Suomalaiset sotilaat näkivät enkeleitä etulinjassa – Kolme tarinaa osoittavat, kuinka sodan koettelemukset herkistivät yliluonnolliselle

Eräänä syysiltana Pattijoen raittia kulki kaksi nuorukaista. Elettiin aikaa juuri ennen talvisodan alkamista. Kun pojat tulivat seuran­talon kohdalle, he huomasivat talon sisältä kajastavan kirkasta valoa. Se oli outoa, sillä talolla ei pitänyt sinä iltana olla mitään tilaisuutta.

Koska tuohon aikaan talossa ei ollut edes sähköjä, pojat päättivät mennä sisään katsomaan, mistä valo tuli.

Heitä kohtasi ihmeellinen näky. Sisällä oli valoa hohtava enkeli, joka sanoi pojille, että pian tulee sota, sitten rauha ja taas uusi sota.

”Te kumpikin kaadutte siinä toisessa sodassa”, enkeli sanoi heille.

Kodeissaan ja kylällä pojat kertoivat kokemuksestaan monille. Sitten talvisota alkoi, ja pojat selvisivät siitä, mutta jatkosodassa molemmat kaatuivat ennustuksen mukaisesti. He nukkuvat nyt ikuista unta Pattijoen sankariristin alla.

Muun muassa tällainen tarina on kulttuuriantropologi ja tietokirjailija Satumaarit Myllyniemen teoksessa Yliluonnollinen sota 1939–1945. Tarinat ovat peräisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta, johon suomalaiset luovuttivat muistojaan sodanjälkeisinä vuosina.

Sota herkisti yliluonnollisille kokemuksille

Mistä kokemukset kumpusivat?

”Luonnontiede ei pysty selittämään näitä suomalaisten kokemuksia. Mutta ihmiset ovat kertoneet sellaisia kokeneensa”, Myllyniemi sanoo.

Hänen mukaansa kulttuurien tutkijat jakavat nykyisin näkemyksen, että yliluonnolliset kokemukset ovat yleisinhimillisiä ja korostuvat varsinkin kriisi- ja sota-aikoina sekä vaikeissa elämäntilanteissa.

Talvi- ja jatkosota mullistivat suomalaisten elämän ja herkistivät monet yliluonnollisina pitämilleen kokemuksille. Sodan melskeessä nähtiin ja koettiin monenlaisia yliluonnollisia ilmiöitä, kuten enkeleitä, tulisia ristejä ja eläviä kuolleita. Moni kuuli myös selittämättömiä ääniä, jotka esimerkiksi kehottivat siirtymään paikasta ­toiseen.

Miten sitten lähestyä yliluonnollisia sotakokemuksia 2020-luvun näkökulmasta?

Ei tietenkään ole ihme, että ihminen näkee enkeleitä tai muita yliluonnollisia olentoja sodan todellisuudessa, joka on tavalliselle rauhanajan ihmiselle aivan käsittämätön ja tavoittamaton.

Valonheittimiä, tykkien suuliekkejä, palavia rakennuksia, räjähdyksiä, valojuova-ammuksia ja valoraketteja yhdistettynä uupumukseen, ylirasitukseen, nälkään, epätietoisuuteen ja pelkoon. Teemu Keskisarjan tietokirja Raaka tie Raatteeseen kertoo, että suomalainen sotilas sai morfiinia kipuun ja amfetamiinijohdannaista pervitiiniä jaksamiseen. Kuumelääke puolestaan sisälsi heroiinia.

Kun tilanteeseen vielä yhdistetään paikoin paatoksellinen kristillisyys, on ilmiö paljolti rationaalisesti selitettävissä ymmärrettävinä olosuhteiden aiheuttamina harhoina.

Vai onko?

Satumaarit Myllyniemi huomauttaa, että enkeleitä ja muita näkyjä nähneille soti­laille tapaukset ovat olleet todellisuutta. Hän ei ole pyrkinyt selvittämään, mitä yliluonnollisten kokemusten taustalla on, vaan lähestymään aihetta henkilökohtaisten tunnekokemusten ja kokemuskerronnan näkökulmasta.

”Kirjani haastatteluaineistossa ihmiset ovat kertoneet niistä kokemuksista, jotka ovat heille totta. Muut ihmiset voivat selittää sotilaan näkemän enkelin joksikin muuksi, mutta kyseiselle sotilaalle se on ollut todellinen enkeli.”

Enkeli ilmestyi kannaksella

Joulukuussa 1939 Kannaksella ollut joukko suomalaissotilaita näki enkelin. Osa muistaa sen kääntäneen selkänsä Neuvostoliiton suuntaan, osa taas Suomen suuntaan.

”Suomalaiset näkivät rintamalinjan päällä taivaankannella jättiläiskokoisen, kullanhohtoisen enkelin, joka seisoi levitetyin käsin ja käänsi selkänsä. Tapaus saavutti kansainvälistäkin kuuluisuutta, kun uutistoimisto Reuters välitti sen useisiin maihin”, Satumaarit Myllyniemi sanoo.

Ne, jotka muistavat enkelin kääntäneen selkänsä itään päin, tulkitsivat sen kääntäneen kasvonsa ystävällisesti suomalaisia kohti. Ne, jotka muistavat enkelin kääntäneen selkänsä suomalaisia kohti, tulkitsivat enkelin ottaneen ikään kuin Suomea puolustavan asennon. Joka tapauksessa näkyä pidettiin enimmäkseen positiivisena.

Yhteistä Kannaksen enkelille ja muille sodanaikaisille enkelihavainnoille oli se, että ne toivat näkijöilleen voimaa ja lohtua.

Johdatus hädän hetkellä tuntui terapeuttiselta

Satumaarit Myllyniemen mukaan sotien 1939–1945 aikaan Suomessa elänyt kansa yhdisteli maailmankatsomuksessaan vanhaa suomalaista kansanuskoa erilaisine luonnonhenkineen ja haltijoineen valtion­kirkon edustamaan kristinuskoon.

Juuri toisen maailmansodan päättyminen nähdään yleensä taitekohtana, jonka jälkeen eurooppalaisten maailmanselitys alkoi yhä voimakkaammin tukeutua tieteen suomaan rationaalisuudeksi kutsuttuun ajatteluun. Sen tieltä henget, haltijat ja enkelit saivat väistyä. Silti vielä 1940-luvun sodan paineessa elänyt suomalainen haki turvaa ja lohdutusta sieltä, missä sitä oli tarjolla.

Sen sijaan, että kokijat olisivat halunneet kiihkeästi selvittää, mistä juuri heidän kokemuksessaan oli tarkkaan ottaen ollut kyse, osa ei edes halunnut määritellä kokemustaan sen tarkemmin, vaan halusi jättää sen selittämättömäksi ja arvoitukselliseksi.

”Mysteeri jää leijumaan kokemuksen ylle. Mutta yhtä lailla heille kuin muillekin kokijoille on yhteistä se, että vaikutus on ollut terapeuttinen. On koettu johdatusta ja varjelusta hädän hetkellä.”

Entä jos nyt tulisi sota? Näkisivätkö suomalaiset sotilaat yhä enkeleitä ja kuulisivat selittämättömiä, turvaan ohjaavia ääniä? Myllyniemi uskoo, että se on hyvinkin mahdollista. Sotaan kuuluu, että ihminen haluaa saada toivon pilkahduksen.

”Kovimmalla hädän hetkellä ihminen ei ole muuttunut hirveän paljon. Kyllä hän edelleen ottaa kaikki ne keinot käyttöön, mitä käytettävissä on. Oli se sitten usko johonkin korkeampaan voimaan tai johonkin muuhun.”

Yliluonnollisia kertomuksia sodasta

Seura kokosi muutamia yliluonnollisia kertomuksia Satumaarit Myllyniemen kirjasta Yliluonnollinen sota 1939–1945. Tarinat perustuvat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoaineistoon.

Kammottava maisema

Olin opettajana Petsamon Vaitolahdessa syksystä 1929 talvisodan syttymiseen saakka 1939. Näin noiden vuosien aikana paljon ja monenlaisia revontulia, mutta en koskaan muulloin sellaisia kuin kevättalvella 1939. Ensin ilmestyivät kirkkaat soihdut kuin keihäät, jotka ympäri taivaan olivat suunnatut taivaan lakea kohti, jossa hohti suuri vapaudenristi. Sitten oli koko taivas kammottavan verenpunaisten revontulten peittämä. Hanki hohti aivan kuin veren punaamana. Vanhat ihmiset sanoivat, että varmasti tulee sota, sillä tuollaista ei ole nähty kuin ennen maailmansotaa. Petsamo, Kalastajasaarento. Ennen talvisotaa.

Suojelusenkeli

Talvisodassa olleet Porin puolen sotilaat kertoivat minulle, että kun miehet olivat hyvin uupuneita, niin eräänä yönä he näkivät mieltä rohkaisevan näyn. Taivaalla heidän yläpuolellaan oli valtava valkoinen risti, niin iso, että se tuntui ulottuvan poikki Suomen. Siinä vieressä taivaalla oli suuri enkeli, siivet ikään kuin Suomea suojelemaan levitettyinä, kasvot itään päin, kuin torjuakseen idän armeijoita. Toisessa kädessä säihkyi miekka. Talvisota.

Pian tulee rauha

Moni mies näki samanaikaisesti enkelin. Tämä tapahtui Suomen talvisodan päivinä. Se enkeli oli tullut ja levitellyt kätensä ja käännellyt itseään. Miehet olivat silloin arvelleet rauhan pian tulevan, niin kuin se pian sitten olikin tullut. Sitä se enkelin näyttäytyminen kai oli merkinnyt, että rauha tulee. Talvisota.

Lue myös: Jatkosota yritettiin pistää poikki tiukoissa rauhanneuvotteluissa – Paasikivi kieltäytyi Neuvostoliiton kohtuuttomista vaatimuksista