Miten lähennyn lapsiani?
On mukavaa, jos suhde omiin lapsiin pysyy lämpimänä ja heidän kanssaan voi jakaa iloja ja suruja.
Kysymys
Olen etääntynyt aikuistuneita lapsistani niin, ettei meillä ole oikein mitään puhuttavaa toisillemme. Soittelen säännöllisesti, mutta sekin tuntuu vaivaannuttavalta. Tapaamme muutaman kerran vuodessa. Kävisin mielelläni useamminkin, mutta heillä on omat kiireensä. En ole mielestäni ollut mikään huono äiti, tein paljon heidän eteensä. Nyt olemme kuitenkin kuin vieraita. Onko lähentyminen mahdollista, jos he eivät ole kiinnostuneet?
Vastaus
Olet vanhempana tehnyt sen, minkä olet voinut ja täyttänyt odotukset äitinä. Voit kiittää siitä itseäsi. On toki mukavaa, jos suhde omiin lapsiin pysyy lämpimänä ja heidän kanssaan voi jakaa iloja ja suruja. Ikääntymisen myötä lapsista voi olla myös paljon tukea, kun omat voimat alkavat vähetä. Saan kertomastasi sen kuvan, että pidätte nyt yhteyttä melko säännöllisesti, mutta keskustelut koskevat asioita ja tapahtumia. Niin ollen ne eivät ole kovin syvällisiä eivätkä luo yhteenkuuluvuuden ja läheisyyden tunnetta. Voitte varmasti tehdä yhdessä jotain asian korjaamiseksi. Suku on kuitenkin lopulta tärkeä tukiverkosto sekä lapsille että vanhemmille.
Tee edes nämä!
- Yritä löytää aikaa rauhalliseen keskusteluun lastesi kanssa. Puhukaa siitä, mitä kenellekin kuuluu ja miltä elämä nyt tuntuu.
- Muistelkaa yhdessä kokemuksianne esimerkiksi katsomalla valokuvia.
- Etene pienin askelin, mutta tee lapsillesi selväksi, että he ovat sinulle tärkeitä ja että haluat pitää heihin yhteyttä.
Seura 20/2014