Mikä virkistäisi suhteen?
Virpiä harmittaa, että parisuhde on pikku hiljaa muuttunut nuupahtaneeksi rutiiniksi. Miten siihen saisi muutoksen?
Virpi kattoi illallispöydän oikein nätisti, laittoi servietitkin ja viinilasit. Jos vaikka otettaisiin Matin kanssa tänään lasilliset ruoan kanssa ja istuttaisiin juttelemaan. Ei vain tankattaisi ruokaa vauhdilla. Oltaisiin kuin ravintolassa. Tai oikeastaan – oltaisiin kuin nuorina. Silloin kun vielä oli tärkeintä nähdä ja kuunnella toista.
Huomaisikohan Matti mitään? Sitä, että hän on oikein yrittänyt. Ruoaksikin on poronkäristystä, Matin lempiruokaa. Vai söisikö mies vaan ja katselisi samalla telkkaria? Pitäisiköhän tuo telkkarin johto vetää varmuuden vuoksi pois seinästä?
Virpi huokasi. Oikeastaan koko touhu tuntui vähän typerältä, tai ainakin teennäiseltä. Hän oli juuri lukenut yhdestä naistenlehdestä neuvoja, miten pitää parisuhde hengissä. Pitäisi kohdata toinen arjessa, pysähtyä kuuntelemaan, mitä puolisolle kuuluu.
Mitä meille muka kuuluu? Ne kuulumiset on viidessä minuutissa kuultu. Eihän se ole se juttu!
Virpi nousi ja vei viinilasit takaisin kaappiin. Maito saa riittää.
Mitä hän sanoisi, jos Matti kysyisi, että mitä hän oikein haluaa?
Jotain sellaista, mitä oli ennen. Oltiin vain lähekkäin ja oli hyvä olla yhdessä. Tuntui, kuin olisi voinut puhua toiselle kaikesta ja toinen ymmärsi kaiken.
Oikeasti ne tunteet olivat kyllä olleet vain nuoren rakastuneen ihmisen harhaa. Mitä he muka silloin tiesivät toisistaan – oikeasti! Sen kun naivat kuin kanit.
Virpiä nauratti, kun hän ajattelikin niitä kahta nuorta hölmöä, jotka he olivat olleet. Mutta eihän mennyttä voi saada. Kannattaako sitä sitten haikaillakaan? n
Seura 15/2014
Yhteinen unelma
Huomasikohan Virpi, että hän aikoi mitata rakkautta sillä, huomaako Matti hänen rakentamansa kynttiläillallisen? Jos haluaa saada erityistä huomiota, kannattaa kertoa se ääneen ja vielä etukäteen. Voihan olla, että juuri tuona iltana Matti on väsynyt ja ajatuksissaan – ja sitten Virpi onkin vastassa isojen odotustensa kanssa. Pettymyshän siinä tulee.
Ehkä Virpi tiedosti tämän alitajuisesti, koska päätyi tuohon ”pidä tunkkisi” -ratkaisuun.
Virpi on naistenlehdistä lukenut, että pitää kohdata toinen arjessa. Tottahan se onkin. Pitää puhua siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu, mitä tarvitsen, mistä unelmoin. Sitten pitää kysyä, mitä puoliso haluaa. Se on tärkeä kysymys. Pitää yhdessä pohtia, mihin on tyytyväinen, mihin tyytymätön. Eihän Mattikaan ole välttämättä tyytyväinen heidän elämäänsä.
Monille pareille käy juuri näin, kuten tässä Virpille ja Matille, kun parisuhdetta ei hoideta. Tuota hoitaa termiä pidetään usein naurettavana. Ehkä on parempi sanoa, että tehdään asiat tietoisesti ja muistetaan pitää hauskaa yhdessä.
Rakastumisen vaihe ei kestä kauaa. On toinen asia pitää yllä suhdetta, jossa rakastetaan.
Sari Liljeström, Parisuhdekouluttaja, Kataja parisuhdekeskus ry
Rakentamaan siitä!
Harmi, että luovutetaan noin helposti! Tyytyvätkö ihmiset parisuhteessa johonkin tasoon, vaikka parisuhde voisi olla virkistävä; ei sen tarvitse olla rutiinien täyttämä.
Tässä Virpin yritys lopahti uskon puutteeseen. Voi olla, että hänelle oli iso askel järjestää kynttiläillallinen. Kuitenkin, jos jotain haluaa saada, pitää siihen panostaa.
Heidän suhteestaan puuttuu varmaan intohimoa ja läheisyyttä. Onkohan vain annettu ajan kulua eikä ole rakennettu henkistä yhteyttä?
He voivat tehdä paljon. Kaikki lähtee siitä, että puhutaan rakentavassa hengessä, ei syyttävästi. Keskustelu ei saa mennä siihen, että kun sinä aina…
Rakentavaa keskustelua on se, että mietitään, mitä me toivomme, mitä me voimme tehdä yhdessä. Lähtökohta on kuitenkin se, että itsellä pitää olla ensin ajatuksia, mitä haluaa. Täytyy ymmärtää sekin, ettei parisuhde anna kaikkea elämässä.
Kari Kiianmaa, Psykologi, kouluttaja