Mari Pantsar kansalaisten hyvinvoinnin parantamisesta: ”Talouden jälleenrakentamisessa pitää huomioida eriarvoisuuden kitkeminen”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Mari Pantsar on Sitran johtaja ja dosentti.
Mari Pantsar on Sitran johtaja ja dosentti. © Tommi Tuomi / Otavamedia
”Miten mitata valtioiden onnistumista tärkeimmässä tehtävässään: kansalaisten hyvinvoinnin parantamisessa”, Mari Pantsar kysyy kolumnissaan.

Vanha viisaus sanoo: ”sitä saa, mitä mittaa”. Esimerkiksi yrityksen myyjien toimintaa voidaan ohjata mittaamalla myynti­tapaamisten määrää, toimittajien työtä taas laskemalla juttujen kerryttämiä klikkauksia.

Kaikille tärkeille asioille ei kuitenkaan ole helppo löytää mittareita. Miten esimerkiksi mitata valtioiden onnistumista tärkeimmässä tehtävässään: kansalaisten hyvinvoinnin parantamisessa?

BKT kertoo taloutemme rahavirroista

Hyvinvointia yritetään usein peilata brutto­kansantuotteen kautta. Se kertoo, kuinka paljon taloutemme tuottaa rahavirtoja.

Mitä pidempiä työpäiviä paiskomme, mitä enemmän kulutamme ja mitä enemmän on taloudellista toimintaa, sitä korkeampi on BKT ja sitä korkeammalle meitä arvostetaan.

BKT kasvaa, kun kaivoksista tai avohakatuista metsistä saaduista raaka-aineista valmistetaan ja myydään mahdollisimman paljon tuotteita.

Nurjana puolena kasvavat myös haitalliset ympäristövaikutukset, joita mittari ei huomioi.

Jos joku rikkoo ikkunoita yöllä, paikalle hälytetään poliisi ja ikkunat vaihdetaan myöhemmin uusiin. Tällöin raha liikahtaa ja BKT kasvaa.

Siinä ei ole oikein järkeä, että ihmisille haitalliset asiat näkyvät mittarissa parannuksina.

Riittävä määrä varallisuutta on eittämättä ollut välttämättömyys hyvinvoinnin rakentamisessa.

Suomi on noussut kovalla työllä toisen maailmansodan jälkeen lähes kehitysmaa­tasolta maailman vauraimpien maiden joukkoon.

Eikä vain vauraimpien, kansainvälisen tutkimuksen mukaan meillä myös asuu maailman onnellisin kansa.

Eriarvoisuuden kiteminen

Pandemia on lisännyt kävijöitä leipäjonoissa.

Eriarvoisuuden kitkeminen politiikan mittariksi

Erityisesti korona-aikakaudella aineettomia asioita on kuitenkin alettu arvostaa aiempaa enemmän. Terveys, läheiset ihmiset, luonnossa liikkuminen tai toisten auttaminen tuovat hyvän mielen. Ne eivät maksa mitään, eivätkä siis silloin näy BKT:ssa.

Kaikkien ei kuitenkaan ole yhtä helppo nauttia näistä asioista. Jos taloudellinen taakka on kohtuuton ja joutuu miettimään riittävätkö rahat ruokaan, laskuihin tai lasten harrastuksiin, se voi viedä kaiken huomion.

Korona on siitä pirullinen, että se uhkaa lisätä taloudellista eriarvoisuutta ihmisten välillä vaarantamalla työpaikkoja ja toimeentuloa.

Tämän vuoksi pandemian jälkeisen talouden jälleenrakentamisessa pitää huomioida eriarvoisuuden kitkeminen.

Kun kerran sitä saa, mitä mittaa, eikö Suomenkin kannattaisi nostaa kaiken politiikan mittareiksi BKT:n rinnalle ainakin tuloerojen pieneneminen ja taloudellisen toiminnan ympäristövaikutukset?

Näiden uusien mitta­rien edistystä tarkasteltaisiin kaikissa päätöksissä vaikkapa neljännesvuosittain – sen rinnalla, että ynnätään euroja.

Silloin voitaisiin päästä lähemmäksi tilannetta, jossa maailman onnellisimmassa maassa kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus onnellisuuteen.

Lue kaikki Mari Pantsarin kolumnit tästä.

Lue myös: Köyhien perheiden avun tarve on kasvanut koronakeväänä – Näin sinäkin voit auttaa vähävaraisia ja kriisin kohdanneita perheitä 

Koronakriisi toi nallet ikkunoihin ohikulkijoita ilahduttamaan.

Koronakriisi toi nallet ikkunoihin ohikulkijoita ilahduttamaan. © Tommi Tuomi / Otavamedia

X