Sininen Lenkki täyttää 60 vuotta: ”Jos Suomessa on kansallismakkara, se on tämä makkara”
Suomessa ostetaan noin kahdeksan miljoonaa Sinistä Lenkkiä vuosittain. Tänä vuonna kansallismakkaramme on saavuttanut 60 vuoden iän. Suosittua makkaraa on kutsuttu myös Suomen kansan rakentajaksi ja naisten vapauttajaksi.
Makkaranvalmistusta Sinisen Lenkin syntyajoilta vuodelta 1963. Edessä 60 vuoden takaisen mallin makkararuisku. © HKSCAN-arkisto
Siinä on nyt juhlaa, kun ottaa makkaran jääkaapista. Kyseessä ei ole mikä tahansa makkara, vaan tänä vuonna 60 vuotta täyttävä HK Sininen Lenkki.
Jos Suomessa on kansallismakkara, se on tämä makkara.
Sitten avataan vakuumipakkaus, leikataan kämmensyrjän levyinen siivu ja vedetään viilto eläinperäisestä sidekudosvalkuaisesta valmistettuun kuoreen. Se suhisee, kun se kiskotaan siivun päältä, mutta makkara on nyt valmis maistettavaksi.
Heti ensimmäiseltä puraisulta suuhun nousee tuttu maku ja tuntuma. Lenkki on pehmeää, mutta ei liian pehmeää ja maistuu lihalle, mutta ei liikaa.
Kun on syönyt Sinistä Lenkkiä vähintään 50 vuoden ajan, sen tunnistaa, vaikka ei edes tietäisi syövänsä sitä.
Makkarassa on muistojen ja elämän maku.
Vaunullinen valmiita lenkkejä odottaa pakkaamistaan. © Tommi Tuomi
Sattumalta siniseksi
1950-luvulla myynnissä olleet halpamakkara eli ”hampparinväärä” ja Suomi-makkara voidaan nimetä Sinisen Lenkin esiasteiksi.
HK Scanin Suomen markkinointijohtaja Mikko Järvinen kertoo, että lenkkimakkaran status alkoi nousta siitä lähtien, kun makkaran nimi vaihtui halpamakkarasta lenkkimakkaraksi.
”Varsinainen makkarabuumi syntyi sen jälkeen, kun makkaraa alettiin syödä saunassa. Sitä varten kehitettiin kiuasmakkara, mikä ei sisältänyt enää lainkaan hevosen lihaa.”
Vuonna 1962 kiuasmakkaraa alettiin valmistaa teollisesti luonnonsuolen sijasta Naturin-kuoreen. Vähän myöhemmin Euroopasta tuotiin Helsingin Kauppiaiden Sörnäisten tehtaalle suljinlaite, minkä ansiosta lenkkimakkaran päitä ei tarvinnut enää kursia kiinni käsin, vaan lenkki suljettiin metalliniitillä.
Lenkistä tuli tehdastuote.
Kun lenkkimakkaraa myytiin vielä irtotavarana, HK:n kahden lenkkimakkaran kuoreen leimattiin tuotteiden nimet. Kiuaslenkki kirjoitettiin punaisella ja lenkkimakkara sinisellä. Pian kauppiaat alkoivat tilata tehtaalta leimojen värin mukaan punaista ja sinistä lenkkiä.
”Sininen Lenkki sai siis nimensä vahingossa. Ennen vakuumipakkausten aikaa sininen leimattiin lenkin kylkeen sinisellä mustikkavärillä.”, Järvinen kertoo.
Kiuaslenkistä nykyajan makkarat saivat muotonsa. © HKSCAN-arkisto
Ikätoverin dippaukset
Yksi muisto Sinisestä Lenkistä on lapsuudenkotini pihasaunasta. Puolikas puolikkaasta lenkistä otetaan kuorittuna ja tikun nokkaan lävistettynä mukaan jo, kun lähdetään lämmittämään saunaa. Heti liekkien loimutessa makkara tyrkätään avoimesta luukusta paistumaan. Lenkki kärähtää pinnalta miltei mustaksi, mutta jää sisältä kylmäksi.
Suupielet nokeentuvat, mutta makkara maistuu hyvältä.
Sinisen Lenkin kanssa samanikäiseksi tunnustautuva HK Scanin Vantaan yksikön lihavalmisteosaston työnjohtaja, lihateollisuusteknikko Timo Hirvonen otaksuu syöneensä ensimmäistä kertaa Sinistä Lenkkiä viimeistään kolmen vuoden ikäisenä.
”Se oli joko makkarakeittoa tai kiukaan yllä metallikupissa paistettua lenkkiä”, Hirvonen sanoo.
HK Scanin teettämän tutkimuksen mukaan kuusi prosenttia Sinisen Lenkin syöjistä nauttii sitä pelkästään kylmiltään. Pelkästään kuumana sitä syö 40 prosenttia, ja se kelpaa sekä kuumana että kylmänä 54 prosentille kyselyyn vastanneista.
Hirvonen sanoo syövänsä Sinistä Lenkkiä kaikissa muissa muodoissa paitsi grillattuna.
”Sitä varten on erityiset grillimakkarat. Sinisen menekki laskee aina hieman kesän tullen grillimakkaroiden kustannuksella, mutta syksyn myötä Sinisen suosio taas kasvaa.”
Hirvosen uusin sovellus lenkistä on dipattava makkara.
”Pientä naposteltavaa syntyy helposti, kun leikkaa paistetut makkarasiivut kahtia ja dippaa niitä maustamattomassa luonnonjogurtissa. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta maistuu sitäkin paremmalta.”
Mestari massan maistajana
Timo Hirvonen on makkarantekijä jo toisessa polvessa. Hänen isäänsä lihateollisuusteknikko ja makkaramestari Urho Hirvosta pidetään Sinisen Lenkin kehittäjänä.
Sininen Lenkin valmistus alkaa lihan leikkaamisesta, mitä seuraa lihan jatkokäsittely, makkaramassan valmistus, massan ruiskutus kuoreen, kypsennys, jäähdytys ja pakkaus.
Sinisessä Lenkissä käytettävä kotimainen sianliha toimitetaan Vantaan ruokatehtaalle yrityksen omalta teurastamolta Forssasta. Sininen Lenkki sisältää sianlihamassan lisäksi muun muassa kamaraa, perunatärkkelystä, vettä, säilyvyyttä ja rakennetta parantavia ainesosia ja mausteita.
Vielä Urho Hirvosen aikana makkaran mausteseoksen määritteli makkaramestari maistamalla raakaa massaa, mutta nykyään mausteet tulevat tehtaalle maustetoimittajalta valmiina sekoituksena, mikä lisätään tietokoneohjauksella makkaramassaan. Lopuksi lenkki kypsennetään 77–78 asteen lämmössä. Kypsennyksen yhteydessä makkaraan luodaan makua leppälastuista syntyvällä luonnonsavulla.
Timo Hirvonen ei kursaile lisätä Sinistä Lenkkiä edes salaattiin. Hän on myös aikeissa tehdä lenkistä Ruotsissa jo tarjolla olevaa makkararuokaa.
”Kun lenkki jäädytetään ja siitä vuollaan ohuita lastuja, lenkistä voidaan tehdä makkarakebabia.”
Lihateollisuusteknikko Timo Hirvonen on toisen polven makkarantekijä. Hänen isäänsä Urho Hirvosta pidetään Sinisen Lenkin kehittäjänä. © Tommi Tuomi
Konservatiivit ja hedonistit
Suomessa syödään noin kahdeksan miljoonaa kappaletta eli likimain viisi miljoonaa kiloa Sinistä Lenkkiä vuodessa.
Markkinointijohtaja Mikko Järvisen mukaan Sinisellä Lenkillä on omat ”hevijuuserinsa”, mutta nuoremmassa väestössä on myös niitä, jotka eivät syö makkaraa.
Hirvosen mukaan Suomessa eletään tällä hetkellä ”nostalgiatrendiä”, mikä on tehnyt myös lenkkimakkarasta trendikästä. Toisaalta myös lihasta pidättäytyminen ja kasvissyönti ovat lisääntyneet.
”Sinisestä Lenkistä ei tehdä kasvisversiota, tai ainakaan sen nimeksi ei tule Sininen Kasvislenkki.”
Sinisen Lenkin kuluttajille teetetyn tutkimuksen mukaan lenkin suosituin lisuke on peruna ja kastike ruskea kastike. Lenkkiruoan kanssa suosituin ruokajuoma on maito ja leipänä lenkillä herkuttelevat suosivat eniten ruisleipää.
”Saman tutkimuksen mukaan Sinistä syövät tapauskollisten konservatiivien lisäksi myös kokeilevat hedonistit”, Järvinen kertoo.
”Vaikka Sininen on kansallismakkaramme ja koetaan jo kansallisomaisuudeksi, niin joillekin se voi tänä päivänä olla myös hyvin eksoottinen ruoka.”
”Virallinen vihannes”
Toisessa makkaramuistossani tehdään eväitä luontoretkelle.
Kun illalla leikataan ruisleivän päälle siivuja Sinisestä Lenkistä, jota on jäljellä vain puolikas, lenkinpaloja menee suuhun enemmän kuin leivälle.
Aamulla kansallispuiston nuotiopaikalla kahden leivän välissä on vain yksi makkaraviipale. Kerrosleivästä syödään ensin molemmat päät, hörpätään kuksasta kahvia ja sitten syödään hitaasti nautiskellen leivän keskikohta, missä on lenkkimakkaraa välissä.
Paras pala on säästetty viimeiseksi.
44 vuotta ruokatehtaalla Sinisen Lenkin eri valmistus- ja esimiestehtävissä työskennellyt ja tuotteen kehittäjän Urho Hirvosen kisällinäkin ollut Keijo Hietakangas sanoo, että Sinisen Lenkin suosio perustuu ainakin osaltaan siihen, että se maistuu siltä, miltä sen odotetaankin maistuvan.
Hietakangas ei epäröi nimetä Sinistä Lenkkiä ”Suomen viralliseksi vihannekseksi” ja ”Makkaroiden Mersuksi”.
Vakka ainesosat ovat kaikkien luettavissa pakkauksen päältä, niin lenkin valmistamisessa on myös salaisuuteensa.
”Jos tarkka resepti kantautuisi ulkopuolisten korviin, niin pian samanlaista lenkkiä valmistaisivat muutkin, koska sillä on niin hyvä menekki”, Hietakangas sanoo.
”Kun aloitin tehtaalla 17-vuotiaana, lenkinteko oli vielä hyvin pitkälti käsityötä. Nykyään Sinistä tekevät jo myös robotit, mutta lenkki on yhtä hyvää kuin ennenkin.”
44 vuotta makkaran valmistustehtävissä työskennellyt Keijo Hietakangas sanoo Sinisen Lenkin olevan ”makkaroiden Mersu”. © Tommi Tuomi
Pysyvää perinnettä
Tutkimuksen mukaan suosituin Sinisestä Lenkistä valmistettu ruoka on uunilenkki, jota seuraavat makkarakastike ja -keitto. Nuoremman polven suosituin makkararuoka on makkaraperunat.
Markkinointijohtaja Mikko Järvinen ei ole huolissaan siitä, että Sinisen Lenkin suosio notkahtaisi tulevaisuudessa.
”Makkararuoat ovat suomalaista perinnettä ja kulttuuria, jonka historia-arvo tulee vielä kasvamaan ajan kuluessa.”
Tunnettu poliitikko, psykiatri ja sosiaalilääketieteen dosentti Ilkka Taipale esitteli vuonna 2006 ilmestyneessä kirjassaan 100 suomalaista innovaatiota (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura) äitiyspakkauksen ja peruskoulun rinnalla Sinisen Lenkin.
Taipaleen mukaan se on ”naisten vapauttaja ja Suomen kansan rakentaja”.
Taipale kirjoittaa: ”Kun Sinisen Lenkin lyö pöytään, naisille jää kaksi tuntia aikaa meikata itseään.”
Miksei myös miehille.
Ja meikkauksen lomassa voi käydä jääkaapilla, leikata lenkkimakkarasta siivun ja nauttia.
Oikaisu ja lähteiden täydennys 10.8. klo 15.45: Jutusta puuttui lähdemerkintöjä. Lähteenä käytettiin Markku Haapion kirjoittamia teoksia Sininen Lenkki ja kymmenen mestaria (Otava 2003) ja Sininen lenkki 50 ja mestarien makkarareseptit (Otava 2013). Myös lähteenä käytetyn Ilkka Taipaleen toimittaman teoksen Sata innovaatiota Suomesta (Into Kustannus 2018) Sinisen lenkin osuuden on kirjoittanut Markku Haapio.
Kokki Elli Pietilän tarjoama ahvenanmaalainen uunimakkara Västerbotten-juustokastikkeella näyttää ja maistuu herkulliselta. © Tommi Tuomi