Akseli Gallén-Kallelan veli Uno Gallén menehtyi unohdettuna Yhdysvalloissa – Näin huikenteleva elämäntyyli maksoi kovan hinnan liikemiehen elämässä

Syyskuussa 1888 Helsingfors Expressbyrån johtaja Uno Gallén oli matkustanut viikoksi Tukholmaan tekemään kauppoja. Tuo matka tulisi mullistamaan hänen elämänsä.

Expressbyrå hoiti monenlaista kaupankäyntiä, kuten välitti arvopapereita ja postia sekä toimitti jalokiviä kultasepänverstaille. Käytännössä yritys oli yhtä kuin Uno Gallén. Vaikka Fabianinkadulla sijainneessa toimistossa oli muutama työntekijä, Uno vastasi kaikesta.

Yrittäjä Gallénin viikon pituiseksi aiottu matka venyi melkoisesti, kun Tukholman vanhassa kaupungissa tapahtui jotakin odottamatonta.

Uno rakastui.

Unon vaimo Ellen (o.s. Thörnberg) © Kauko Puustisen kotialbumi

Erinomainen tulevaisuus

Eräässä Tukholman pikkupuodissa Uno tapasi siellä työskennelleen neiti Ellen Thörnbergin. Uno oli 25- ja Ellen 21-vuo­tias, kumpikin naimattomia ja muualta Tukholmaan tulleita.

Ellen puhui paksua eteläruotsia kotikaupunkinsa Karlskronan tapaan, ja suomenruotsalaisella Unolla oli kieleen tietysti omanlaisensa aksentti, joka hieman huvittikin Elleniä.

Uno pyysi Elleniä kävelyille vanhan kaupungin kaduille, ja yhdessä kuljeskelusta tuli jokapäiväistä. He kävivät satamassa katsomassa lähteviä laivoja, eikä Uno – toisin kuin oli aikonut – astunut niistä yhteenkään.

Kun Unon matka oli kestänyt viikon sijaan kolme, sai hän yhä äkäisempiä sähkösanomia veljeltään Walter Gallénilta, joka oli suostunut hoitamaan Expressbyrån toimistoa Unon matkan ajan. Unon poissaolo ärsytti Walteria etenkin siksi, että veljensä toimistoa hoitaessaan hän joutui laiminlyömään omaa, uutta puutavarayritystään.

Samaan aikaan Helsingissä alkoi levitä huhuja Unon Tukholman-matkan luonteesta. Kerrottiin muun muassa, että Uno olisi vain juhlinut Tukholmassa ja vieläpä päätynyt kihloihin rikkaan leskirouvan ja kolmen lapsen äidin kanssa.

Todellisuudessa Uno kosi Elleniä ja lupasi palata pian Tukholmaan. Kun he menisivät naimisiin, järjestettäisiin Ellenin muutto Helsinkiin. Uno vakuutteli Ekspressbyrålla olevan erinomainen tulevaisuus.

Uno maksoi kaiken

Edellinen kohtaus Tukholmasta perustuu toimittaja-kirjailija Viljami Puustisen kirjaan Veljekset Gallén, joka kertoo Akseli Gallen-Kallelan ja hänen kaksi vuotta vanhemman isoveljensä Uno Gallénin elämäntarinat. Puustinen on Uno Gallénin tyttären pojanpoika. Kirjan lähteinä hän on käyttänyt muun muassa Unon ja Akselin sekä näiden perheenjäsenten kirjeitä.

”Ellen ja Uno avioituivat Helsingissä keväällä 1890. Kummankaan vanhemmat eivät olleet paikalla, ja etenkin Unon äiti oli ­vastustanut avioliittoa. Äiti piti Elleniä kylmäkiskoisena ja koppavana”, Viljami Puustinen kertoo.

Vaikka äiti piti Unoa enemmän tai vähemmän hulttiona, oli tämä myös kohtuullisen menestyvä liikemies. Ekspressbyrå oli periaatteessa aivan hyvä firma. Ongelma oli kuitenkin siinä, ettei yritys tuottanut Unolle yhtä paljon rahaa kuin mitä avioparin huikenteleva elämäntyyli olisi edellyttänyt.

Ellenin sukulaisten Karlskronasta lähettämä kihlajaisruno. Pariskunnan turmioksi koitui ainainen riitely rahasta. © Kaako Puustisen kokoelma

Ellen halusi heidän kotiinsa kauniit huonekalut ja itselleen laajan vaatevalikoiman. Kauneudenhoitoon piti saada kaikkea, mitä Helsingissä myynnissä oli. Lisäksi pari tapasi nauttia illallisen kaupungin hienoimmissa ravintoloissa. Uno maksoi kaiken.

”Ellen oli varmasti vaativa, mutta ei häntä juuri voi tuhlailusta syyttää. Hän eli niin kuin sen ajan säätyläisnaisille oli tyypillistä. Hän ajatteli, että Unon kuuluu järjestää hänelle hyvä elämä.”

Hiljalleen Ekspressbyrå ajautui talousvaikeuksiin, kun muun muassa puhelinlaskut ja vuokrat jäivät maksamatta. Loviisan puhelinosuuskunta oli kärkäs vaatimaan rahojaan ja vei Unon velat oikeuteen. Oikeudenkäynnissä paljastui joukko muitakin rahojaan odottavia tahoja, ja niin yrittäjä Uno Gallén asetettiin konkurssiin.

”Ajan henki oli sellainen, että konkurssia pidettiin, jos ei aivan rikosoikeudellisena, niin ainakin yhteiskunnallisena rikoksena.”

Unon status muuttui monen silmissä hylkiöksi, eikä hänen kanssaan haluttu hoitaa enää mitään afäärejä. Ellen muutti konkurssin vuoksi perheensä luo Ruotsiin. Hän lupasi tulla takaisin Unon luo sitten, kun miehellä olisi asiat järjestyksessä.

Muutto Pietariin

Uno saikin pian uuden työn Suomea kiertävänä vakuutusmyyjänä, mutta työn luonteen vuoksi Ellen ei ollut valmis palaamaan, etenkään kun miehen palkkakin tuntui pieneltä.

Joulukuussa 1895 Unon raha-asiat saivat viimein käänteen parempaan, kun hän sai uuden työn prokuristina eli kauppa-asiamiehenä Kauppahuone Anton Lindebergiltä imperiumin pääkaupungista Pietarista.

Ellen ei olisi halunnut suureen ja kaukaiselta tuntuneeseen kaupunkiin, josta ei tuntenut ketään. Käytännössä hänellä ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoa, joten viivyttelystään huolimatta hän päätyi muuttamaan Unon luo Pietariin syyskuussa 1896.

Pietarissa pari vietti aikaa pienen suomalaisen säätyläisyhteisön parissa. Marraskuussa 1897 heille syntyi kaksoset, jotka saivat nimet May ja Ralf Gallén. Lullan-lempinimen saanut May oli pirteä vauva, mutta heiveröinen Ralf vain nukkui. Hänen elämänsä kesti kahdeksantoista päivää.

Muutamaa viikkoa myöhemmin Unon pikkuveli Akseli, joka tuolloin vielä kantoi nimeä Axel Gallén, saapui perheineen kyläilemään Pietariin. Tunnelma oli synkkä, sillä Ralf oli juuri haudattu. Akselin perhe kykeni samaistumaan tilanteeseen, olihan heidän Marjatta-tyttärensä menehtynyt nelivuotiaana.

Lapsena Tyrvään maaseudulla tiiviisti yhdessä kasvaneet veljekset olivat olleet hyvin läheisiä, mutta aikuisuuden kynnyksellä Unoa oli alkanut häiritä yhä enemmän tunne siitä, että juuri Akseli oli äidin suosikki. Perhe tuki Akselia tämän taidepyrkimyksissä, mutta Unon viuluopintoihin rahaa ei katsottu riittävän.

Vierailu Pietarissa jäi veljesten viimeiseksi kohtaamiseksi, vaikka sitä he eivät tuolloin aavistaneet. He erosivat sopuisissa väleissä, mutta elämä vei eri suuntiin.

Uno ja Axel Gallénin perhettä ryhmäkuvassa. Edessä vasemmalta veli Walter, sisko Viola ja Axel, takana Uno, velipuoli Filemon, äiti Mathilda ja eno, apteekkari Konrad Wahlroos. © Akseli Gallen-Kallelan valokuvakokoelma

Uno muutti Amerikkaan – Vaimo ja tytär eivät koskaan seuranneet perässä

Uno alkoi myöhästellä työpaikaltaan ja väitellä työnantajansa Anton Lindebergin kanssa niin, että sai varoituksen. Syyskuussa 1901 tilanne kärjistyi potkuihin, ja pian perhe jätti Pietarin pysyvästi, kun he palasivat Helsinkiin. Unon ja Ellenin välit olivat jo pitkään olleet riitaisat, eikä uusin käänne helpottanut tilannetta lainkaan.

Jo vuosia aiemmin Ellen oli tutustunut Adolf Neoviukseen, joka tuolloin työskenteli Porvoon tuomiokapitulin notaarina. Avioliitossa elänyt Neovius oli ihastunut Elleniin, ja tunteet olivat lopulta käyneet selviksi niin Ellenille kuin Unollekin.

Kaikki osapuolet kuitenkin ymmärsivät, että suhteen aloittaminen olisi ollut suuri yhteiskunnallinen skandaali, jota kukaan ei halunnut. Tunteet oli tuolloin haudattu.

Vuoden 1902 alussa Uno ymmärsi taloudellisten mahdollisuuksiensa Helsingissä ja Pietarissa olevan umpikujassa. Elettiin aikaa, jolloin moni suomalainen muiden eurooppalaisten tavoin lähti etsimään uusia elämän mahdollisuuksia Amerikasta. Niin teki sinä vuonna 22 000 muun suomalaisen tavoin myös Uno Gallén.

Elokuussa 1902 Uno saapui laivalla New Yorkiin. Hän oli saanut jo Suomesta käsin työpaikan kirjanpitäjänä suomalaisen Axel Hornborgin yrityksestä, joka muun muassa hoiti suomalaissiirtolaisille laiva- ja junalippuja sekä toimi näiden pankkina.

”Ajatuksena oli, että kunhan Uno saisi asiat järjestykseen uudessa maassa, myös Ellen ja Lullan seuraisivat perässä.”

Uno kirjoitti Ellenille useaan kertaan pyytäen perhettään luokseen. Ellenin ajatukset olivat toisenlaiset. Hän vastasi aina jonkin uuden syyn kera, miksi muutto Yhdysvaltoihin ei olisi vielä mahdollinen.

Vuoden 1904 aikana Uno ymmärsi, ettei Ellen olisi tulossa Amerikkaan.

Akseli Gallen-Kallelan maalaama muotokuva Unosta vuodelta 1884. Veljesten välit olivat lapsuudessa läheiset, mutta aikuisuuden lähestyessä he alkoivat loitontua toisistaan. Veljesten viimeinen tapaaminen oli sopuisa. © Jukka Paavola / Gallen-Kallelan Museo

Liehittelevä leski

Elleniä jo vuosia sitten liehitellyt Adolf Neovius oli jäänyt leskeksi ja saanut viran Lohjan kirkkoherrana. Ellen ja Lullan oleskelivat epäilyttävän pitkiä aikoja Neo­viuksen pappilassa. Tuhansien kilometrien päässä rakkaitaan odottanut Uno ymmärsi, että Ellenin uusi suhde oli tosiasia.

Hän kosti ainoalla keksimällään keinolla, lopettamalla rahalähetyksensä. Koska Ellenillä itsellään ei ollut tuloja, hän ja Lullan joutuivat pyytämään rahaa sekä Ellenin isältä että Unon sukulaisilta.

Ellen haki avioeroa ja sai sen marraskuussa 1905. Kolme kuukautta myöhemmin Ellen ja Neovius menivät naimisiin.

”Jos Uno onnistuikin kylmettämään tunteensa ex-vaimoaan kohtaan, niin kaipaus tytärtä kohtaan oli suurta.”

Keväällä 1906 Uno kirjoitti tyttärelleen suutelevansa ja halaavansa häntä ajatuksissaan ja kantavansa hopeamedaljongissa tyttärensä hiuskiehkuraa.

Isä ja tytär eivät molemminpuolisesta ikävöinnistä ja keskinäisestä kirjeenvaihdosta huolimatta tavanneet enää koskaan.

”Vuonna 1914 syttynyt ensimmäinen maailmansota vaikeutti ja paikoin lopetti kokonaan postilaivojen kulun Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä. Silloin myös Unon yhteydenpito sukulaisiinsa katkesi.”

Viimeisinä vuosinaan Uno Gallén kamppaili terveysongelmien kanssa. Loppuvuodesta 1918 hän sairasteli jälleen.

”Tammikuun lopulla Unon naapurit ottivat yhteyttä poliisiin Unon asunnosta kantautuneen pahan hajun vuoksi. Asuntoon mennyt poliisi löysi Unon kuolleena.”

Uno Gallénin elämä päättyi 55-vuotiaana monin tavoin yksin ja unohdettuna vuonna 1919. Samana vuonna Akseli Gallen-Kallelaa juhlittiin vastasyntyneen valtion kansallisromanttisena suunnannäyttäjänä.

Gallen-Kallelan maalaus Ad Astra. Kuva: Villa Gyllenberg / Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö