Kaksinkertainen kuolema

Jaa kaverilleTilaa Seura
Hävittäjälentäjä Lauri Nissinen koneensa äärellä keväällä 1942, jolloin hänet oli juuri ylennetty vänrikiksi. Kuva: SA-kuva.

Kohti hyökänneen venäläishävittäjän pilotti, vanhempi luutnantti Dimitri Jarmakov ampui Urho Sarjamon Messerschmittin toisen siiven irti. Kone putosi pilven läpi suoraan Sarjamon alapuolella lentäneen Lauri Nissisen koneen päälle.

LeR 3:n lentopäiväkirjasta löytyy merkintä:

”Klo 0725 8 MT:ä kotona. Luutnantit Nissinen ja Sarjamo puuttuvat. Näki vänr. Lampi. Koneet ajoivat ilmassa yhteen. Kumpikaan ei hypännyt. Koneet syttyivät maassa tuleen Perkjärven-Kaukjärven alueella.” 

Menehtyneiden lentäjäsankarien jäännökset arkutettiin ja arkkuja lähdettiin viemään kotiseudun multiin.

Juna, jossa kuljetettiin kaikkiaan 61 sankarivainajaa, joutui kesäkuun 20. päivänä ilmahyökkäyksen kohteeksi Simolan ratapihalla. Surmansa sai 148 ihmistä. Junanvaunuja tuhoutui yli 60, niin myös se kuusenhavuin merkitty vaunu, jossa olivat Nissisen ja Sarjamon maalliset jäännökset. Kummastakaan ei jäänyt jäljelle mitään.

Simolan pommituksen muistopäivänä kesällä 1994 paljastettiin Lappeenrannan sankarihautausmaalla uusi viiden sankarivainajan muistomerkki, jossa ovat myös Urho Sarjamon ja Lauri Nissisen nimet.

Olli Tiaisen maanpuolustussäätiö on puolestaan antanut laittaa Joensuussa Papinkadun ja Merimiehenkadun kulmassa Nissisen syntymäkodin paikalla olevan kerrostalon seinään muistolaatan.

Puoli vuotta aikaisemmin joulukuussa 1943 Urho Sarjamo oli ampunut Karjalan kannaksella alas venäläisen Li-2 -koneen. Se oli kuljettamassa Helsingin pommituksiin valmistautuvaa kaukotoimintailmavoimien (ADD) johtoportaan väkeä Levashovon lentotukikohtaan lähelle Leningradia.

Li-2 teki pakkolaskun, mutta neljä miehistön jäsentä pelastui. Yksi heistä kertoi paljon sellaista, mikä jatkossa hyödytti Helsingin ilmatorjunnan johtoporrasta. Voidaan sanoa, että Sarjamo tietämättään pelasti omalta osaltaan Helsinkiä ampuessaan Li-2:n alas.

Taltioin vuosi sitten Sarjamo-Nissinen -tapauksen kulun kirjaani Hävittäkää Helsinki. Joitakin aikoja myöhemmin tapasin tuttuun pyöräilyporukkaan kuuluvan Päivi Montolan ja kerroin hänelle Helsingin pommituksista.

Päivi Montola muisti, kuinka hän joskus 1950-luvun taitteessa oli mennyt radioon esiintymään Markus-sedän lastentunnille ja pelännyt hieman Kasarmintorin reunan pommituksissa vaurioitunutta ja edelleen korjaamatonta Kaartin kasarmia.

Ihan vain ohimennen hän totesi Markus-sedän (Markus Rautio) kysyneen, että mitäs se pikkuneiti Sarjamo aikoo lausua  se oli hänen tyttönimensä. Katsahdin hämmästyneenä ja kysyin, mahtoiko hänen suvussaan olla ketään hävittäjälentäjää. Vastaus tuli saman tien:

”Joo, oli, Urho Sarjamo oli minun setäni, hän kuoli ilmataistelussa.”

Näin pieni on maailma.

 

X