Helsingin pormestari Jan Vapaavuori – Röyhkeä gentleman muiden silmin
Jan Vapaavuori paljastuu aikamoiseksi taktikoksi muiden silmissä.
Kenelle poliitikolle antaisit enemmän valtaa, kysyttiin vastikään Tietoykkönen Oy:n tutkimuksessa. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori, 52, nousi listalla viidenneksi ja jätti taakseen kaikki ministerit ja muut kokoomuspoliitikot – paitsi presidentti Sauli Niinistön.
Onko suosittu Vapaavuori matkalla kohti tasavallan ykköspaikkaa kuuden vuoden kuluttua?
Tässä jutussa tarkastelemme, miltä hänen tähänastinen uransa on näyttänyt muiden silmin.
Iso ego ja vahva asema noteerattiin
Vihreiden helsinkiläinen kuntapoliitikko Tuomas Rantanen kohtasi Vapaavuoren 1990-luvun alussa opiskelijapolitiikassa.
”Janne noteerattiin kaikissa ryhmissä. Hänellä oli vahva asema ja iso ego.”
Vapaavuori kutsuttiin usein suurten kokousten puheenjohtajaksi.
”Edustamani punavihreä osasto oli napit vastakkain kokoomuksen kanssa, mutta hyväksyi Jannen puheenjohtajaksi, koska hän oli teknisesti niin hyvä. Taitavimpia, mitä olen tavannut. Hän hahmotti nopeasti vastakkain olevat asiat ja piti huolen, että juuri niistä äänestettiin. Kaikki olivat tyytyväisiä kokouksen muotoon, vaikka olisivat olleet pettyneitä päätökseen.”
Ben Zyskowich nappasi mukaan valtakunnanpolitiikkaan
Kansanedustaja Ben Zyskowicz imaisi Vapaavuoren valtakunnanpolitiikkaan vuonna 1992.
Zyskowicz oli kuullut Vapaavuoresta hyvää ja pyysi tämän juttusille. 27-vuotias juristi teki vaikutuksen.
”Fiksu. Analyyttinen. Selkeät mielipiteet ja hyvät perustelut”, Zyskowicz sanoo.
Kun kokoomuksen eduskuntaryhmässä aukesi tiedotussihteerin paikka, Zyskowicz yllytti Vapaavuorta hakemaan sitä. Zyskowicz vaikutti vahvasti siihen, että Vapaavuori valittiin.
Tämä nosti pahaa verta kokoomuksen eduskuntaryhmän ja puoluetoimiston välillä, sillä Vapaavuori syrjäytti tehtävää aiemmin hoitaneen hakijan, jolla oli puoluetoimiston tuki.
”Puoluetoimiston kaverit veivät mediaan väärää tietoa, että Vapaavuori ei osaa mitään ja valittiin siksi, koska oli Zyskowiczin vaalipäällikkö. Kumpikaan väitteistä ei ollut totta.”
Vuonna 1995 Vapaavuori pääsi oikeusministeri Sauli Niinistön erityisavustajaksi. Silloin rysähti.
”Tuli ehkä pahin henkilökohtainen kriisi.”
Paljastui, että Vapaavuorella oli kontollaan kaksi rikostuomiota. 17-vuotiaana hän sai 1,5 kuukautta ehdollista vankeutta pahoinpitelystä ja 19-vuotiaana sakkoja varkaudesta.
Tuomioiden salaaminen oli Niinistölle niin kiusallista, että hän antoi Vapaavuorelle potkut, kun tämä ymmärsi niitä pyytää.
Vapaavuori erosi oikeusministerin erityisavustajan työstä 1995 nuoruuden rötösten tultua ilmi. ©LEHTIKUVA
Zyskowiczilla on vieläkin mielessä Vapaavuoren tv-haastattelu kriisin ollessa päällä.
”Janne perusteli vetäytymistään sillä, että ministerin erityisavustajan tehtävä on pitää ministeri pois ongelmista eikä ainakaan aiheuttaa niitä. Se oli mielestäni tyylikkäästi sanottu.”
Niin tyylikkäästi, että Vapaavuorelle löytyi uusi työ puolueen kansainvälisten asioiden sihteerinä.
Ville Itälän savustustaja
Ville Itälä ja Vapaavuori kokoomuksen puoluevaltuuston kokouksessa maaliskuussa 2004. ©LEHTIKUVA
Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen Ville Itälä oli 2000-luvun alussa kokoomuksen puheenjohtaja.
Vuonna 2004 hän joutui huomaamaan, että puolueen Helsingin piiri puuhasi myyräntyönä puheenjohtajan vaihtoa.
Vapaavuori oli Helsingin piirin varapuheenjohtaja.
”Hän oli aktiivinen syrjäyttämisessäni, se ei ollut salaisuus kenellekään. Mutta ei hän ollut ainoa toimija.”
Syynä Itälän vaihtohaluihin oli kokoomuksen laskeva kannatus.
”Yritin jo ennen tilanteen kärjistymistä sanoa, että olen valmis siirtymään syrjään. Toivoin vain, että asia sanottaisiin minulle suoraan ja riittävän ajoissa, että ei tulisi ajolähtöä.”
Kävi päinvastoin.
”Medialle syötettiin nimettömänä minun kannaltani kielteisiä asioita. Oli aika, jolloin ei ollut kiva herätä aamuisin ja mennä töihin.”
Itälän arvovaltatappio huipentui eduskuntaryhmän puheenjohtajan vaalissa, jossa hänen ehdokkaansa hävisi Ben Zyskowiczille.
Näin jälkeenpäin Itälä ajattelee, että kyse oli näkemyseroista, ei mistään henkilökohtaisesta.
”Politiikassa pitää olla valmis kohtaamaan myös tällaisia ikäviä tilanteita. Hyväksyn sen. Niiden yli täytyy mennä.”
Itälä asuu Luxemburgissa, missä myös Vapaavuori työskenteli vielä vuosi sitten.
”Ihan hyvillä mielin istuimme illallisilla tai lounastimme työpaikallani.”
Mielenosoittajat vastustavat kesällä 2006 Helsingin aluehankintoja Sipoosta. ©LEHTIKUVA
Yllätys – Sipoon lounaisosa liitettiin Helsinkiin
Vapaavuori oli Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kun hän kutsui helmikuussa 2006 Sipoon kunnanhallituksen puheenjohtaja Christel Liljeströmin lounaalle.
Liljeström otti mukaansa Sipoon kunnanjohtajan Markku Luoman, koska lounaalla olisi myös Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen.
”Se oli ihan tavallinen lounaskeskustelu naapurusten välillä. Ei mitään syytä olla varuillaan.”
Helsinkiläiset kertoivat keskustelun lomassa tarpeestaan saada lisää maata. Ongelma ratkeaisi, jos osa Sipoota liitettäisiin Helsinkiin.
”Totesimme, että meillä ei ole tahtotilaa ratkaista Helsingin ongelmaa näin. Keskustelu käytiin hyvissä fiiliksissä ja luulimme, että asia jäi siihen. Oli sinisilmäistä luulla niin”, nykyisin ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntasihteerinä työskentelevä Liljeström sanoo.
Asia ei jäänyt siihen.
”Meille tuli kevään mittaan täytenä yllätyksenä, että Sipoon lounaisosan liittämistä Helsinkiin oli valmisteltu pitkälle. Yhtäkkiä oltiin toden edessä.”
”Vapaavuori osasi viedä asian tarkalleen oikeisiin kabinetteihin ja oikealla tavalla. Siinä oli taitavaa poliittista peliä ja oikeista naruista vetämistä.”
3 000 hehtaaria Sipoon lounaishelmaa siirtyi vuonna 2009 pikkurahalla Helsingille.
Liljeströmillä ei kuitenkaan ole pahaa sanottavaa Vapaavuoresta.
”Hän toimi Helsingin edunvalvojana ja oli asiallinen gentleman, vaikka olimme tästä asiasta täysin eri mieltä. En tiedä, olisiko hänen edes pitänyt informoida meitä enemmän. Sipoon alueet olivat hänelle sydämen asia.”
Liljeströmin harmi kohdistuu oikeuslaitokseen, joka siunasi liitoksen.
”Vapaavuori on erittäin taitava ja periksiantamaton. Jos hän ei saa haluamaansa yhdellä tavalla, hän hakee sen jotakin muuta kautta.”
Idea parkkiin – ainekset jopa presidentiksi?
Vuonna 2008 liikemies Toivo Sukari aikoi rakentaa Vihtiin Ideapark-kauppakeskuksen.
Toivo Sukari esittelee havainnekuvaa Vihdin Ideaparkista 2008. ©LEHTIKUVA
Asuntoministeri Vapaavuori esti hankkeen sillä perusteella, että se hajauttaisi yhdyskuntarakennetta ja lisäisi yksityisautoilua.
”Vapaavuori on voimakas vallankäyttäjä. Eihän kukaan ministeri ota kantaa yksittäisen liikemiehen bisnekseen.”
Sukari peilaa Vapaavuoren toimintaa tämän omaan historiaan.
”Politiikka on raakaa. Hän oli tuohon aikaan tuntematon poliitikko. Kun hän meni Ideapark-vallankäytössä yli rajojen, hänestä tuli todella tunnettu. Toiminta ei ollut lain mukaan väärin, ja hän varmaan laskelmoi sen kannattavan. On tietysti ymmärrettävää, että jokainen yrittää elämässä eteenpäin. Siitä lähti Vapaavuoren nousukausi, jonka jälkeen hän on saanut onnistumisia ja hyviä asemia.”
Sukari kieltää olleensa katkera tai vihainen.
”Otettiin tietysti yhteen, mutta siinä riitelivät asiat, eivät miehet. Television Maria!-showssa haastoin hänet nyrkkeilyotteluun, mutta hän ei lähtenyt. Ehkä hän on vähän tosikko. Facebookissa pyysin häntä kaveriksi, mutta ei ottanut.”
Sukari näkee Vapaavuoressa hyvääkin.
”Hän ottaa kantaa suoraan eikä tyydy jossittelemaan poliitikkomaisesti. Tuolla tyylillä voi päästä presidentiksi asti.”
Oma patsas Turkuun telakan pelastamisesta
”Jos maailma olisi oikeudenmukainen, Turkuun olisi pystytetty patsas Jannelle telakan pelastamisesta”, työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö Erkki Virtanen sanoo.
Telakka säilyi Turun Pansiossa, kun Meyer Werft osti sen STX:ltä 2014. ©LEHTIKUVA
Vapaavuori oli loppuvuodesta 2012 aloittanut elinkeinoministerinä, kun telakkakriisi rysähti hänen työpöydälleen. Korealainen STX-yhtiö pyysi Suomelta 50 miljoonaa telakan konkurssikassaan. Hallitus oli taipumassa pyyntöön pelastaakseen työpaikat, vaikka pelättiin, että todellinen rahantarve oli paljon suurempi.
”Vapaavuori oli ainoa ministeri, joka ei ollut valmis rahan lapiointiin vaan lähti etsimään toista tietä”, Virtanen sanoo.
Alkoi salainen hanke, jossa telakalle haettiin uutta omistajaa ja STX:stä irrottautumista.
”Janne oli keskeinen henkilö idean synnyssä.”
”En tunne yhtään toista ministeriä, joka olisi tehnyt noin suuren yksittäisen uroteon. Hän oli minun aikani elinkeinoministereistä paras. Johtajana hän on vaativa ja nopea, korrekti silloinkin, kun on tyytymätön, mutta ihmisenä hän pitää etäisyyttä.”
”Hän ei ole rupattelija. Hänessä on pikkusen samoja piirteitä kuin Sauli Niinistössä oli valtiovarainministeriaikoina. Nykyisin Niinistö on pohdiskelija, mutta parikymmentä vuotta sitten hän oli suorasanainen ja äkkipikainen äijä, joka saattoi nöyryyttää ihmisiä. Heissä on se ero, että Janne ei tätä tee.”
Vapaavuori on kunnianhimoinen ja hänen elämäntilanteensa sallii täyden työhön keskittymisen.
”Hänellä ei ole muuta perhettä kuin vaimo, joten hän on vapaa tekemään pitkää päivää. En ihmettelisi, jos hän olisi kokoomuksen presidenttiehdokas kuuden vuoden päästä.”
Janne söi häviö Stubbille vuoden 2014 puheenjohtajavaalissa
Helsingin kauppakamarin vaikuttamistyön johtajasta Tatu Rauhamäestä tuli Vapaavuoren kaveri jo opiskelijapolitiikassa. Vapaavuori noukki hänet erityisavustajakseen ollessaan asuntoministeri.
Rauhamäen mielestä reiluus on piirre, jota Vapaavuoresta ei yleisesti tiedetä.
”Janne on vaativa esimies, mutta tietää, missä rajat menevät. Hän huomaa, jos ylittää ne. Stressaantuneena hän saattaa olla kärsimätön ja suoraviivainen, mutta ei henkilöön käyvästi tai huutaen. Janne ei harrasta management by perkele -tyyliä.”
”Kaverina Janne osaa asettua toisen asemaan. Hän tukee, jos tulee köniin.”
Pahin takaisku Vapaavuorelle on ollut kolmossija kokoomuksen puheenjohtajavaalissa 2014.
”Se oli rankka pettymys hänelle, mutta kyllä se oli minullekin.”
Alexander Stubbista tuli tuolloin puheenjohtaja, mutta Stubb hävisi Petteri Orpolle puheenjohtajavaalin pari vuotta myöhemmin. Stubb kertoo Alex-kirjassaan, että Vapaavuori oli vahvasti junailemassa Orpon asettumista hänen haastajakseen 2016.
”En usko, että Janne olisi operoinut asiassa kalavelkojen takia, vaikka määrätietoisella poliitikolla on tietysti pitkä muisti. Sitä upottaisi itsensä, jos lähtisi kostomentaliteettiin. Politiikassa otetaan välillä kovaa köniin, se kuuluu pelin henkeen. Jos pettymyksiin jää kiinni, ei pysty nousemaan tuollaisiin asemiin kuin Janne on noussut”, Rauhamäki sanoo.
Helsingin kuningas – itsevaltias?
Helsingin pormestari Jan Vapaavuori on vahvoilla vuoden 2024 presidenttipörssissä. ©LEHTIKUVA
Vapaavuori valittiin viime keväänä Helsingin pormestariksi. Yleisradion tekemän selvityksen mukaan osa Helsingin valtuutetuista pitää häntä itsevaltiaana.
”Janne on voimapoliitikko ja osaa jyrätä. Jannen tyyppisen poliitikon nopeille siirroille jää myös tavallista enemmän tilaa juuri nyt, kun Helsingin hallintorakenne on uudistuksen takia myllerryksessä. Hän ei jätä tällaisia mahdollisuuksia käyttämättä”, vihreiden varavaltuutettu Tuomas Rantanen sanoo.
Rantanen on seurannut Vapaavuorta lähes 20 vuotta Helsingin kuntapolitiikassa.
”Kyky myydä omia ideoitaan on yksi Jannen hankalimmista ominaisuuksista näin kilpailevan urheiluseuran näkökulmasta.”
”Hänellä on taito nähdä poliittiset kysymykset erilaisten kerrostumien ja intressiryhmien kautta, ja kommunikoida asia eri ryhmille niin, että lopulta nämä tulevat palvelleeksi hänen tavoitteitaan.”
Tämä näkyi Vihdin Ideaparkin torppaamisessa. Vapaavuori sai sitä vastustaessaan tukea yhtä aikaa vihreiltä ja Helsingin elinkeinoelämältä.
Pormestarinvaalin tulos antaa Vapaavuorelle vahvan mandaatin pitää Helsingin puolta kokoomuksen sisällä. Hän on kritisoinut hallitusta sote-linjauksista.
”Helsinki ei voisi rahallakaan saada parempaa konsulttia viemään asiaansa eteenpäin.”
Toisaalta Vapaavuori on varovainen oman puolueensa haastamisessa, jos se on taktisesti viisasta. Vastikään valtuustossa äänestettiin siitä, mikä on Helsingin lausunto hallituksen sote-esityksestä.
”Kokoomus kannatti hallituksen esitystä, muut vastustivat. Kaikki tiesivät Vapaavuoren olevan monessa kohtaa hallituksen esitystä vastaan. Hän kuitenkin väisti äänestyksen olemalla kriittisellä hetkellä pois kokouksesta. Vaatii pokkaa tehdä noin, mutta Jannessa on sellaista röyhkeyttä.”