Laulaja Tarja Turunen: ”Olen kulkenut artistina kivikkoisen tien”

Juhlimme nelikymppisiäni Espanjassa. En ole juuri koskaan elämäni aikana juhlinut mitään, mutta sain vieraaksi ystäviä ympäri maailmaa ja myös kaikista tärkeimmät: perheeni Suomesta. En näe veljiäni enkä isääni usein – vain kerran vuodessa, jos sitäkään – joten päivä oli tunteita täynnä.

Elämäntyyli muusikkona ei anna minun ajatella ikää ja vuosia. Vuodet ovat minulle vain numeroita. Musiikki on pitänyt minut nuorena.

Haaveilen

pitkästä ja terveestä elämästä yhdessä perheeni kanssa. Olemme olleet mieheni Marcelon kanssa jo 17 vuotta yhdessä, ja aika on mennyt kuin siivillä. Olemme sielunkumppaneita, ja asiamme ovat enemmän kuin hyvin.

Meitä yhdistää se, että emme pelkää muutoksia ja riskienottamista. Meillä on ihana pieni Naomi-tytär, joka toi elämäämme uutta säpinää ja haasteita. Tämä uusi rakkaus on syventänyt myös meidän suhdettamme. Rakkaus on kerta kaikkiaan ihmeellinen asia.

Stressaan

vieläkin asioista, mutta en niin paljon kuin ennen. Marcelo on aina se, joka pudottaa minut pilvien päältä takaisin maan tasalle ja puhuu järkeä päähäni. On siunaus, että parempi puoliskoni toppuuttelee, kun taiteilijalta lähtee lapasesta.

Olen tyypillinen leijona: räiskyvä taiteilijasielu ja todella herkkä. Herkkyys on voimavara, mutta olen joutunut myös kärsimään herkkyydestäni. Olen kulkenut artistina kivikkoisen tien, ja oloni on ollut niin paha, etten halua itseni tai kenenkään muunkaan kokevan sitä oloa enää.

En halua enää tehdä töitä pessimististen, alkoholisoituneiden ja kaksinaamaisten ihmisten kanssa. Haluan hengittää vapaasti ja nauttia musiikista täysillä.

Olen puhunut

tyttärelleni asioista aina suoraan ja kiertelemättä. Lapseni osaa arvostaa elämää, rakastaa ja ilmaista rakkauttaan hyvin avoimesti.

Haluan lapseni ymmärtävän elämän raadollisuuden ja sen, että asioiden eteen on tehtävä paljon töitä. Toivon, että tyttärestäni tulee hyvin käyttäytyvä, kolmikielinen ja reipas nuori, joka ei hätkähdä pienistä elämän murheista.

Emme ole

asuneet Argentiinassa enää pariin vuoteen. Kotimme on Karibialla, pienellä Antiguan saarella. Buenos Aires on miljoonakaupunki, ja tyttäremme syntymän jälkeen halusimme löytää rauhallisemman ja ennen kaikkea turvallisemman ympäristön perheellemme. Olen asunut elämäni aikana myös Suomessa ja Saksassa. Tunnen, että koti on siellä missä sydän on.

Kuntoilen

viisi kertaa viikossa. Käyn personal trainerin rääkkäyksessä, pelaan padelia, juoksen ja joogaan. Ikä näkyy kropassa, mutten ole ollut vielä koskaan fyysisesti niin hyvässä kunnossa kuin tänä päivänä olen.

Matkustaminen on väsyttävää ja raskasta, joten pakotan itseni lentojen jälkeen kuntosalille hölkkäämään pahimman väsymyksen kropasta pois.

Olen yrittänyt

elää seuraamalla äitini ja Sibiksen opiskeluaikojeni laulunopettajan oppeja. Äitini sanoi kauan kauan sitten, ettei ole syytä haihatella pilvissä tai antaa jalkojen nousta maasta niin, että pissa menisi väärään päähän. Opettajani puolestaan sanoi taannoin, että musiikki pitää sinut nöyränä.

Lennän

Raskasta Joulua -kiertueelle suoraan omalta joulukiertueeltani Tsekeistä. Haluan oikeasti nähdä, kuinka Marco Hietala on raitistunut, kuten olen kuullut hänen tehneen. Näin ollen se ihminen, jonka olen aiemmin tuntenut, ei tule olemaan sama. Tulemme tekemään yhdessä kaunista musiikkia. Kiertueella ei ole mitään tekemistä vanhojen ongelmiemme kanssa.

Myös tyttäreni Naomi tulee isänsä kanssa tapaamaan minua Suomeen viikonlopun ajaksi, sillä muuten en näkisi perhettäni pitkiin aikoihin.

Rakastan

laittaa joulua perheelleni. En ole superkokki, mutta tykkään ruoanlaitosta. Viime vuosien aikana olemme viettäneet joulua kodissamme Antigualla, mutta Suomi näkyy joulunvietossamme perinteinä. Jouluruoka, oikea kuusi, kynttilät, joulusauna, joulupukki ja tyttäreni leipomat tortut sekä piparit kuuluvat jouluumme.

Juhlin Suomen satavuotisjuhlaa laulaen vuoden lopulla Argentiinassa sekä Uruguayssa, missä esitän sinfoniaorkestereiden solistina suomalaista klassista musiikkia.