Jihadistin mielenmaisema

Jaa artikkeliTilaa Seura

Ranskalaistoimittajan onnenpotku tarjoaa ainutlaatuisen tirkistysreiän ISISin rekrytointimenetelmiin – ja mitä kalifaatin miehet toivovat naisiltaan.

ISISin aktiivinen toiminta sosiaalisessa mediassa on yleisesti tunnettua. ISIS julkaisee Facebookissa, Twitterissä, Youtubessa ja muualla sosiaalisessa mediassa videoita, kuvia ja tiedonantoja elämästä kalifaatissa ja taistelusta sen puolesta. Osa kuvastosta on iljettävää: jihadistit poseeraavat katkomiensa päiden kanssa leveä hymy kasvoillaan, kuollutta miestä vedetään auton perässä tai nuori marttyyri antaa haastattelun ennen kuin hän pukee räjähdevyön ja lähtee toteuttamaan itsemurhaiskua. Marttyyrin matka kohteeseensa ja lopullinen räjähdys kuvataan nelikopterista käsin ja jaetaan sosiaalisessa mediassa.

On kuitenkin toisenlaisia kuvastoja. Niissä ISISin taistelijat rakentavat kouluja ja vievät avustuksia sairaalaan. Nuoria miehiä ja naisia haastatellaan mainospätkissä, jossa he kertovat, kuinka he ovat päätyneet Syyriaan. Nämä kertomukset puetaan usein hengellisen matkan ja kilvoittelun narratiiviin. Tämän lisäksi tulevat vielä kalifaatin hengellisten johtajien opetusvideot. Vuonna 2015 julkaistun raportin mukaan ISIS tekee 38 noin 20 minuutin postausta päivässä – monilla eri kielillä.

Näiden postausten toinen puoli ovat tietenkin niiden vastaanottajat eri puolilla maailmaa. Ei ole epäilystä, etteikö ISISillä olisi kannatusta ja sympatioita. Postaukset saavat valtavasti jakoja ja tykkäyksiä, ja tähän joukkoon on luonnollisesti luettava yksittäisten ISIS -taistelijoiden omat postaukset omille seuraajilleen. Kaikkeen tähän liittyy valtava määrä romantiikkaa – samanlaista, mitä vasemmisto on aina tuntenut Che Guevaran kaltaisia vapaustaistelijoita kohtaan.

Kuvissa nuoret miehet poseeraavat konekivääreidensä kanssa, ehkä ystäviensä seurassa, matkalla taisteluun, tai väsyneenä mutta onnellisena päivän veritöiden jälkeen. Heidän ilmeensä kertoo, että he ovat löytäneet onnensa ja kutsumuksensa. Myös kuolleita kuvataan, autuaina tietenkin, ovathan he päässeet paratiisiin. Pikanttina yksityiskohtana ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, että vaikka nämä taistelijat sanovat vihaavansa länsimaita ja kapitalismia, jotkut juovat kuvissa Pepsiä, ja joillakin on LaCosten paidat ja huippumodernit kännykät.

Tämä on tausta myös ranskalaisen toimittajan Anna Erellen pienessä kirjassa Undercover Jihadi Bride. Ennen kirjan kirjoittamista Erelle oli raportoinut Syyrian sodasta ja kirjoittanut reportaaseja perheistä, joiden poika tai tytär oli karannut ISIS-taistelijaksi tai jihadimorsiameksi. Hän seurasi työnsä puolesta ISIS-taistelijoiden päivityksiä anonyymin Facebook-profiilinsa kautta.

Kirjan tapahtumat alkoivat sukeutua eräänä joutilaana perjantai-iltana, kun Erelle näki Facebookin uutisvirrassa uuden ISIS-taistelijan. Tavallisesti ISIS-taistelijat olivat nuoria, mutta tämä mies oli selvästi vanhempi. Hän esitteli videolla aseitaan. Hetken mielijohteesta Erelle jakoi videon. Miehen nimi oli Abu Bilel. Sitten tapahtui jotakin odottamatonta. Hän sai Abu-Bilelitä yksityisviestin. Siinä luki:

Salaam alaikum, sisar, Huomasin, että olet katsonut videotani. Siitä on tullut jymymenestys – hullua.
Oletko muslimi?
MItä ajattelet taistelijoista?
Viimeinen kysymys: Oletko ajatellut tulla Syyriaan?

Erelle vastaa Bilelille lyhyesti, ja pienen viestinvaihdon jälkeen hän oivaltaa, mitä on tapahtumassa. Häntä koetetaan rekrytoida jihadimorsiameksi Syyriaan. Mikä mahdollisuus toimittajalle nähdä, miten rekrytointi käytännössä tapahtuu. Erelle päättää lähteä leikkiin mukaan.

Erelle kertoo Bilelille nimekseen Mélodie ja kehittelee itselleen taustatarinan. Bilel haluaa päästä mahdollisimman nopeasti Skype-yhteyteen, mihin Erellen on suostuttava, ja suuri osa tarinasta koostuu  Skypen kautta käytävistä keskusteluista Bilelin ja Mélodien välillä.

Abu Bilel rekrytoi erityisesti naisia, taistelijoiden morsiamia. Hän on hunajakielinen hirviö, kuten Erelle kirjoittaa, ja hän osaa työnsä. Hän on ISISin hierarkiassa korkealla, ja siksi hän ottaa aina yhteyttä työpäivän, eli sotimisen, jälkeen. Hän ajaa autollaan syrjään saadakseen olla kahden Mélodien kanssa. Hän imartelee Mélodieta: Mélodie on kaunis, viaton ja puhdas. Parin päivän päästä Bilel jo rakastaa häntä koko sydämestään, ja hän haluaa Mélodien mahdollisimman pian rinnalleen. Mélodie elää keskellä länsimaista korruptiota: kalifaatissa he voivat omistautua palvelemaan Jumalaa ja toisiaan.

Tapahtumat etenevät nopeasti. Vain kahdessa viikossa Bilel on tunnustanut Mélodielle rakkautensa,  kihlannut tämän etänä, ja hän kertoo järjestäneensä Mélodielle turvallisen reitin Syyriaan. Erelle koettaa keskustelujen lomassa saada tietoa Bilelin ajatuksista ja ISISin toiminnasta. Seuraavassa olen kääntänyt kirjasta useita katkelmia, koska ne kertovat asian parhaiten.

Seuraava katkelma on aktiivisesta rekrytointivaiheesta, jossa Bilel koettaa vakuuttaa Mélodien elämän autuudesta kalifaatissa.

– Kerro minulle itsestäsi, ja millaista elämäni tulee olemaan, jos päätän muuttaa Syyriaan.
– Tietenkin sinä tulet. Saat kokonaan uuden ja onnellisen elämän. Sain sen käsityksen, että tykkäsit aseistani pari päivää sitten. Kun tulet tänne, saat ampumisopetusta muutaman viikon, riippuen osaamisestasi.
– Itsepuolustukseksi vai että voin ampua vääräuskoisia?
– Riippuu tilanteesta. Sinulla on lupa tappaa, jos kyseessä on joku, joka ei kunnioita Allahia. Siinä ei ole mitään väärää. Itse asiassa päinvastoin. Naimisissa olevilla naisilla on oikeus osallistua taisteluun rintamalla miehensä kanssa. Joskus annamme naistemme ampua – he rakastavat sitä. Tavallisesti he kuitenkin kuvaavat mitä teemme vihollisille.

– Tarkoitatko, että minulla on oikeus ottaa jonkun elämä, jos uskon, että hän ei elä islamilaisen lain mukaan?
– Kyllä. Voimme tehdä vääräuskoisille mitä haluamme. Voimme esimerkiksi polttaa tai kuristaa heidät.   Tuskallinen kuolema vääräuskoiselle on palvelus Allahille. Insha’Allah.
Tämä vääristynyt versio islamista olisi ajanut minut hulluuden partaalle, jos olisin ollut muslimi. Se, että tämä hunajakielinen hirviö pudotteli tällaista suustaan ei yllättänyt minua, mutta tunsin inhoa. Siksi sallin itselleni jatkaa kyselyä.
– Koraanissa sanotaan, että voimme tuomita vääräuskoiset, mutta en muista siellä sanotun, että ihmisten tappaminen olisi Allahin palvelemista.
– Koska he yrittävät tuhota meidät. Me edustamme Jumalan tahtoa.

Miesten koulutuksesta Bilel kertoo seuraavaa:

– Jokaisella on oma tehtävänsä. Kun tulet tänne ja jos sinulla ei ole kokemusta, seuraat perusopetusta: aamulla opetellaan kieltä, iltapäivällä on ampumaharjoitukset. Nukut samassa katibassa muiden ranskankielisten kanssa, ja mukana on aina kokeneita taistelijoita, jotka auttavat sinua hengellisessä matkassasi. Kahden viikon kuluttua olet joko riittävän voimakas osallistumaan taisteluun tai salaisiin operaatioihin, tai voit erikoistua jollekin muulle alueelle, kuten vastavakoiluun tai rekrytoimiseen. Voit myös omistautua jalompiin aktiviteetteihin, kuten vierailla haavoittuneiden jihadistien luona sairaaloissa tai jakaa lääkkeitä niitä tarvitseville. Voit myös opettaa Koraania niille, jotka eivät sitä vielä tunne. Muutoin voit tehdä mitä haluat. Elämä täällä on kaunista, ja halpaa. Me taistelemme vapauden puolesta.

Seuraavassa katkelmassa Bilelin myymään unelmaan alkaa tulla jo säröjä – ainakin naisnäkökulmasta:

– Me puhumme liikaa kuolemasta. Täällä on niin kaunista. Niin paljon nähtävää. Meri on upea ja maisemat kiehtovia. Saat täällä paljon ystäviä. Sinulla on oma tyttöystävien piiri ja voitte tehdä yhdessä tyttöjuttuja.
Bilel nauroi.
– Tämä on kokonaan toinen maailma…ja pian se on sinun. Päivällä, kun olen taistelemassa, vietät aamupäivät opiskellen arabiaa, ja iltapäivisin voit tehdä mitä haluat. Voit viettää aikaa tyttöystäviesi kanssa tai voit vierailla orpokodeissa ja sairaaloissa.
– Voinko liikkua naisseurassa ilman miestä?
– Voit, jos käyttäydytte kunnolla. Sitäpaitsi te eurooppalaiset käännynnäiset olette ihan tajuttomia. Haluat varmasti heti Kalashnikovin ja mahdollisuuden kokeilla sitä.
Bilel nauroi ajatuksellen naisten antaumuksellisuudesta.
– Onko siellä muita ranskalaisnaisia?
– Vaikka miten paljon. Täällä on paljon naisia Ranskasta ja Belgiasta. Vannon sinulle, he ovat joskus pahempia kuin me miehet. He ovat aivan innoissaan räjähdevöistä.
 – Käyttävätkö he niitä pelotteena?
– Kyllä, ja räjäyttävät itsensä jos sitä tarvitaan.
Räpäytin silmiäni.
– Vielä yksi asia. Se on todella, todella tärkeä. Kun tulet tänne, sinun on peitettävä itsesi päästä kantapäähän – kädet mukaan lukien. Sitar on täällä pakollinen. Onhan sinulla sellainen?

Sitar on asuste, joka ei jätä neliösenttiäkään paljasta ihoa näkyville. Skype-keskusteluissa Bilel vaatii, että Mélodie on pukeutunut vähintään hijabiin, joka peittää tukan ja korvat, mutta jättää kasvot näkyviin. Hän ilmaisee moneen kertaan toiveensa siitä, etteivät muut miehet saisi nähdä Mélodieta. Kun tämä keskustelu etenee, uskonsoturista alkaa paljastua himokkaampi puoli.

– Olet sanonut monta kertaa, että haluat vain yhtä asiaa: paratiisiin. Miksi et ryhdy itsemurhapommittajaksi?
Bilel on hetken hiljaa.
– Minua tarvitaan täällä. Vielä ei ole minun aikani insha’Allah.
– Olet kertonut minulle tulokkaista, mutta entä te kokeneemmat ja vanhemmat taistelijat. Etkö sinä ole jo 38-vuotias? Uutisissa puhutaan aina nuorista ja alaikäisistä, jotka lähtevät taistelemaan.
Bilel oli ärsyyntynyt.
– Mistä tiedät, että olen 38-vuotias, hän kysyi terävästi.

Tilanne on kieltämättä hassu. Erellen keskustelukumppani on ISIS:in vastavakoilun erikoismies eikä tajua, että kaikki tiedot näkyvät hänen Skype-profiilistaan. Kaupunki: Raqqa. Kansalaisuus: Ranska. Ikä: 38. Sitten Erelle saa huomata, että hän on koskettanut arkaan paikkaan.

– Joo, mutta en näytä ikäiseltäni. Kaikki luulevat, että olen 20 tai 25. Minulla on hyvät geenit. Sitä paitsi ikä on vain numeroita. Sinun pitäisi nähdä kaikki eurooppalaiset naiset, jotka haluavat tänne minun takiani. Minussa on vetovoimaa….

– Millainen tyttöjen ohjelma sitten on, Mélodie kysyi vaihtaen puheenaihetta. – Onko se erilainen käännynnäisille?
– Me jihadistit suosimme käännynnäisiä, hän sanoi nauraen.
– Miksi?
– Masha’Allah, koska te otatte uskonnon vakavasti, mutta samanaikaisesti olette avoimempia elämälle. Te ette ole niin kuin syyrialaiset naiset, jotka käyttävät huntua, mutta eivät osaa tehdä miestään onnelliseksi. Insha’Allah.
Bilel oli juuri paljastanut itsensä. Hän, joka kehuskeli vapauttavansa Syyrian kansan, oli juuri loukannut heitä.
– Mitä tarkoitat sillä, että olemme avoimempia?
– Kyllä sinä tiedät…
– No en.
– Te olette…rakastavampia, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
– En vieläkään.
– Teillä on enemmän mielikuvitusta….aviomiehenne suhteen.
– Eikö ole kiellettyä olla mielikuvituksellinen niissä asioissa?
– Kun olet yksin aviomiehesi kanssa, voit tehdä hänen kanssaan mitä vain. Olet hänelle velkaa kaiken ja mitä tahansa. Mutta vain hänelle. Sinun on toteutettava hänen jokainen toiveensa. Saat pitää sitarin tai burkhan alla mitä haluat. Sukkanauhavöitä, verkkosukkahousuja, mitä tahansa mistä miehesi pitää. Tykkäätkö kauniista alusvaatteista, baby?

Kun Bilel julkistaa tiedon siitä, että Mélodie on suostunut kihlaukseen, Mélodien Facebook-profiiliin tulee eloa. Tuntemattomat ihmiset lähettävät onnittelunsa – arabiaksi, ranskaksi, englanniksi, fleemiksi ja saksaksi. Mélodie saa viestejä nuorilta naisilta, joille jihadistit ovat rocktähtiin rinnastettavia sankareita, ja joista osa on rekrytoinnin kohteina. He lähettävät Mélodielle kysymyksiä: Pitääköhän minun ottaa kuukautissuojia mukaan vai saakohan niitä sieltä? Luuletko, että voin laittaa stringit alle, jos mieheni ei ole minua vastassa?

Yksi yhteydenottajista on alle kolmekymppinen ranskalaismies, Abu Mustapha, josta Erelle kiinnostuu hieman enemmän. Tässä on nimittäin hieman toisenlainen jihadisti. Abu Mustapha on hyvin harras uskovainen, ollut jo pienestä pitäen, ja hänelle jihad on nimenomaisesti henkistä kilvoittelua. Hän on muuttanut ISIS:in kalifaatin alueelle ollakseen lähempänä Jumalaa. Hän ei pidä verenvuodatuksesta eikä osallistu siihen, ja hän kokee sen selvästi ongelmallisena. Kun Erelle hieman raaputtaa pintaa, Abu Mustapha kertoo perheestään ja koti-ikävästä – ja sitten siitä, miten vaikea ranskalaisen jihadistin Syyriassa on löytää elämänkumppania.

– Haluaisin perheen. Haluaisin saada lapsia ja vaimon, jota rakastan, mutta se on monimutkaista täällä Syyriassa. Täällä on vaikeaa, sisar. Syyrialaisten naisten mentaliteetti on kokonaan toinen kuin teillä. Siksi me suosimme eurooppalaisia naisia.
– Miksi?
– Koska syyrialaiset naiset katsovat meitä ulkomaisia jihadisteja alaspäin. He pelkäävät ISIS:tä eivätkä he usko, että uskontomme ovat yhteensopivia. He eivät seuraa sharia-lakia niin kuin te eurooppalaiset (käännynnäiset suom.huom). He eivät käytä edes sitaria, vaan hijabia.
….
– Lisäksi minä olen kasvanut Ranskassa ja he täällä. Kulttuurinen välimatka on liian pitkä. He ovat umpimielisiä; he eivät ymmärrä meidän länsimaisia tapojamme. Siksi olisi täydellistä, jos voisimme mennä naimisiin sellaisten sisarten kanssa kuin sinä.
– Mitä tarkoitat umpimielisyydellä?
– He eivät ole avoimia, eivät uskonnolle tai aviomiehelleen.
– Mutta kuulin, että Syyriaan on tulossa paljon eurooppalaisia naisia.
– Ei heitä kasva joka oksalla. Heitä täytyy todella etsiä.
– Täällä kerrotaan päivittäin tarinoita ihmisistä, jotka ovat lähteneet Lähi-Itään, suuri osa heistä naisia. Tunnen henkilökohtaisesti monia sisaria, jotka ovat lähteneet.
– Eurooppalaiset naiset tulevat tänne, jos heillä on mies täällä odottamassa tai jos he todella haluavat osallistua sotaan. Perille päätyy kuitenkin enemmän miehiä kuin naisia. Naisilla ei ole rohkeutta. Useimmiten heitä houkuttelee materialismi ja lupaukset siitä, että heitä kohdellaan kuin prinsessaa. Kun he tulevat tänne, he ovat yllättyneitä siitä millaista elämä täällä on, ja he masentuvat.

Kun H-hetki lähestyy ja Mélodien on aika lähteä matkaan, Bilel haluaa varmistua vielä yhdestä asiasta.

– Minulla on sinulle vielä yksi kysymys ja se on tosi tärkeä.
– Mikä se on?
– Haluan sinun ensin lupaavan, että vastaat tähän rehellisesti, sillä me otamme tämän asian hyvin vakavasti.
– Lupaan. Kysy.
– Oletko neitsyt?
– Kyllä.
– Varmasti? Koska quadi odottaa vastaustasi, että hän voi liittää sen avioliittostodistukseemme.
– Oh, onko tieto neitsyydestäni siis koko Raqqan asia?
– Ei tietenkään. Se koskee vain tulevaa aviomiestäsi ja ylintä auktoriteettia. Siinä kaikki. Minä halkean. Mélodie, olet niin suloinen ja puhdas. …

– Tiesithän, että neitsyydestä valehtelemisesta rangaistaan kuolemalla. Hääyönämme naiset varmistavat, että olet neitsyt.
– Älä tuota minulle pettymystä. Olen jo kertonut kaikille, että olet tulossa, toisille veljille ja rajavartijoille. Olen pistänyt itseni peliin sinun vuoksesi, joten älä tee minua naurunalaiseksi. Ole vahva: tule Syyriaan. Olet todellinen leijonakuningatar, minun vaimoni.

Siltä varalta, että joku haluaa lukea kirjan, en paljasta lopun yksityiskohtia. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että Mélodie ei tietenkään koskaan mene Syyriaan, ja lopulta Erellen juoni paljastuu, niin että hän elää tänä päivänä koston pelossa incognito. Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon vielä, että viimeisessä viestissään Bilel huolehtii vielä siitä, että onhan Mélodiella  tullessaan kauniit alusasut sitarinsa alla.

Myöhemmin paljastuu, että Abu Bilel on oikealta nimeltään Abu Bilel al-Firansi. Hän todella oli hierarkiassa korkealla, ISISin silloisen johtajan Abu Bakr al-Baghdadin oikea tai vähintään vasen käsi. Bilelin historia oli ISIS-taistelijaksi ilmeisesti melko tyypillinen: Ranskassa hän oli ollut pikkurikollinen, jonka rikosrekisteristä löytyi pikkuvarkauksia ja aseellisia ryöstöjä. Vuonna 2003 hän osallistui taisteluihin ensimmäisen kerran, silloin amerikkalaisia vastaan Irakissa. Tämän jälkeen hän vietti vuosia Afganistanissa, Pakistanissa ja Libyassa opiskellen taistelutekniikkaa. Tiedustelupalveluiden tutkaan hän palasi vuonna 2013, jolloin hänet paikannettiin Turkkin. Tiettävästi hän on nyt kuollut. Hän sai surmansa Al-Nusran (Al-Qaidan syyrialaisen järjestön) väijytyksessä, mikä kertoo paljon siitä, etteivät militantit islamistijärjestöt aina ole kovin hyvää pataa keskenään.

Erellen kirja herättää tietenkin kysymyksen siitä, olisiko tosielämän Mélodiesta voinut tulla jihadimorsian? Tietenkin olisi. ISISin joukoissa taistelee tuhansia länsimaalaisia, myös naisia, vaikka he ovat vähemmistössä. Erellen kirjan perusteella voi olettaa, että ISISin vetovoima on monille romanttinen. Onhan jotakin kokonaan toista osallistua ”paremman maailman” ja puhdasoppisen utopian rakentamiseen kuin elää  jossakin ongelmaisessa slummissa syrjäytyneenä, vailla toivoa työllistymisestä, pikkurikosten ja vankilatuomioiden kierteessä. Abu Bilel itse asiassa sanoo tämän Mélodielle suoraan. ”Ranskassa et ole mitään. Täällä olet rikas.”

X