Ministeri Mika Lintilä jakoi koronatukea yrityksille – Hoitajatytär Netta on pohtinut alanvaihtoa: ”Rahaa olisivat ansainneet myös hoitajat”
Vaikka elinkeinoministeri Mika Lintilä pitää tytärtään koronan sankarina, sairaanhoitaja Netta Lintilälle ja tämän kollegoille korona oli venymisen viimeinen niitti.
Korona mullisti sekä elinkeinoministeri Mika Lintilän että hänen kolmivuorotyötä sairaanhoitajana tekevän tyttärensä Netta Lintilän arkea.
Kylmäkontti. Elinkeinoministeri Mika Lintilä, 55, (kesk.) muistaa yhä tyttären viestin alkuvuodesta 2020. Tämä kertoi, että työpaikan parkkipaikalle oli tuotu kylmäkontti koronaan kuoleville. Sitä oli vaikea uskoa.
Tytär, sairaanhoitaja Netta Lintilä, 28, työskentelee helsinkiläisen Malmin sairaalan akuuttiosastolla.
Pandemia on täystyöllistänyt molemmat yli puolitoista vuotta.
Nyt alkaa helpottaa. Elinkeinoministeri on jo lentänyt työmatkoille ulkomaille, ja arkea määrittävät taas tavanomaisemmat asiat. Hallituskaan ei kokousta enää jatkuvasti koronasta.
”En usko, että omassa työssäni päästään koronasta täysin eroon. Vaikka yhteiskunta aukeaa, ei virus häviä mihinkään”, muistuttaa jo kolmannen rokotuksensa saanut Netta Lintilä.
Tytär ja isä – tai iskä kuten tytär sanoo – pitivät toisensa kartalla koko pandemian ajan. Siitä oli konkreettista apua, kun ministeritasolle piti saada tietoa käytännön yksityiskohdista, vaikkapa suojamaskien riittävyydestä.
Kun tytär joutui kahden viikon karanteeniin altistuttuaan virukselle, iskä oli se, joka kantoi ruokaa kotioven taakse.
Kuka tekisi maskeja?
Netta Lintilä muistaa pelon tunteen ennen koronan tuloa. Tv-uutiset näytti kuvaa, kun ulkomailla hoitajat itkivät lattialla.
”Kun hoidin ensimmäisiä koronapotilaita, oli olo, että oli pakko desinfioida itsensä päästä varpaisiin.”
Kun hoitohenkilökunta oppi, miten viruksen kanssa eletään, enää ei pelottanut. Netta Lintilän olo helpottui tammikuussa 2021, jolloin hän sai kaksi rokotusta.
”Jos keväällä 2020 olisi sanottu, että korona on täällä vielä kahden vuoden päästä, eihän kukaan olisi jaksanut. On ollut helpompaa mennä askel kerrallaan”, hän miettii.
Mika Lintilän oli tartuttava työ- ja elinkeinoministeriössä täysin itselle vieraisiin asioihin. Piti esimerkiksi alkaa etsiä suojamaskeja.
”Soitin Vanhalan Petrille, Paperiliiton puheenjohtajalle, ja kysyin, mistä löytyy ohutta paperia, josta voisi tehdä maskeja? Sitten erityisavustajien kanssa ruvettiin etsimään firmoja, jotka voisivat tehdä niitä.”
Seuraavaksi alettiin selvittää sitä, mistä saataisiin hengityskoneita sairaaloihin, jos tilanne niin vaatisi.
”Varautuminen oli erittäin huonoa sillä hetkellä”, Mika Lintilä sanoo. Hän on varma, että valtakunnassa ymmärretään nyt huoltovarmuuden merkitys.
”Potilas halusi nähdä häntä hoitaneet ilman maskia. Heilutin kättä ikkunasta, hymyilin ja purin hammasta, etten ala itkeä.” © Vessi Hämäläinen
Jäähyväiset puhelimessa
Mustin hetki Netta Lintilälle oli nähdä ensimmäisen potilaan, jonka hoitoon hän oli osallistunut, menehtyvän.
”Nytkö se alkaa”, hän mietti.
”Potilas pyysi, voisimmeko näyttää kasvomme ikkunan takaa. Hän halusi nähdä häntä hoitaneet ilman maskia. Heilutin kättä ikkunasta, hymyilin ja purin hammasta, etten ala itkeä.”
Potilas hyvästeli läheisensä puhelimitse. Se tuntui raadolliselta.
Toisaalla elinkeinoministeri tunsi riittämättömyyttä. Tilanne tuntui kaatuvan päälle.
”Tuli valtava määrä yhteydenottoja eri alan yrityksiltä ja viestejä, että ovat nurin. Samaan aikaan neuvotteluissa kerrottiin näkymistä ja oletuksista. Näiden välillä oli hirveä ristiriita”, Mika Lintilä selvittää.
Yrityksille alettiin suunnata massiivista tukea. Hakemusten käsittely piti olla nopeaa, sähköistä.
Yli 80 000 yritykselle on nyt myönnetty noin 2,3 miljardia euroa tukea. Kustannustuen neljäs tukikierros on äsken päättynyt ja viidennestä keskustellaan. Luvussa ei ole lainoja, pääomatakauksia, eikä yksinyrittäjiä.
Suurta konkurssiaaltoa ei tullut. Talous alkoi kasvaa, kun yritykset uskalsivat taas investoida ja kuluttajat kuluttaa. Lintilä pelkää, että suunta kääntyy taas alas kahden vuoden päästä.
Aina kun hallitus viesti uusista linjauksista, myös tytär kommentoi isälleen kärppänä.
”Totta kai ymmärsin, että yrityksille pitää antaa rahaa. Samalla oli paha mieli siitä, että hoitajat eivät saa mitään. Laitat oman terveytesi peliin ja teet töitä pienellä palkalla. Olo oli hirveän ristiriitainen”, Netta Lintilä tunnustaa.
Molemmista tuntui pahalta.
”Välillä ei tiennyt mitä ajatella, jos HUS:n johto halusi rahaa koronalaboratorioon, ja samaan aikaan Netalla oli huoli siitä, mistä saa työkaverin seuraavaksi aamuksi. Että mikä tässä on tärkein asia?”
”Edelleen käymme keskustelua siitä, kun hoitajilta lähtee työkavereita hoitamaan Prismaan hedelmä- ja vihanneshyllyjä. Minulle hän on (isä nyökkää tyttäreen päin) koronan sankarin ruumiillistuma.”
Netta Lintilä sanoo suoraan, ettei hoitajien saama kiitos koronatyöstä tunnu enää miltään. Sen sijaan koronakorvaus olisi kelvannut.
”Välillä ei tiennyt mitä ajatella, jos HUS:n johto halusi rahaa koronalaboratorioon, ja samaan aikaan Netalla oli huoli siitä, mistä saa työkaverin seuraavaksi aamuksi.” © Vessi Hämäläinen
Viimeinen niitti
”Korona oli meille viimeinen niitti. Eihän meillä mennyt hyvin ennen koronaakaan. Ihmiset eivät enää jaksa. Palkka ja työolot pitää saada kuntoon!”
Netta Lintilä puhuu kuin vanha tekijä ay-pöydän takaa. Sitä hän ei ole, mutta on huomannut, että yhteiskunnalliset asiat ovat alkaneet kiinnostaa. Paitsi isä, myös isänisä oli kansanedustaja.
Tätäkin haastattelua edeltävänä päivänä hän teki oman työvuoronsa perään ylimääräisen vuoron hälytystyönä. Vuorolistaa paikkaamaan ei ole muita kuin oman työpaikan työntekijöitä, eikä työkaveria voi jättää pulaan.
Loppukesästä hälytysraha nousi 90 eurosta 150:een. Korotus on voimassa ainakin tammikuulle.
”Houkutteleehan se, jos tarjotaan 150 euroa ylimääräistä. Samalla väsyttää.”
Lintilä on vasta 28-vuotias, mutta hänkin on miettinyt, pitääkö työtä vaihtaa.
”Kaikki sanovat, että ei ole rahaa, mutta ei ole kohta hoitajiakaan.”
”Kaikki kunnia ulkomailta tuleville hoitajille, mutta palkalla ja kunnon työoloilla saamme myös suomalaiset hoitajat töihin.”
Netta Lintilän mielestä eri tahot vain pallottelevat palkka-asiaa toisilleen.
Mika Lintilä ei kiistä pallottelua. Julkisen sektorin työnantajan raha tulee valtion budjetista. Tulevat työmarkkinaneuvottelut näyttävät suuntaa.
”Budjettitilanne on mitä on. Tärkeintä olisi saada pitkäkestoinen linjaus siitä, millä aikavälillä tasoa nostetaan. On turha pitää yllä mielikuvaa, että pystyttäisiin tekemään jokin merkittävä korotus”, hän joutuu vastaamaan.
Ulospääsystä ei hurraata
Kumpikin on sitä mieltä, että Suomi onnistui koronan selätyksessä ihan hyvin; alkutoimissa oikein hyvin, mutta koronasta ulospääsy laskee arvosanaa.
”Kansalaiset onnistuivat hyvin koronan alussa. Se auttoi valtavan paljon”, Mika Lintilä kiittää. Uudenmaan sulku oli jälkikäteen arvioituna hänestä oikea päätös.
”Alkuun hallituksella oli hyvä ja yhtenäinen linja”, Netta Lintilä miettii.
Hän kuitenkin ihmettelee esimerkiksi rajoitusten logiikkaa. Baarissa olisi saanut tanssia humalassa pöydällä, mutta ei voinut mennä istumaan teatteriin tai konserttiin kahden metrin turvavälillä.
Mika Lintiläkään ei sitä ymmärtänyt. Hänkin turhautui välillä, ja se näkyi. Hallituksessa on oltu asioista myös eri mieltä, ja valmistelu on junnannut.
”Olin alussa maskien puolella. Säätytalolla meille tehtiin selväksi, ettei niistä ole vastaavaa hyötyä. Myöhemmin täsmälleen sama porukka sanoi, ettei niistä pidä mennä luopumaan”, Mika Lintilä kuvailee.
Kun vielä jokainen taho on halunnut tiedottaa ratkaisuista erikseen, lopputulos on ollut Lintilästä sekava. Jos koronanyrkki olisi perustettu, tiedotuskin olisi voinut olla keskitetympää, hän arvelee.
”Pitää kuitenkin muistaa, että olimme tilanteessa, jossa ei ole oltu koskaan aiemmin. Olimme alueella, jossa ei käytännössä ollut lainsäädäntöä.”
”Jos iskä ei lähde, niin minäkään en lähde”, Netta Lintilä muistaa itkeneensä lapsena, kun isän työmenot uhkasivat estää mukaanpääsyn perheen sovitulle ulkomaanmatkalle. © Vessi Hämäläinen
Iskän henkilökohtainen ele
Pandemian alussa Mika Lintilä lupasi tyttärelleen, että hän vie tämän syömään hyvin, kun pahimmasta on päästy.
Se oli iskän henkilökohtainen kiitoksen osoitus. Paikkana oli helsinkiläinen huippuravintola alkukesästä.
”Se tuntui mukavalta. Vaikka käymme usein syömässä yhdessä, tämä kerta tuntui erilaiselta, koska sillä oli tarkoitus”, tytär miettii.
”Myös iskä ansaitsi sen.”
Kumpikin katsoo, että kahdesti rokotettujen tulee lähteä taas rohkeasti liikkeelle, kun rajoitukset poistuvat.
”Olen kiitollinen, että minulla on läheinen ystäväpiiri ja perhe, joiden kanssa olen voinut käydä koronaa läpi. Mietin yksinäisiä, jotka ovat erakoituneet entistä enemmän tänä aikana”, Netta Lintilä sanoo.
Jossakin vaiheessa kylmäkonttikin lähtee Malmin sairaalan parkkipaikalta.
Lue myös: Vanhustenhoidon kriisi jatkuu – Hoitajien piti riittää, miksi vaje paheni?