Salainen raportti presidentti Urho Kekkosesta paljastui Lontoossa – Näin löytö johdatti peiteltyjen tiedusteluyhteyksien ja lännen agenttien jäljille

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Urho ja Sylvi Kekkonen lähdössä Lontooseen toukokuussa 1961. © Alamy Stock photo
Urho ja Sylvi Kekkonen lähdössä Lontooseen toukokuussa 1961. © Alamy Stock photo
Mikko Virran uutuuskirja Operaatio Kekkonen paljastaa presidentti Urho Kekkosen kylmän sodan aikaisista länsisuhteista tähän saakka salassa pidetyn puolen. Yllätyslöytö Lontoon arkistossa johti toimittaja-tutkijan salaisuuden jäljille.

Kun Mikko Virta oli muutama vuosi sitten etsimässä Lontoon arkistoista materiaalia tekeillä olevaan väitöskirjaansa, hänen käteensä osui sattumalta Urho Kekkosesta laadittu salainen raportti. Virta tajusi törmänneensä kultasuoneen, sillä raportti sisälsi yksityiskohtaista tietoa Kekkosen jokapäiväisestä elämästä ja johti salaisten tiedusteluyhteyksien jäljille.

Tutkimustyön tuloksena syntyi juuri ilmestynyt tietokirja Operaatio Kekkonen (Otava), joka perustuu Virran Helsingin yliopistossa joulukuun alussa tarkastettuun poliittisen historian väitöskirjaan.

Tasapainottelu idän ja lännen välillä

Operaatio Kekkonen vie lukijat Suomen toisen maailmansodan jälkeisiin kriittisiin vaaran vuosiin, kylmän sodan aikaan, jolloin Suomen itsenäisyys ei ollut suinkaan itsestään selvä asia. Tasapainottelu idän ja lännen välisellä keinulaudalla vaati rautaisia hermoja, sosiaalisia taitoja ja pelisilmää, ja niitä pitkän linjan poliitikolta ja lakitieteen tohtorilta Urho Kekkoselta löytyi.

Suomen sisällissodassa Kekkonen oli taistellut valkoisten puolella ja työskennellessään nuoruudessaan Etsivä keskuspoliisissa hänet tunnettiin kovaotteisena kommunistien jahtaajana.

Sisällisodan tragediat alkoivat vaivata Kekkosta enemmän vasta vanhoilla päivillä. Aikalaisille hän kuvaili Kajaanin paikallislehdessä sotaa ja sodanjälkeistä kommunistien metsästystä kuin poikien seikkailukertomuksina, jopa hurtilla huumorilla.

Sisällisodan tragediat alkoivat vaivata Kekkosta enemmän vasta vanhoilla päivillä. Aikalaisille hän kuvaili Kajaanin paikallislehdessä sotaa ja sodanjälkeistä kommunistien metsästystä kuin poikien seikkailukertomuksina, jopa hurtilla huumorilla. © UKK-arkisto

Lue myös: Historiapaljastus: Näin Suomi jahtasi kommunisteja 100 vuotta sitten – Mukana myös Etsivän Keskuspoliisin nuori kovanaama Urho Kekkonen

Kekkonen oli kuitenkin pettynyt pahasti talvisodan aikana, kun länsivallat olivat jättäneet Suomen yksin Neuvostoliiton armoille. Tämä oli saanut hänet panostamaan ystävällisiin suhteisiin itänaapurin kanssa.

1960-luvun vaihteessa länsivallat huolestuivat huomatessaan, että Suomen presidentti oli liukumassa yhä syvemmälle Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Tästä syystä hänet otettiin kohteeksi huippusalaiseen propaganda- ja informaatio-operaatioon, jonka tarkoituksena oli saada Kekkonen ymmärtämään hyvien länsisuhteiden merkitys­.

Kekkonen oli yksi erittäin salaiseen operaatioon valituista valtionpäämiehistä, joille haluttiin välittää epävirallista informaatiota salaisen kanavan kautta. Operaatiota pidettiin niin tulenarkana, että siihen liittyvät asiakirjat salattiin lähes 60 vuodeksi.

Presidenttiparit yhteispotretissa Valkoisessa talossa. Urho ja Sylvi Kekkonen tapasivat Jacqueline ja John F. Kennedyn Kekkosten Yhdysvaltojen vierailulla vuonna 1961. © Credit: Niday Picture Library / Alamy Stock Photo

Presidenttiparit yhteispotretissa Valkoisessa talossa. Urho ja Sylvi Kekkonen tapasivat Jacqueline ja John F. Kennedyn Kekkosten Yhdysvaltojen vierailulla vuonna 1961. © Credit: Niday Picture Library / Alamy Stock Photo

Tiedustelutietoja juottamalla

Suomen kohtalo oli toisen maailmansodan jälkeen edelleen veitsenterällä, vaikka itsenäisyys oli juuri ja juuri saatu säilytettyä.

”Kommunistien vallankaappaus oli todellinen uhka, samoin Neuvostoliiton miehitys. Näennäisen rauhallinen elämä saattoi päättyä milloin tahansa”, Mikko Virta toteaa.

Luottamuksellisten suhteiden solmiminen länsivaltoihin oli Suomelle kuin viimeinen oljenkorsi. Vastaavasti länsivaltoja kiinnosti Suomessa sijainti Neuvostoliiton rajanaapurina.

Kekkosen läheiset suhteet Britannian ulkomaantiedusteluun saivat ­alkunsa lokakuisena viikonloppuna vuonna 1945, jolloin hän osallistui Evon metsäkoululla Hämeessä järjestettyyn hirvijahtiin. Mukana oli sekä kotimaista puoluekermaa että ulkomaalaisia diplomaatteja, joihin lukeutuivat muun muassa Britannian poliittisen edustajan avustaja Rex Bosley sekä upseeri James H. Magill.

Kekkonen loi tuona viikonloppuna elinikäiset ystävyyssuhteet Bosleyn ja Magillin kanssa. Britit pitivät Kekkosta älykkäänä ja huumorintajuisena miehenä, ja upseeri Magill ­kuvaili uutta ystäväänsä ”energiseksi hepuksi, mutta opportunistiksi”, joka oli ”erittäin valmis” yhteistyöhön brittien kanssa.

Suhteiden solmimista vauhditettiin ­alkoholin voimalla:

”Viinan juomises­sahan oli kyse myös tiedustelusta, molemmat osapuolet pyrkivät juottamaan toisiaan ja ­lypsämään tietoa. Kekkonen oli tässä hyvä.”

Brittiagentti salakuunteli sohvan alla toista tuntia

Kekkosen ystävyys Magillin ja Bosleyn kanssa kesti vuosikymmeniä aina hänen virkauran loppuun saakka.

Miesten välisestä ystävyydestä kertoo sekin, että kun Bosley oli kerran käymässä Kekkosen kotona, isäntä kehotti Bosleyta menemään piiloon sohvan alle. Kekkosen Sylvi-vaimo oli juuri palannut kotiin sisäministeri Yrjö Leinon ja SKDL:n eduskuntaryhmän johtajan Hertta Kuusisen kanssa, ja Kekkonen halusi Bosleyn kuulevan heidän keskustelunsa.

Keskustelut koskivat luultavasti Suomen meneillään olleita hallitustunnusteluita, joiden etenemistä brittiagentti kuunteli piilopaikassaan toista tuntia.

Lämpimät suhteet brittien kanssa

Kekkosen lämpimät suhteet brittien kanssa jatkuivat hänen presidenttikaudellaan, ja talvella 1961 presidentin silloisessa virka-asunnossa Tamminiemessä asui kahdeksan viikon aikana englantilainen John Haycraft. Tämän tehtävänä oli opettaa Kekkoselle englantia, koska presidentti oli matkustamassa Lontooseen.

Entisenä tiedustelumiehenä Kekkonen todennäköisesti osasi arvata, että Haycraft ei ollut liikkeellä pelkästään opetusmielessä. Opettaja onkin myöhemmin paljastunut brittiagentiksi, joka piti presidenttiä tarkasti silmällä ja laati hänestä yksityiskohtaisen raportin Lontooseen.

John Haycraft oli varsin tietoinen Kekkosta ympäröineistä skandaalinkäryisistä juoruista, joiden mukaan Suomen presidentti oli juoppo, kommunisti ja parantumaton naistenmies. Naistenmiehen maine perustui luultavasti siihen, että Kekkosen salasuhde kirjeenvaihtaja Anne-Marie Snellmanin kanssa oli vuotanut suurella kohulla julkisuuteen vuonna 1950. Tiettävästi Snellman toimi myös Kekkosen yhteys­henkilönä länsivaltoihin.

Kekkonen oli sisukas englannin kielen opiskelija

John Haycraft piti Kekkosesta luotua kielteistä julkisuuskuvaa perusteettomana. Hän tarkkaili korkea-arvoista oppilastaan ilmeitä ja eleitä myöten ja totesi tämän olevan uuttera, maanläheinen ja huumorintajuinen patriootti.

Kaikkiaan Haycraftille jäi Kekkosesta hyvin positiivinen vaikutelma, ja sellaisen hän välitti myös Lontooseen. Tämä oli hyvää mainosta presidentin tulevaa Britannian-vierailua silmällä pitäen.

Kekkoselta osoitti sisukkuutta aloittaa englannin kielen intensiivinen opiskelu vielä 60 vuoden kypsässä iässä, ja pian hän kykeni pitämään puheitakin englanniksi.

Englantiin tehdyn kohteliaisuusvierailun aikana Kekkonen löysi yhteisen aallonpituuden kuningatar Elisabet II:n puolison prinssi Philipin kanssa, ja ystävyys vahvistui entisestään Kekkosen vuonna 1969 Britanniaan tekemällä valtiovierailulla. Tarinan mukaan Philip heitti Kekkosen tuolloin vaatteet päällä uima-altaaseen.

Meno jatkui yhtä vapautuneena Philipin saapuessa vastavierailulle Suomeen vuoden 1970 syksyllä. Isännöidessään Tamminiemessä illalliskutsuja Kekkonen alkoi keskiyöllä kaadella vieraidensa laseihin ”lääkettä” eli tulista Riga Balsam -likööriä. Philip sai ”lääkettä” kokonaisen pullollisen.

Lue myös: Mitä prinssi Philip oikeasti teki Suomen-vierailullaan – ”Iloinen heppu, on siinä Elisabetilla tietämistä”, kirjoitti Kekkonen päiväkirjaansa

Mielipiteissään järkähtämätön, reaalipoliitikko ja opportunisti

Länsisuhteiden lämpenemisestä huolimatta Suomi-kuva ei näytä ulkomaalaisten silmissä sanottavasti kirkastuneen.

”Suomen nähtiin olevan vahvasti Neuvostoliiton vaikutuspiirissä, eikä sitä pidetty itsenäisenä tai demokraattisena maana sillä tavalla kuin moni suomalainen halusi maansa nähdä”, Mikko Virta sanoo.

Kekkonen oli haluton myöntämään, että Neuvostoliiton sotkeutuminen Suomen sisäpolitiikkaan oli kiistämätön tosiasia. Kekkonen oli mielipiteissään järkähtämätön.

”Ei länsi pystynyt sanomaan Kekkoselle mitään, mikä olisi muuttanut hänen ulkopoliittisen linjan perusteita tai Suomen geopoliittisen aseman realiteetteja. Näyttää kuitenkin siltä, että länsivaltojen yhteydenpito rohkaisi Kekkosta itse tekemään avauksia lännen suuntaan. Kenties se auttoi Suomea pysymään itsenäisenä läpi kylmän sodan,” Virta analysoi.

Mielipiteet Kekkosesta vaihtelivat kansan parissa rajustikin, ja joidenkin mielestä hän piti yllä turhan lämpimiä suhteita neuvostojohtajiin. Myös Virta myöntää, että jälkikäteen arvioituna vähemmälläkin myötäilyllä oltaisiin ehkä selvitty, mutta toisen maailmansodan jälkeinen poliittinen tilanne ei ollut todellakaan helppo.

”Kekkonen oli reaalipoliitikko, joka pyrki säilyttämään Suomen itsenäisyyden keinolla millä hyvänsä. Hänen konsteistaan monet eivät olisi enää nykypäivänä hyväksyttäviä, eivätkä varmaan olisi silloinkaan olleet, jos niistä olisi tiedetty.”

Opportunistina Kekkonen tajusi henkilökemian merkityksen ja halusi pitää luottamukselliset linjat auki niin Moskovaan, Lontooseen kuin Washingtoniinkin:

”Vanhana tiedustelumiehenä Kekkonen tiesi pelin hengen ja osasi pelata molempien osapuolien tiedustelupalvelujen kanssa.”

Suomen itsenäisyys ei vaarantunut

Kekkonen vieraili vuonna 1961 myös Yhdysvalloissa, ja hänestä jäi presidentti John F. Kennedylle länsimyönteinen kuva.

”Hyöty jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun sen jälkeen tuli noottikriisi ja sitten länteen loikannut KGB-majuri Anatoli Golitsyn väitti Kekkosta Neuvostoliiton vaikuttaja-agentiksi.”

Länsivaltojen kuva Kekkosesta näyttää heitelleen vuosien saatossa, mutta kun pahimmat uhkakuvat eivät toteutuneet, suhtautuminen muuttui myönteisemmäksi. Oltiinpa Kekkosen menetelmistä mitä mieltä tahansa, hän onnistui luotsaamaan Suomen läpi kylmän sodan vaaran vuosien.

John F. Kennedy (vas.) kuuntelee, kun Urho Kekkonen pitää englanninkielisen puheen vuoden 1961 Yhdysvaltojen vierailulla. © Gibson Moss / Alamy Stock Photo

John F. Kennedy (vas.) kuuntelee, kun Urho Kekkonen pitää englanninkielisen puheen vuoden 1961 Yhdysvaltojen vierailulla. © Gibson Moss / Alamy Stock Photo

X