Elämänmuutos viisikymppisenä – Katri Broman osti kukkakaupan ja ryhtyi yrittäjäksi
Katri Broman vaihtoi alaa yli viisikymppisenä ja ryhtyi kukkakauppiaaksi.
Katri Bromanin kukkakaupassa on laaja leikkokukkavalikoima. ”Ruusut pitävät edelleen pintansa suosituimpien kukkien joukossa”, Katri tietää.
Aamun viima puhaltaa ja pakkanen nipistää poskia, mutta Katri Broman, 52, ei valita. Kanerva- ja havurullakot on kuskattava yösäilöstä ulos ja aseteltava nätisti esille.
Rajan Kukka Imatralla avaa kohta ovensa, ja kukkakauppias on täydessä työn tuohussa.
”Laitetaas kahvia ja syödään piirakat”, Katri Broman sanoo työkaverilleen tullessaan sisään.
”Olen huomannut, että kun saa kahvikupin eteensä, asiakas astuu ovesta”, hän naurahtaa.
Monta muutakin asiaa hän on oppinut lyhyen yrittäjäuransa aikana. Mutta mikä sai hänet perustamaan viisikymppisenä kukkakaupan, ilman aiempaa kokemusta?
Eri firmojen kukka-autot tuovat pari kertaa viikossa täydennystä kukkakauppoihin. Kuljettaja Kari Savolainen seuraa, mitä kukkia Katri valitsee tällä kertaa. © Mikko Nikkinen
Into ja pelko vuorottelevat arjessa
Katri on pitänyt kukkakauppaa reilut puoli vuotta. Kun samoissa tiloissa liikettä pitänyt yrittäjä jäi eläkkeelle, Katri tarttui tilaisuuteen. Hän päätti uskaltaa.
”Joka toinen päivä olen aivan innoissani ja joka toinen päivä pelottaa niin, että hampaat kalisevat!”
Syksyllä 2011 Katri muutti takaisin Imatralle, josta hän suoraan lukion jälkeen oli lähtenyt Savonlinnaan opiskelemaan.
”Valmistuin englannin kielen kääntäjäksi, muutin Espooseen ja työskentelin dokumentoinnissa Nokialla ja SSH-yrityksessä.”
Joka toinen päivä olen aivan innoissani ja joka toinen päivä pelottaa niin, että hampaat kalisevat.
Syitä palata Imatralle yli 20 vuoden jälkeen oli Katrin mukaan monia:
”Olin kyllästynyt silloisiin töihini teknisenä kirjoittajana ja halusin tehdä jotain ihan muuta. Työpaikallani oli yt:t. Vaikka en saanutkaan potkuja, olin jo henkisesti irrottautunut sieltä. Tärkeä syy oli myös se, että äitini oli täyttämässä 80 vuotta, ja halusin olla hänen tukenaan arjessa.”
Katri on aina viihtynyt luonnonläheisessä ympäristössä.
”Kun Espoon kaupunki tuhosi asumukseni vieressä olleen lähimetsän – kirjaimellisesti räjäytti sen pois – suivaannuin siitä niin, että halusin lopettaa veronmaksun siihen kaupunkiin ja muuttaa muualle. Ja täällä ollaan”, Katri nauraa kukkakaupassaan.
Tädin apuna yrittäjyyden ohella
Ovi kilahtaa, ensimmäinen asiakas saapuu.
”Huomenta. Pitäisi saada vähän kukkia, kun halla vei oman pihan kukat mökillä”, juttelee rollaattorilla kulkeva Silja Rantalainen, 90.
”Jotain kestävää, olisko neilikkaa?”
Myyjä Merja Heiskanen ottaa kaksi punaista ja kaksi vaaleanpunaista oksaneilikkaa ja asettelee ne kauniisti.
”Se on hyvä!” asiakas hyväksyy.
Silja Rantalainen kertoo olleensa puoli vuotta mökillä, jossa ei ole mukavuuksia.
”Eilen tulin pois, nyt ei enää tarkene. Koko kesän touhusin ulkona. Se on terveellistä. Lupasivat lunta, niin piti palata kerrostaloon.”
”Nämä tekisivät 6,40”, Merja sanoo.
”Ota sinä kolikot kukkarosta, kun nämä sormet ovat jo niin kömpelöt.”
”Näkemiin ja hyvää päivän jatkoa”, toivotellaan puolin ja toisin.
Katri saattaa Silja Rantalaisen ulos, sillä raput pihalle ovat jyrkät. Liike toimii vuonna 1959 rakennetussa entisessä elokuvateatterissa, sen vanhassa aulassa.
”Tällaisia sitkeitä ikäihmisiä näkee Imatralla paljon. Ihmettelen ja ihailen heidän positiivista elämänasennettaan”, Katri sanoo.
Hän menetti oman äitinsä muutama vuosi sitten syksyllä.
”Äitikin oli ollut hyvässä kunnossa. Hän haravoi illalla pihan puhtaaksi ja sai seuraavana päivänä aivoinfarktin. Äiti tuli vielä tajuihinsa noin viikon ajaksi, joten sain hyvästellä hänet.”
Äitinsä kuoleman jälkeen Katri on ollut apuna lähes 90-vuotiaalle tädilleen, joka myös asuu Imatralla.
Sievät orkideat somistavat näyteikkunaa. © Mikko Nikkinen
Työ on paras opettaja
Kukka-auto kaartaa pihaan.
”Mitäs sanot Merja, mitä otettaisiin?” Katri kysyy ja huomaa nopealla vilkaisullaan, ettei pikkuruusuja ainakaan ole yhtään.
”Valkoista eustomaa. Ja keltaisia krysanteemeja, ne menivät eilen aika vähiin, joten lisää tarvitaan”, Merja luettelee.
”Selvä!” Katri sanoo ja lähtee autolle.
Kolmen eri firman kukka-autot käyvät kukin pari kertaa viikossa tuomassa täydennystä tarjontaan. Kukkia saapuu Helsingistä, Savonlinnasta ja Virolahdelta. Rajan Kukka sijaitsee vain noin parin kilometrin päässä Venäjän rajalta, siitä nimi.
Kuljettaja Kari ”Capo” Savolainen tuo kukkapuntit sisälle.
Kaupan naiset kyselevät, viekö Capo vaimolleen usein kukkia tuliaisiksi.
”En ole ottanut tavaksi. Enää niitä ei voi viedäkään, kun sitten voisi tulla sanomista, että mikäs nyt on, kun kukkia tuot!” mies nauraa.
Katri ja Merja ryhtyvät käsittelemään kukkia myyntikuntoon.
”Alimmat lehdet nypitään pois, ja ruusuista myös piikit, varsiin leikataan imupinta ja pannaan veteen.”
Katrin mukaan alussa tilattavien kukkien määrän arviointi oli hataralla pohjalla, kun kokemusta siitä, mitä menee ja kuinka paljon, ei vielä ollut.
”Kun ollaan elävän materiaalin kanssa tekemisissä, hävikkiä tulee väkisinkin, mutta se on osattava pitää mahdollisimman pienenä. Enää ei mene niin paljon hukkaan kuin alussa. Jotain olen oppinut.”
Ihan noin vain Katri ei kukkakauppiaaksi ryhtynyt, vaikka työ onkin ollut paras opettaja.
Keväällä 2017 hän suoritti Tampereella Ahlmanin aikuisopistossa kukkasidonnan peruskurssin ja oli jo aiemmin käynyt yrittäjyyskurssin, joka antoi perustiedot yrittämisestä.
”Tein laskelmia siitä, olisiko kukkakaupallani menestymisen edellytyksiä. Että paljonko Imatralla on asukkaita ja potentiaalisia asiakkaita, paljonko on kukkakauppoja ja riittääkö asiakkaita kaikille. Pitäisi riittää.”
Katri saattaa asiakkaansa, 90-vuotiaan Silja Rantalaisen, kotimatkalle. © Mikko Nikkinen
Katri huomauttaa, että kukkakauppa-alalla eletään sesonkien mukaan.
”Yksi kolmasosa vuoden myynnistä tehdään jouluna, toinen kolmasosa kesäkukkien aikaan ja loppu tulee muiden kuukausien myynnistä.”
Katrille on eduksi, että samalla paikalla on ollut kukkakauppa pitkään.
”Remontoin tiloja omannäköisekseni ja muutin kukkakaupan nimen, mutta ihmiset tietävät paikan. Minut on otettu hyvin vastaan. Entiseltä omistajalta sain kyllä neuvoja, mutta hän on kuitenkin jättänyt minulle vapaat kädet oppia ihan itse.”
Hyvää palvelua rajan pinnassa
Seuraavat asiakaat ostavat onnittelukortin 80-vuotiaalle päivänsankarille ja multaa ruukkukasveille.
”Tässä kaupassa saa hyvää palvelua”, huikkaa toinen nainen lähtiessään.
”Imatralaiset ovat mukavaa ja leppoisaa väkeä. Eräs vakiasiakas sanoo aina että ”voi mahoton ku on sorrii!” eli kehuu kukkia soreiksi”, Katri kertoo.
Ei kaikkeen osaa varautua etukäteen. Kerran tuli sähkökatkos ja kauppa meni pimeäksi.
Ja rajan läheisyydessä kun ollaan, myös venäläisiä asioi kaupassa.
”Kerran eräs venäläinen mies halusi ostaa tyttöystävälleen 32 samanväristä ruusua syntymäpäivälahjaksi. Valitettavasti minulla ei ollut niin monta samanväristä ruusua. Soitin toiseen kukkakauppaan, ja sieltä löytyi.”
Asiakasta on Katrin mielestä palveltava hyvin, vaikka sitten joutuisikin lähettämään tämän kilpailijan luo.
”Päivää! Minulla on tänään syntymäpäivä, saa onnitella”, sanoo Eila Hiltunen ovelta ja nauraa hersyvästi päälle.
70-vuotias päivänsankari ei kuitenkaan osta kukkia itselle vaan kylään.
”Lähdimme mieheni kanssa Imatran kylpylään päiviäni pakoon. Juhlimme keskenämme ja hiukan kyläilemme tuttujen luona”, Eila Hiltunen kertoo.
Miesasiakas halusi piristää vaimonsa hankalasti sujunutta päivää. Katri sitoi kauniin ruusukimpun, joka varmasti ilahduttaa saajaansa. © Mikko Nikkinen
”Ei kaikkeen osaa varautua”
Katri suhtautuu luottavaisesti tulevaisuuteensa yrittäjänä. Tähän asti on mennyt melko lailla niin kuin hän etukäteen kuvitteli. Yllätyksiäkin on silti sattunut.
”Ei kaikkeen osaa varautua. Kerran esimerkiksi tuli sähkökatkos ja kauppa meni pimeäksi. Nyt on retkivalaisimia vastaavien tilanteiden varalle.”
Kello on kohta 17, ja Katri alkaa valmistella liikkeen sulkemista. Osa-aikaisena työskentelevä Merja on lähtenyt jo aiemmin.
”Tänään oli hiljainen päivä. Asiakkaita kävi vain kymmenen,” Katri laskeskelee ja lisää:
”Talvi ei ole kukkakauppiaan parasta aikaa. Onneksi joka päivä on kuitenkin käynyt joku. Ja viikonloppu on edessä. Kyllä tämä tästä vilkastuu.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivassa 1/2018.
Ryhtyisitkö yrittäjäksi yli viisikymppisenä?
Kukka-alalla eletään sesonkien mukaan. Myyntipiikit ovat jouluna ja kesäkukkien aikaan. © Mikko Nikkinen
- Uusista yrittäjistä yhä useampi on yli 50-vuotias. Vuonna 2015 runsas viidennes aloittavista yrittäjistä oli viisi- tai kuusikymppisiä, kun vielä 2010-luvun alussa heidän osuutensa jäi 18 prosenttiin. Suurten ikäluokkien hyvä työkunto selittää osittain ilmiötä, ja useat jatkavat vielä eläkkeelläkin yrittämistä.
- Viitisentoista prosenttia ikääntyvistä yrittäjistä on nykyään vasta-alkajia.
- Syitä ryhtyä yrittäjäksi yli viisikymmpisenä on useita, esimerkiksi kyllästyminen aiempaan työhön, halu toteuttaa itseään tai työmarkkinoilla koettu ikäsyrjintä.
- Yli 50-vuotiaiden tuoreet yritykset ovat myös entistä pitkäikäisempiä. Kun 2010-luvun alussa joka kymmenes yli viisikymppisen yritys lopetti toimintansa heti samana vuonna, vuonna 2015 lopettaneita oli enää 6,6 prosenttia.
- Yli viisikymppisellä yrittäjällä on monenlaisia vahvuuksia: kyky ajatella strategisesti ja nähdä olennainen sekä kyky harkita, pohtia ja perustella ajatuksensa monitasoisesti.
- Ikääntyessä elämänhallinta paranee. Yleensä tässä vaiheessa on jo kertynyt jotain omaisuutta, esimerkiksi omakotitalo, jota voi käyttää yrityslainan vakuutena. Lisäksi 50+-vuotiaat ovat usein nuorta polvea sitoutuneempia työhönsä.
Lähteet: HS 7.3.2016, stat.fi (artikkeli Ikääntyneiden yrittäjyys on lisääntynyt), etlehti.fi, studio55.fi