Löytyykö sinulta arjen superkykyjä? Markus Kajo paljastaa nyt omansa lainkaan vähättelemättä lahjakkuuttaan

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Markus Kajo
Seuran kolumnisti Markus Kajo on kirjailija, viihdealan yrittäjä ja radio- & tv-viihteen konkari.
Arjen superkykyjä voisivat olla esimerkiksi vihreisiin valoihin toistuva ehtiminen tai taito olla koskaan särkemättä yhtäkään vesilasia.

Minulla on superkykyjä. Tai no siis, on yksi superkyky.

En ollut ajatellut siitä kertoa täällä, ettei minua pidettäisi rehentelijänä.

Mutta toisaalta saatettaisiin pitää superkykyjen vähättelijänä, jos en kerro. Eli:

Johtuen perinnöllisyydestä (toisin sanoen siitä, että suvussamme on ollut ihmisiä jo kauan ennen minua) olen saanut joitakin sairauksia syntymälahjana.

Ei mainitsemisen arvoisia muussa mielessä kuin siinä, että joudun syömään lääkkeitä melko paljon, etenkin näin terveeksi ihmiseksi.

Niinpä minun on järkevää käyttää dosettia, lokerollista lääkelukujärjestystä, johon jaan lääkkeet koko viikoksi.

Dosetti ei aina auta minua muistamaan lääkkeitten ottamista, mutta auttaa sentään näkemään, milloin olen ne unohtanut ottaa. Että taas menivät nuo sivu suun.

Superkykyjä arjessa

Superkykyni liittyy juuri dosetin täyttöön.

Sanotaan, että tiettyä lääkettä pitää ottaa viikon jokaisena päivänä kaksi pilleriä aamuin, kaksi illoin.

Niinpä raplaan apteekin kassista esiin kyseisten pillerien pullon ja hulautan siitä vasemmalle kämmenelleni kasan pillereitä ihan huntturamitalla.

En ajattele, että niitä pitäisi osua kädelle 28 kappaleen kasa. Hulautan vaan.

Ja kas! Kun asettelen pillerit dosettiin, niitä usein on juuri 28. Joskus 27 tai 26, joskus 29 tai 32. Ja joskus tulee huteja.

Mutta tosi usein pullosta kämmenelle ravistuu juuri oikea määrä!

Taikaisku toisensa perään

Pillerisatsin jälkeen jatkan dosetin täyttämistä muhkeilla kapseleilla, joita pitäisi osua kämmenelle seitsemän tai seuraavan kapselilääkkeen kyseessä ollen neljätoista.

Sitten on vuorossa pikkuruisia pillereitä, joita on tarve saada osumaan kämmenelle samat 14 kappaletta.

Minkä perästä tulee lääke, jota menee aamuun seitsemän tablettia ja iltaan kolme ja puoli tablettia (puolikkaina). Vaihtelevia määriä siis.

Mutta yli-inhimillisen kykyni ansiosta osun kerta toisensa jälkeen oikeaan paljon useammin kuin järkeni rajat tuntien minun pitäisi!

Vaikka pillerit ja kapselit ja depotabletit ovat keskenään ihan erikokoisia, -tuntuisia, -värisiä ja -painoisia. Niin osun oikeaan­ toistuvasti, kuin taikaiskun saaneena. Monta taikaiskua saaneena!

Ylimaallinen lahja on se, ja hyvin kätevä! Anteeksi, että rehentelin sillä täällä.

Superkyvyissä on aina rajansa

Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että minulta myös puuttuu käteviä superkykyjä.

Kun jossain vikavehkeessä on mutteri avattavana ja menen työkalupakille, en silmämäärin osaa valita oikean kokoista silmukka-avainta. Otan niitä kourallisen mukaani pihalle vikakoneen luo ja kokeilen, kunnes jokin niistä sopii.

Ja sitten vasta älyän, ettei minulla ole aavistustakaan, mitä tapahtuu, jos kierrän mutterin irti.

Niinpä on pakko kokeilla!

Jolloin Sižing! jokin sadan euron jousi pongahtaa sieltä kaaressa vatukkoon. Jääden ikuisiksi ajoiksi sinne muistuttamaan, että mitäs leveilit superkyvylläsi, mokoma!

Lue kaikki Markus Kajon kolumnit tästä!

X