Euroopan kuningashuoneiden 7 kruunua
Kruunu on vallan symboli, mutta Euroopan kuningashuoneiden kruunut kertovat myös tarinoita sodista, siirtomaista ja kristinuskosta.
Nykyinen Iso-Britannian kuningattaren kruunu on nimeltään The Imperial State Crown.
Kruunu on vallan symboli. Mutta se on myös esine, jonka tarina tarjoaa näkymän kauas valtion historiaan.
Euroopan kuninkaallisten kruunujen tarinat ovat kaikkea muuta kuin tylsiä. Niihin on kiinnitetty maailman upeimpia rubiineja, välillä kimalteeksi on kelvannut halpa jalokivijäljennös.
Ironista kyllä iso osa eurooppalaisista kuninkaan kruunuista on nykyään tarpeettomia. Ne ovat seremoniallisia päähineitä, joita kukaan – edes maan hallitsija – ei koskaan paina päähänsä.
Iso-Britannia: The Imperial State Crown
Historia: Ison Britannian kuningashuone on aina rakastanut hienoja kruunuja.
Siirtomaavallan jäljiltä heillä on totisesti arvokkaita kiviä, joita esitellä: Lontoon Towerissa on näytillä peräti yhdeksän erilaista kuninkaallista kruunua.
Nykyinen kuningattaren kruunu on nimeltään The Imperial State Crown. Se valmistettiin siirtomaavallan viimeisinä suuruuden vuosina 1937 Kuningas Yrjö VI:lle. Kyseessä oli kopio kruunusta, joka oli alun perin valmistettu 1831 kuningatar Viktorialle. Sadassa vuodessa vanha kruunu oli pääsyt huonoon kuntoon.
Vuonna 1953 Imperial State Crownia muokattiin, jotta se sopisi paremmin Kuningatar Elisabet II:n päähän. Kruunun kaaria laskettiin, jotta lopputulos olisi naisellisempi.
Tärkeimmät yksityiskohdat: Kruunun rungossa on käytetty kultaa, hopeaa ja platinaa. Kruunussa on 3 250 jalokiveä, joista suurimmat ovat St. Edwardin safiiri, Mustan Prinssin rubiini sekä ja Cullinan II. Se on leikattu maailman suurimmasta timantista, joka löytyi Etelä-Afrikasta 1900-luvun alussa.
Raaka Cullinan-timantti painoi 650 grammaa, ja se oli liian iso käytettäväksi koristeena. Niinpä se leikattiin yhdeksään osaan, joista suurin, Afrikan Tähti, päätyi Englannin kuninkaallisen valtikan nupiksi. Toiseksi suurin kiinnitettiin kruunun etuosaan.
Kenen päähän kuuluu: Kuningatar Elisabet II käytti kruunua kruunajaisissaan Westminster Abbeyssa 1953, ja hän käyttää sitä edelleen joka vuosi parlamentin avajaisissa.
© Getty Images
Ruotsi: Eerik XIV:n kruunu
Historia: 1500-luvulla eläneen Kustaa Vaasan pojasta Eerik XIV:sta tuli oman arvonsa tunteva hallitsija. Hän oli ensimmäinen Ruotsin kuningas, joka vaati puhuttelua Teidän Majesteettinne.
Noustessaan valtaan Eerik XIV halusi suuren protestanttisen kruunajaisseremonian. Hän lähetti seurueen ja 3 000 taaleria Antwerpeniin, jossa uusi kruunu, valtikka ja kuninkaan miekka oli määrä valmistaa.
Arvoesineitä ei kuitenkaan koskaan kuulunut Ruotsiin.
Uusi kruunutilaus tehtiin flaamilaiselle Cornelius ver Weidenille, joka asui Tukholmassa. Erik XIV:n kruunajaiset pidettiin kesällä 1561. Eerikin kruunua on paranneltu vuosisatojen saatossa, mutta se on yhä Ruotsin kuningashuoneen vallan symboli.
Tärkeimmät yksityiskohdat: Eerik XIV:n kruunussa on kaksi isoa smaragdia, kaksi isoa rubiinia, kaksi isoa safiiria, kahdeksan isoa timanttia, 12 isoa helmeä ja paljon muita kiviä.
Kruunun muotoon on otettu mallia Englannin Tudor-kruunuista. Kruunussa on myös Norjan vaakunasta kopioituja,emaloituja leijonia, joilla on pertuskat, sekä leopardeja ja sydämiä, joita löytyy Tanskan vaakunasta.
Kenen päähän kuuluu: Tärkeissä tapahtumissa ja seremonioissa kruununjalokivet ovat yhä esillä, mutta Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ei enää paina kruunua päähänsä.
Eerik XIV:n kruunua säilytetään Tukholman kuninkaanlinnassa.
©Iben Bolling Kaufmann
Tanska: Kristian V:n kruunu
Historia: 1600-luvun sotien jälkeen Tanskan talous kärsi kestävyysvajeesta. 1660 kuningas Fredrik III pakotti aateliset luopumaan verovapaudestaan. Sen tempun seurauksena kuninkaan valta-asema korostui. Tarvittiin vakuuttavia ulkoisia vallan tunnusmerkkejä.
Uusi kuninkaan kruunu tilattiin salaa, sillä valtion poliittinen tilanne oli epävakaa. Kruunu valmistettiin Fredrik III:n pojalle Kristian V:lle. 1670 hänestä tuli ensimmäinen Tanskan kuningas, joka peri aseman omalta isältään.
Tärkeimmät yksityiskohdat: Kruunun valmistamisen aikaan kuninkaan aarrekammiosta paistoi pohja. Onneksi siellä oli yksi iso safiiri, Sininen vuori, jonka Tanskan kuningas Kristian I oli saanut lahjaksi Milanon herttualta.
Sinisen vuoren lisäksi kruunussa on pienempiä safiireja sekä yksi iso spinelli. Kruunun reunassa on kahdeksan kultaista mansikanlehteä. Kruunussa on myös skotlantilaisia helmiä. Ne ovat suuria, mutta kiillottomia ja epämuodostuneita.
Kenen päähän kuuluu: Margareeta II käyttää tiaroja ja muita kruununjalokiviä, mutta ei kruunua. Tanskassa absoluuttisen kuninkaan valta loppui 1840-luvulla, jonka jälkeen kruunua on käytetty kuninkaallisten hautajaismenojen yhteydessä.
Kuninkaalliset kalleudet ovat esillä Kööpenhaminassa Rosenborgin linnassa.
©Lehtikuva
Alankomaiden kruunu
Historia: Napoleon teki Hollannista kuningaskunnan ja nimitti veljensä sen kuninkaaksi. Kun Hollannissa huomattiin, että Napoleonin valta-asema järkkyy, pieni kansa päätti hyödyntää avautuneen aikaikkunan.
Oranian prinssi otti itselleen nimen Vilhelm I ja julistautui Hollannin kuninkaaksi. Kruunu tehtiin kiireesti. Yksityiskohtien hiomiseen ei ollut aikaa.
Vuonna 1840 Hollannin kuninkaaksi nousi Vilhelm II. Hänelle tehtiin uusi kruunu, joka muistutti vanhaa, mutta oli muodoiltaan elegantimpi.
Tärkeimmät yksityiskohdat: Alankomaiden kruunu on tehty kullatusta hopeasta. Kultaseppä Bonebakkerin hoville lähettämä alkuperäinen kirje kertoo oleellisen jalokivistä ja helmistä: ”Tilauksen ja sovittujen hintojen perusteella voimme päätellä, että kivet ja helmet eivät voi olla aitoja. Maksu ja edellä mainittu kuninkaallinen kruunu toimitetaan 3.7.1841.”
Kenen päähän kuuluu: Alankomaiden kruunu oli esillä viimeksi huhtikuussa 2013, kun kuningas Willem-Alexander astui valtaan. Seremonian aikana kruunu oli pöydällä muiden kruununkalleuksien ja perustuslain kopion kanssa.
Hollannissa on tapana laskea kruunu kuolleen hallitsijan arkun päälle. Kruununkalleuksia säilytetään Haagin kuninkaallisessa palatsissa.
©Getty Images
Norjan kuninkaan kruunu
Historia: Napoleonin sodissa 1800-luvun alussa hävinnyt Tanska joutui luovuttamaan Norjan Ruotsille, mutta maan päämies oli Ruotsin kuningas.
Norjan kuninkaan kruunu on peräisin vuodelta 1818, jolloin Kaarle XIV Juhana nousi valtaan. Hän oli ensimmäinen Bernadotte-suvun kuningas Ruotsissa, Norjassa hänen hallitsijanimensä oli Kaarle III.
Norjan kruunu tehtiin Tukholmassa, ja se tuotiin Trondheimin kruunajaistilaisuuteen sotilassaattueessa.
Tärkeimmät yksityiskohdat: Kultaisen kruunun etuosassa on Brasilian Tukholman konsulin lahjoittama suuri, vihreä turmaliini. Kruunun alareunassa on kahdeksan muuta isoa kiveä, joiden välissä on helmiä. Kruunun kaaret ovat jalokivin koristeltuja laakerinlehtiä, joiden laella on emaloitu, sininen maapallo. Päiväntasaaja ja meridiaani on tehty helmistä. Pallon päällä on kuudella timantilla koristeltu risti.
Kenen päähän kuuluu: Kuningas Harald V ei ole painanut kruunua päähänsä, sillä kruunausvelvollisuus poistettiin perustuslaista 1905 Ruotsin tunnustettua Norjan itsenäiseksi kuningaskunnaksi. 1900-luvulla kruunu on ollut mukana lähinnä kuninkaan siunaustilaisuuksissa. Norjassa kruunu on tapana asettaa kuolleen kuninkaan arkun päälle.
Kruunua säilytetään arkkipiispan palatsissa Trondheimissa.
©Getty Images
Espanja: Alfonso XII: kruunu
Historia: 1700-luvun alussa vanha ja vaikutusvaltainen eurooppalainen Bourbon-dynastia nousi valtaan Espanjassa. Filip V:lle teetettiin kruunu ja muut vallan tunnukset, mutta niillä ei ollut erityistä symboliarvoa.
Napoleonin sodat ulottuivat myös Espanjaan. Kaarle IV joutui luovuttamaan Bourbonin dynastian kruunun Napoleonille, joka antoi sen isoveljelleen Joseph Bonapartelle. Tämä puolestaan hukkasi sen Vittorian taistelussa.
Vuoden 1868 vallankumous ajoi Kuningatar Isabella II:n Pariisiin maanpakoon. Nöyryytetty kuningatar joutui myymään korujaan. Pariisissa hän luopui vallasta poikansa hyväksi, joka otti nimen Alfonso XII.
Myöhemmin Alfonso XII kutsuttiin takaisin kotimaahansa. Hän onnistui lopettamaan sisällissodan ja nosti Bourbonin dynastian takaisin valtaan. Bourbonit ovat yhä kiinni vallassa Espanjassa.
Tärkeimmät yksityiskohdat: Alfonso XII:n kruunu vilahtelee kuningashuoneen potreteissa, mutta sen yksityiskohdista on historiankirjoissa hyvin vähän mainintoja.
Kenen päähän kuuluu: Viimeksi kruunu oli esillä Filip VI:n kruunajaisissa kesäkuussa 2014. Espanjan kuninkaalliset arvoesineet ovat esillä Madridin kuninkaallisen palatsin Kruunuhuoneessa.
©Lehtikuva
Suomi: Väinö I:n kruunu
Historia: Kun Suomi itsenäistyi 1917, maasta päätettiin tehdä kuningaskunta. Saksalainen Friedrich Karl ehti olla Suomen kuningas vain kaksi kuukautta, ennen kuin hän luopui kruunusta sen jälkeen, kun Saksa hävisi ensimmäisessä maailmansodan.
Friedrich Karl ei ehtinyt Suomeen, mutta kruunajaisvalmistelut oli saatettu pitkälle. Kuninkaalle oli valittu linna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Eliel Saarinen oli suunnitellut huonekaluja, Akseli Gallen-Kallela kauniita hovivaatteita.
Kemiläinen kultaseppämestari ja gemmologi Teuvo Ypyä alkoi miettiä 1980-luvulla, että varmasti Suomen kuninkaalle oli suunniteltu myös kruunu. Väinö I:n kruunun alkuperäiset piirustukset löytyivät valtionarkistosta yhden virkamiehen sinnikkään työn tuloksena.
Tärkeimmät yksityiskohdat: Suomen kuninkaan kruunu on tehty kullatusta hopeasta. Sen alareunassa on hopealle emaloituna 1900-luvun alun maakuntien vaakunat. Kruunussa on kahdeksan helmeä: neljä vihreää ja läpikuultavaa Lapin jaloserpentiiniä, neljä kaunista kuorikkohelmeä Tyyneltä valtamereltä.
Kruunuheraldikkojen piireissä Suomen kuninkaan kruunu tunnustetaan esineeksi muiden kruununkalleuksien joukossa. Sillä on yksi erikoinen piirre: Kristikunnan kuninkaiden kruunuissa on yleensä valtakunnan omena, jonka päällä on risti Jumalan vallan symbolina. Erik O. Ekströmin piirtämässä Väinö I:n kruunussa maapallon päällä istuu Suomen leijona.
Kenen päähän kuuluu: Ei ole koskaan ollut kenenkään päässä. Säilytetään Teuvo Ypyän kotikunnassa Kemin jalokivigalleriassa. Kruunun alkuperäiset piirustukset ovat Kansallismuseossa.