Refluksi ja lintuinfluenssa – pari päivitystä

Jaa kaverilleTilaa Seura

Uudet tutkimukset tuovat lisätietoa kahden viimeisen postaukseni aiheista.

Kirjoitin viimeistä edellisellä kerralla refluksitaudin hoitoon tarkoitettujen PPI-lääkkeiden pitkäaikaisista ja odottamattomista vaikutuksista.  Yksi näistä oli lisääntynyt riski munuaisongelmiin. Vain muutama päivä postauksen jälkeen Kidney International julkaisi tutkimuksen, joka pureutuu tismalleen samaan ongelmaan. Senkin tulokset viittaavat siihen, että PPI-lääkkeiden pitkäaikainen käyttö lisää riskiä krooniseen munuaisten vajaatoimintaan.

Washingtonin yliopiston tutkimuksessa seurattiin yli 125 000 henkilöä, jotka olivat hiljattain aloittaneet PPI-lääkityksen, ja heitä verrattiin vajaaseen 20 000 henkilöön, jotka käyttivät toisia refluksilääkkeitä, H2-salpaajia.

Viiden vuoden seurannassa kiinnitettiin erityistä huomiota munuaisvian etenemiseen. Usein kroonista munuaisten vajaatoimintaa edeltää akuutti munuaisten vajaatoiminta. Tapahtuuko näin myös potilailla, joilla on PPI-lääkitys, siitä ei ole ollut tietoa.  Jos näin tapahtuisi, se olisi periaatteessa hyvä uutinen. Akuutti munuaisvika voi korjaantua, ja jos PPI-lääkkeillä on osuutta kroonisen munuaisvian synnyssä, akuutin munuaisvian ilmeneminen voisi palvella merkkinä siitä, että PPI-lääkityksen jatkoa kannattaa miettiä.

Tulokset osoittivat, että PPI-lääkkeiden käyttäjillä oli korkeampi riski sairastua krooniseen munuaisten vajaatoimintaan kuin H2-salpaajien käyttäjilllä, mutta valitettavasti PPI-lääkkeiden käyttäjillä sairaus eteni varkain ja oireettomasti. Toisin sanoen, suurin osa krooniseen munuaisten vajaatoimintaan sairastuneista ei sairastanut missään vaiheessa akuuttia vajaatoimintaa, mikä olisi voinut varoittaa kroonisen munuaisvian kehittymisestä.

Tutkimuksessa spekuloidaan melko voimakkain äänenpainoin kausaalisesta yhteydestä PPI-lääkkeiden ja munuaisongelmien välillä, ja itselleni tuli yllätyksenä, ettei PPI-lääkkeiden yhteyttä munuaisongelmiin ole tutkittu lainkaan eläinkokeilla.

Edellisessä kirjoituksessa lintuinfluenssasta ennustin, että siltä sektorilta ei paljon hyviä uutisia tulla kuulemaan. Huonot uutiset tulivat silti nopeammin kuin olisin arvannut. Kiinassa on nimittäin liikkeellä lintuinfluenssan uusi alatyyppi, H7N9, joka huolestuttaa asiantuntijoita. Se havaittiin ensimmäisen kerran ihmisellä vuonna 2013, ja sen jälkeen sen on vahvistettu infektoineen yli 900 ihmistä, joista 359 on kuollut.

Kaikki infektiot ovat tapahtuneet kosketuksissa siipikarjan kanssa, joten viruksen ei uskota vielä saaneen kykyä tarttua ihmisestä toiseen. Sen huolestuttavin piirre on kuitenkin siinä, että vaikka se aiheuttaa vaikean sairauden ihmisissä, kanojen sairaus on hyvin lievä. Tämä tietenkin helpottaa viruksen leviämistä. Virus on itse asiassa levinnyt jo nyt niin laajalle, ettei sen esiintymistä millään voida enää rajoittaa vain kanoihin.

Nopea leviäminen voi tosin vaikuttaa virukseen siten, että se muuttuu entistä virulentimmaksi, ja muuttuu näin helpommin havaittavaksi.

MIelenkiintoinen virulenssi – vaikea ihmisellä, helppo kanoilla – on havaittu tähän mennessä vain yhdellä lintuinfluenssan alatyypillä. Silloin kyseessä oli espanjantauti, joka tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä 1918-1919.

X