno ura on ollut mahdollinen, vaikka Edelmann kärsi alkoholismista 31-vuotiaaksi asti. Siinä vaiheessa viina oli jo elämää hallitseva riippuvuus, joka riudutti henkihieveriin.

Johannes Lahtela oli mukana alkoholistien vertaistukiryhmässä, kun Edelmann tuli paikalle ensimmäistä kertaa. Elämäkertakirjan mukaan artisti näytti ”pitkällisen kidutuksen murtamalta olennolta, jonka inhimillisuus oli riistetty”.

Lahtela itse oli tuolloin 25-vuotias näyttelijäopiskelija, joka oli juuri päättänyt päästä eroon viinasta.

”Alkoholin kuristava ote näkyi meissä silloin ahdistuksena, joka oli käsin kosketeltavaa. Kuin musta pilvi ympärillä”, Johannes Lahtela kertoo.

Hän kertoo miesten yhteisestä tarinasta yksin. Samuli Edelmann ei osallistunut haastatteluun.

Samuli Edelmann, Santeri Kinnunen ja Aleksi Mäkelä opiskelivat näyttelijöiksi 1990-luvulla.

Samuli Edelmann, Santeri Kinnunen ja Aleksi Mäkelä opiskelivat näyttelijöiksi 1990-luvulla. © Jorma Pouta / Otavamedia

Lapsuus alkoholin äärellä – Samulin juominen alkoi 11-vuotiaana

Elämä alkoholin kanssa tuli molemmille tutuksi jo lapsuuden taiteilijaperheissä. Samuli Edelmann seurasi äitinsä näyttelijä Marja-Leena Koukin ja isänsä Toni Edelmannin ystävien kosteita juhlia pienestä pitäen, ja ihmetteli, miksi aikuiset joivat lapsilta kiellettyä juomaa aina uudestaan, kehnoin seurauksin.

Ensimmäisen humalansa Samuli koki jo 8-vuotiaana, taiteilijapiirien mökkijuhlista löytynyttä pulloa siemailtuaan. Hän huomasi heti alkoholin vaikutuksen, tunteen, että humalassa oli jotain ihmeellistä.

Samuli sai seurata vanhempiensa uraa teatterien takahuoneissa ja musiikkistudiois­sa. Hän ihaili vanhempiaan ja koki heihin yhteyttä taiteen kautta. Idylli sortui, kun rakastava perhe hajosi vanhempien riitaisaan avioeroon.

”Isä, älä mene” kaikui rappukäytävään, kun Toni Edelmann lähti viimeistä kertaa yhteisestä kodista.

Samulin säännöllinen juominen alkoi 11-vuotiaana, jolloin hän ryhtyi lääkitsemään perhekriisin aiheuttamaa ahdistusta kaveriporukan ryyppyjuhlissa. Humala poisti pahan olon, ja huolet haihtuivat hetkeksi.

Taitelijaelämän vetovoima – ”Minun ja Samulin tarinassa on paljon samaa”

Johannes Lahtelan kirjailijaisä Markku Lahtela eli levotonta elämää, ja vanhemmat erosivat kun Johannes oli vuoden vanha. 4-vuotiaana Johannes sai kuulla, että isä oli kuollut sydänkohtaukseen. Traagisen taiteilijaisän muisto leimasi Johanneksen lapsuutta, kun hänet toistuvasti esiteltiin kirjailijaneron poikana.

11-vuotiaana Johannes sai selville isänsä oikean kuolinsyyn, liiallisesta alkoholinkäytöstä johtuneen itsemurhan. Tieto järkytti, vaikka hän ei täysin ymmärtänyt, mitä itsemurha on. Kotona asiasta vaiettiin, sillä keraamikkoäiti Marjatta Lahtelalla on täysi työ selviytyä kahden pojan yksinhuoltajuudesta.

Vaietut tunteet tekivät Johanneksesta herkän ja aran nuorukaisen, joka pian löysi lohdutusta alkoholista. Epävarmuus ja häpeä vaihtuivat lennosta rentoon itsevarmuuteen, kun nuorukainen koki ensimmäisen humalansa 13-vuotiaana.

”Minun ja Samulin tarinassa on paljon samaa. Saimme kokea varhain taitelijaelämän vetovoiman, mutta jäimme kipeästi kaipaamaan ihailemamme isän huomiota”, Lahtela kertoo.

Myös taipumus addiktioon ilmeni molemmille heti ensi humalassa. Alkoholi ruokki mielihyvän tunnetta tavalla, joka johti riippuvuuteen.

Taiteilijamyytti ottaa vallan

Alkoholin tarjoama helpotus on vain väliaikaista. Tämä tuli selväksi Lahtelalle ja Edelmannille jo nuoruudessa. Huikeat nousuhumalan tunnelmat vaihtuivat sielua korventavaan krapulaan.

Johannes Lahtelassa viinan vaikutus ilmeni itsetuhoisuutena, jota hän selvitti vuosia terapiassa. Ensimmäinen yritys lopettaa juominen tapahtui 18-vuotiaana. Yritys epäonnistui, kun myytti taiteilijaelämästä tuli kuvioihin.

”Kun pääsin teatterikouluun, ensimmäinen ajatukseni oli, että sinne en mene selvin päin”, kertoo Lahtela.

Nuori näyttelijäopiskelja saattoi aloittaa maanantaiaamunsa juomalla itsaripaukkuja ravintolassa, sillä aikaa kun muut ahkeroivat akrobatiatunnilla. Lahtela kärsi suuruusharhoista, ja kuvitteli että pian Martin Scorsese tarjoaa roolia elokuvassa ja Kansallisteatterin eteen pystytetään Johannes-patsas.

”Alkoholismiini liittyi sairaalloinen itsekeskeisyys ja huomion tavoittelu. Taiteilijamyytti oikeutti kaiken sen mielettömyyden.”

Myös Samuli Edelmannille viinasta tuli keino kohottaa ammatillista itsetuntoa ja purkaa jännitteitä. Jo varhain koettu menestys ei tuonut todellista tyydytystä, vaan mieltä kalvoi tyhjyys. Jatkuva juominen toi esille paniikkioireet, harhat ja kuolemanpelon. Fysiikkakaan ei kestänyt. Haimatulehdus ja viinapäissä toilailu veivät Edelmannin ajoittain sairaalahoitoon.

Viimein tultiin siihen pisteeseen, että oli aika katsoa totuutta silmiin, ja todeta:

”Olen alkoholisti”.

Alkoholismin tunnistaminen itsessä vaatii suurta rehellisyyttä

Vertaistuki ja hengellisyys tulivat Lahtelan ja Edelmannin pelastukseksi alkoholismista toipumisen tiellä. Parikymmentä vuotta sitten, hämärään kellarihuoneeseen kokoontuneiden alkoholistien piiristä lähti viriämään ymmärrys siitä, että alkoholismi on sairaus, josta ei voi parantua yksin.

”Vain toinen alkoholisti voi todella ymmärtää, millaista on kamppailu viinan kanssa”, sanoo Johannes Lahtela.

Alkoholismin tunnistaminen itsessä vaatii suurta rehellisyyttä.

Entinen juova minä ja sen ympärille kietoutunut vääristynyt identiteetti pitää luovuttaa pois. Muutos on niin suuri, että se onnistuu vain harvoilta. Tilastojen mukaan 1–3 prosenttia alkoholisteista raitistuu pysyvästi.

”Parantuminen vaatii egon kuolemisen ja omien demonien kohtaamisen. Se on nöyrtymistä sen edessä, että jokainen raitis päivä on ihme.”

Raittius on saanut Lahtelan ja Edelmannin kokemaan, että on olemassa joku korkeampi voima. He kutsuvat sitä Jumalaksi, joka on käsittämätön ja selittämätön. Raittius ei ole oman erinomaisuuden ansiota, vaan Jumalan armoa.

Lahtela pitää Edelmannia kirjallisena isänään, joka kannusti kirjailijan uralle. Lahtela taas on Edelmannille hengellinen isä, ortodoksikummi. Yhteinen muutosprosessi raittiiksi alkoholistiksi on ollut vaativa ja vaiheikas. <span class="typography__copyright">© Sampo Korhonen</span>

Lahtela pitää Edelmannia kirjallisena isänään, joka kannusti kirjailijan uralle. Lahtela taas on Edelmannille hengellinen isä, ortodoksikummi. Yhteinen muutosprosessi raittiiksi alkoholistiksi on ollut vaativa ja vaiheikas. © Sampo Korhonen

Isän jättämä aukko täyttyy

Raitistuminen ei poistanut Lahtelan ja Edelmannin ongelmia kerta laakista. Taipumus itsekeskeisyyteen, tunne-elämän ailahtelu ja kielteisyys ovat vallanneet aina välillä mielen yhä uudestaan. Mutta raittius on tarjonnut mahdollisuuden kohdata luonteen heikkoudet ja käsitellä niitä.

Lahtela löysi uuden elämänkatsomuksen ortodoksikirkon parista. Hänen oppaanaan toimi ohjaajalegenda Kalle Holmberg, myös raitistunut alkoholisti. Tie hengellisyyteen kirkastui pyhiinvaellusmatkalla Kreikan Athos-vuorelle, ja Lahtela halusi perehtyä syvemmälle uskonasioihin. Hän opiskeli ortodoksipapiksi ja teki teologian gradunsa alkoholismista hengellisenä sairautena.

Myös Edelmannille kokemus Jumalasta alkoi kirkastua raittiuden myötä, mikä näkyi muutosprosessissa ihmisenä ja taiteilijana. Luhangan kirkossa vuonna 2007 äänitetty Virsiä-levy henkii rauhaa ja valoa uudella tavalla. Sittemmin myös Edelmann etsi hengellisyyttä Kalle Holmbergin johdolla, ja hänestä tuli ortodoksikirkon jäsen Valamossa vuonna 2017.

Isättömät pojat saivat edesmenneestä Holmbergista tärkeän mentorin hengelliseen elämään.

”Ilman Kallea olisin todennäköisesti päätynyt juomaan uudelleen”, Lahtela tunnustaa.

Usko merkitsee konkreettisia tekoja, jotka punnitaan arjessa. Viinan juomisen sijasta ennen keikkaa ja esityksen jälkeen Edelmann rukoilee, jotta osaisi toimia artistina palvelutehtävässä.

Kilvoittelu jatkuu. Joka viikko ystävykset osallistuvat alkoholistien vertaistukiryhmiin muistuttaen itseään siitä, että yksin he eivät ole mitään. Vain yhdessä koettu matka on arvokas.

Lue myös: Kalle Holmberg: ”Elämä on kuin silta, jonka yli kuljetaan, mutta jolle ei pidä rakentaa taloa”

Lue myös: Viina vei Tatu Varpukarilta johtotyöt, perheen ja lähes hengen – ”Minusta ei tule enää koskaan kohtuukäyttäjää”

X