Markus Kajo muistuttaa: ”Luova ongelmanratkaisu on tärkeä taito – mutta myös tosi kivaa puuhaa!”

Suomen rahat eivät riitä. Kerta meillä on menoja niin paljon. Entä jos tekisimme töitä kovemmin ja ­pidempään?

Arvelen, että ensiksikin iso osa ­porukasta on jo nyt niin stressaantunutta, mielenterveydetöntä ja joltain osin rampaa, ettei se pysty painamaan töitä kovemmin eikä ­pidempään. Ja vaikka pystyisi, rahat eivät silti tule riittämään: Suomella on liikaa pinta-alaa ­väkimäärän nähden.

On myös vaikea uskoa, että vaikkapa vuosikymmenessä tänne saataisiin niin paljon vihmerää porukkaa eri maista, että ­ongelma katoaisi.

Olen itse ollut maahanmuuttajana töissä ja opiskelemassa Ruotsissa, ja se sujui hyvin – mutta minulla olikin takana kahdeksan vuotta ruotsin kielen opintoja ja lisäksi puhuin melko sujuvasti englantia, kohtalaisesti ranskaa ja auttavasti saksaa. Lisäksi Ruotsin kulttuuri, lainsäädäntö ja jopa laitossapuska olivat kutakuinkin identtisiä suomalaisen kanssa.

Noin hyvää lähtötilannetta ei ole monella maahanmuuttajalla. Toivon, että olisi.

Työvoimapula ei pitkällä aikavälillä ratkea suomalaisten omien hartioiden voimin. On kuitenkin tekoja, joiden avulla voisimme saada paljon nykyistä enemmän rahaa valtion kassaan ihan jo suomalaisvoimin.

Luovan ongelmanratkaisun teoria

Vaikka asiaa miten päin kääntelisi, minusta ei saa entisen Neuvostoliiton ihailijaa. Silti oli asioita, jotka Neukuissa tehtiin loistavasti. Yksi oli ruisleipä. Toinen oli TRIZ. Keskityn jälkimmäiseen.

TRIZ on lyhenne sanoista Теория решения изобретательских задач eli Luovan ongelmanratkaisun teoria.

Hyvin vaatimattomasta kokemuksestani voin sanoa, että jos on olemassa nappi, jolla aivot saa otollisiksi innovaatioi­den, keksintöjen, luovuuden esiin houkuttelemiseen ja toisistaan täysin erilaisten ongelmien ratkaisemiseen, se nappi on TRIZ-ohjelma.

TRIZiin pohjaten Lännessä on syntynyt muita ”nappeja”, muun muassa ARIZ (algoritmi luovaan ongelmanratkaisuun), SIT (systemaattinen luova, innovoiva ajattelu) ja ASIT (edistynyt systemaattinen luova, innovoiva ajattelu).

Mutta parhaimmistakaan työkaluista ei ole iloa, jos väki ei niitä käytä.

Väitän, että JOS Suomesta lähdettäisiin yhdessä rakentamaan luovuus-, oivallus- ja keksimismyönteistä yhteiskuntaa, tuomalla luova ongelmanratkaisu yhdeksi puuhaksi, oppiaineeksi, pohjaparadigmaksi ”kaikille asteille” päiväkodeista oppilaitoksiin, valtion laitoksiin, yrityksiin, niin tulos alkaisi väistämättä näkyä positiivisena kassavirtana ja luovuutta, optimismia tihkuvana yhteiskuntana.

Syvällisin ei-rahallinen hyöty olisi psyykkisen ilmaston muuttuminen.

Suomalainen ajatusmalli on kovin helposti kielteinen, entiseen juuttuva. ”Onhan sitä näinkin pärjätty”, ”Eipä sitä meikäläinen”.

Stoppi sellaiselle!

Luova ongelmanratkaisu on tärkeä taito. Mutta myös tosi kivaa puuhaa!

(Kolumniin on käytetty maalaisjärkeä, ja – tiedonkarsinnassa – GPT-4 tekoälyä.)

Lue kaikki Markus Kajon kolumnit tästä.