Miksi miespoliitikoiden kasvoilla nähdään yhä harvemmin viikset tai parta? Maamme johdossa edelliset viikset oli presidentti Paasikivellä

Jaa artikkeliLähetä vinkki
parta ja viikset, Juha Sipilä
Juha Sipilän poikkeuksellinen kesäparta nousi uutisotsikoihin asti. © LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN
Länsimaiden miespoliitikot ja -hallitsijat ovat nykyään pääasiassa siloposkia. Ennen oli kuitenkin toisin, kun viikset ja parrat rehottivat.

Vielä 1800-luvulla johtavilla poliitikoilla ja johtajilla nähtiin runsaasti partoja ja viiksiä. Tänä päivänä tarvitaan teemakuukausi, movember, jotta viikset ja parrat saavat kasvaa taas rauhassa. Movember tulee sanoista moustache (viikset) ja november (marraskuu), ja sen tarkoituksena on kasvokarvoja kasvattamalla kerätä varoja ja nostaa esiin miesten terveysongelmia, kuten eturauhassyöpää.

Nykyään parran ja viiksien ilmaantuminen nimittäin herättää huomiota, sillä kasvokarvat ovat poikkeus silkoisten naamojen kavalkadissa. Esimerkiksi Suomen 107:stä mieskansanedustajasta vain 31:llä näyttäisi olevan jonkinlaista karvoitusta kasvoissaan. Jos etsitään kunnon partaa ja viikset ja sänget jätetään laskuista pois, luku on vain 20.

Johtuuko se siitä, että ihminen on laumaeläin? Kun muilla ei ole viiksiä tai partaa, ei tohdita kasvattaa sellaista itsekään.

”Jos ajatellaan yleisemmällä tasolla, niin ehkäpä poliitikot ovat huomanneet, että ei kannata erottua tietyllä ulkonäköseikalla. Jos ajatellaan miespoliitikkoja, niin onhan se pukeutuminen tietyllä tavalla todella yhdenmukaista globaalistikin. Variaatiota ei ole paljon, parta-asioissakaan”, muotiin erikoistunut toimittaja, LUT-yliopiston työelämäprofessori Sami Sykkö sanoo.

Kaikilla seitsemällä Suomen ensimmäisellä presidentillä oli viikset. Paasikiven viikset olivat edeltäjiään hillitymmät. © HEDE PHOTOt / SKOY

Kaikilla seitsemällä Suomen ensimmäisellä presidentillä oli viikset. Paasikiven viikset olivat edeltäjiään hillitymmät. © HEDE PHOTOt / SKOY

Kevyet viikset vain presidentti Paasikivellä

Suomessa ei ole koskaan nähty parrakasta presidenttiä tai pääministeriä: ke­vyet viikset koristivat edellisen kerran ­presidenttiä Paasikivellä melkein 70 vuotta sitten ja pääministeriä Antti Hackzellilla lähes 80 vuotta sitten.

Jos katseet käännetään maailmalle, Saksassa tai Venäjällä kasvokarvoitusta ei ole nähty sitten Hitlerin ja Stalinin.

Ajassa täytyy mennä sata vuotta taaksepäin, jos haluaa löytää Ison-Britannian pääministerin parran. Työväenpuolueen entinen johtaja Jeremy Corbyn oli ensimmäinen parrakas puoluejohtaja sitten vuoden 1908. Harold Macmillanilla nähtiin sentään viikset, melkein 60 vuotta sitten.

Myös Yhdysvaltain presidentin viiksiä (Taft 1913) tai partaa (Harrison 1893) varten täytyy selata kalenteria yli sadan vuoden taakse. Sattumaa tai ei, kun naiset saivat Yhdysvalloissa äänioikeuden, karvat poliitikkojen kasvoista katosivat tai vähenivät radikaalisti.

Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II oli samalla viimeinen parrakas johtaja. Stalinin jälkeen alueen johtajat ovat olleet siloposkia. © Lehtikuva

Venäjän viimeinen tsaari Nikolai II oli samalla viimeinen parrakas johtaja. Stalinin jälkeen alueen johtajat ovat olleet siloposkia. © Lehtikuva

Saksan johtajalla ei ole nähty viiksiä sitten Hitlerin, mutta DDR:n päämiehellä nähtiin kerran kokoparta. © Lehtikuva

Saksan johtajalla ei ole nähty viiksiä sitten Hitlerin, mutta DDR:n päämiehellä nähtiin kerran kokoparta. © Lehtikuva

Abraham Lincolnin parta on varmasti tuttu kaikille. Hän oli ensimmäinen parrakas presidentti Yhdysvalloissa, mutta hänen viisitoista edeltäjäänsä eivät luottaneet partaan tai viiksiin. Lincolnin jälkeen tuli useita, kunnes 1900-luvun alkuun tultaessa trendi loppui. © Everett / Lehtikuva

Abraham Lincolnin parta on varmasti tuttu kaikille. Hän oli ensimmäinen parrakas presidentti Yhdysvalloissa, mutta hänen viisitoista edeltäjäänsä eivät luottaneet partaan tai viiksiin. Lincolnin jälkeen tuli useita, kunnes 1900-luvun alkuun tultaessa trendi loppui. © Everett / Lehtikuva

Tärkeän miehen symboli

Oklahoman yliopiston poliittisten tieteiden professorin Rebekah Herrickin tutkimuksen (2015) mukaan naiset ja feministit äänestävät epätodennäköisemmin miestä, jolla on viikset tai parta. Kasvokarvat tulkitaan maskuliinisuuden symboliksi.

Tutkimuksessa mukana olleilla koehenkilöillä ilmeni ennakkoluuloja, joiden mukaan kasvokarvoja omaava mies on seksistinen, eikä aja feministisiä arvoja. Testihenkilöt uskoivat, että parrakas mies ei ole ymmärtäväinen naisia tai heidän ongelmiaan kohtaan. Sama tutkimus kuitenkin selvitti, että karvoitus ei vaikuta poliitikkojen päätöksiin tai asenteisiin.

Muodin historiaa tutkinut, Jyväskylän yliopiston Suomen historian professori Kustaa H. J. Vilkuna ei usko, että poliitikkojen karvat vaikuttavat kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen.

”Se, mikä tietynlaiseen ulkomuotoon liittyy, on joukkoon kuuluminen. Parran tai viiksien kantaja tuntee todennäköisesti kuuluvansa johonkin ryhmään ja siksi äänestää tietyllä tavalla”, Vilkuna sanoo.

Hän kertoo, että partaa nähtiin paljon 1900-luvun alkuun asti, sekä ennen peruukkiaikakautta 1600-loppuun.

”Tietynlainen parta ja varsinkin tietynlaiset valtavat, laitetut viikset kuuluivat tärkeälle miehelle eli poliitikolle. Hallitsijalla saattoi olla mursumaiset viikset pulisonkeineen, kuten vaikkapa Saksassa, tai pujopartatyyli ja pitkät viikset, kuten Venäjän tsaarilla. Oli erilaisia tapoja pitää kasvokarvoitusta.”

Viikset vaativat omanlaisensa operaation

Viiksiä pidettiin nuorten herrasmiesten tunnusmerkkinä 1700-luvulla, partaa ei. Peruukinkäyttäjillä ei partaa myöskään nähty, ei sen hoitoon olisi ollut aikaakaan.

Toilettirituaali oli herrasmiesten pari tuntia kestävä sessio, jossa peruukki asetettiin paikoilleen ja pidettiin samalla audiensseja. Sanomalehdissä kritisoitiin jo 1700-luvulla, että peruukkeihin käytettävän ajan voisi käyttää järkevämminkin. Sen ajan voisi vaikka sivistäytyä eli lukea.

Ajankäyttö ei kuitenkaan vähentynyt, kun peruukkien aikakausi loppui, koska luonnollinen karvoitus tuli taas muotiin. Aikaa kulutettiin huomattavia määriä partojen ja viiksien muotoiluun ja hajustamiseen.

”On melkoinen operaatio kasvattaa viikset, varsinkin kippuraviikset. Ensin ne piti valmistella yöksi ja aamulla vielä ojentaa. Jotta parta olisi halutunlainen, se oli jatkuvan huollon kohteena. Itsensä ehostaminen ei kadonnut, mutta siitä ei enää puhuttu turhamaisuutena, vaan välttämättömyytenä”, Vilkuna muistuttaa.

Vilkuna kertoo, että viikset alkoivat selvästi kasvaa kokoa 1800-luvulla. Sen huomaa katsomalla aikakauden kuvia.

”Muotokuvathan paljastavat kaiken, ne olivat yksi keino muodin leviämiselle”, Vilkuna kertoo.

Yhden kauden presidentti Benjamin Harrison (1833-1901) oli viimeinen Yhdysvaltain presidentti, jolla oli parta. Hänen jälkeensä tuli parit viikset, mutta siihen se jäi. © Universal Images Group / Lehtikuva

Yhden kauden presidentti Benjamin Harrison (1833-1901) oli viimeinen Yhdysvaltain presidentti, jolla oli parta. Hänen jälkeensä tuli parit viikset, mutta siihen se jäi. © Universal Images Group / Lehtikuva

Pääministeri Antti Hackzellin jälkeen Suomen runsaspäisessä pääministerijoukossa ei ole ollut enää viiksiä. Siitä on lähes 80 vuotta. © HEDE PHOTOT / SKOY

Pääministeri Antti Hackzellin jälkeen Suomen runsaspäisessä pääministerijoukossa ei ole ollut enää viiksiä. Siitä on lähes 80 vuotta. © HEDE PHOTOT / SKOY

Kuontalo järjestykseen

1900-luvun alussa yhdysvaltalainen King C. Gillette onnistui kehittämään verrattain edullisen ja helppokäyttöisen partahöylän, jota pystyttiin valmistamaan suuria määriä. Partaa ei tarvinnut enää ajatuttaa ammattilaisilla, vaan se onnistui helposti kotonakin. Vuonna 1908 Gillette rakennutti tehtaita myös Eurooppaan.

Sileistä kasvoista tuli muotia, mutta myös välttämättömyys: ensimmäisen maailmansodan kaasunaamiot pysyivät paremmin sileillä kasvoilla. Gillette valmistutti kaikille amerikkalaissotilaille partahöylät. Sodan jälkeen siloposkiset sotilaat palasivat kotiin. Parrattomuus oli muodikasta.

Moni saattoi rinnastaa sileät kasvot kunnollisuuteen ja isänmaallisuuteen. Myöhemmin parrat yhdistettiin hippikulttuuriin ja Kuuban vuoksi kommunismiin. Tänä päivänäkin parta yhdistetään rentouteen.

Sami Sykön mukaan parrattomuus mielletään helposti huoliteltuun ulkonäköön ja asiallisuuteen.

”Vaikka parta ja viikset ovat olleet miehillä trendi, niin poliitikoilla niitä ei juuri ole. Muutamia poikkeuksia muistan, esimerkiksi vuonna 2018 silloisen pääminis­teri Juha Sipilän kesäparran. Se oli niin poikkeuksellista, että parta nousi ihan uutisaiheeksi. Myös Eero Heinäluoman kesäparta oli uutinen vuonna 2015”, Sykkö kertoo.

Sykön päätoimittama ­Erikoiskauppaliitto ETU uutisoi, että tiettyjen partakoneiden myynti kasvoi jopa 30 prosenttia, kun koronaviruspandemian jälkeen palattiin töihin.

Muodikas Nils ­Torvalds on tyyliltään boheemimpi ja rennompi kuin moni poliitikko. © Lehtikuva / Vesa Moilanen

Muodikas Nils ­Torvalds on tyyliltään boheemimpi ja rennompi kuin moni poliitikko. © Lehtikuva / Vesa Moilanen

Parta paljastaa iän

Sami Sykkö huomauttaa, että parta paljastaa kantajastaan enemmän kuin hiukset, mikä voi olla osasyynä siihen, miksi johtavassa asemassa olevat ajavat kasvokarvansa.

”Hiuksia voidaan värjätä, mutta parrassa harmaa näkyy ja voi paljastaa helposti ihmisen iän. Jotkut miehet poistavat ihokarvojaan, koska niissä näkyy harmaa aikaisemmin kuin tukassa. Yritetään näyttää dynaamisilta ja menestyneiltä vaikuttajilta niin pitkään kuin mahdollista.”

Poikkeuksista Sykkö muistaa esimerkiksi Nils Torvaldsin presidentinvaalikampanjan. Torvaldsilla oli silloinkin parta. Hänen tyylinsä on Sykön mukaan toisaalta muutenkin rennompi ja boheemimpi kuin muilla ehdokkailla.

Finlaysonin Jukka Kurttila on harvoja yritysjohtajia, joilla on parta. © Niclas Mäkelä / OM-arkisto

Finlaysonin Jukka Kurttila on harvoja yritysjohtajia, joilla on parta. © Niclas Mäkelä / OM-arkisto

Myös yritysjohtajista ja muista johtohenkilöistä suurin osa ajaa kasvonsa aivan sileiksi. Poikkeuksiakin on, kuten Finlaysonin Jukka Kurttila tai Björn Wahlroos.

”Wahlroos on aina ollut oman tiensä kulkija, myös pukeutujana. Nallella on varaa ottaa riskejä ja erottua joukosta. Hän ha­luaakin erottua. Eihän hän ole yritysjohtajana tai pankinjohtajanakaan kuin muut”, Sykkö muistuttaa.

Miksi partojen aikakausi sitten päättyi? Yksiselitteistä vastausta ei ole. Kustaa H. J. Vilkuna sanoo, että muoti saa aina jostain alkusysäyksensä. Partojen ta­pauksessa joku tai jotkut ovat ajatelleet, että nyt riittää ja on aika kokeilla jotakin muuta.

Vilkuna huomauttaa, että kasvojen karvoihin liittyviä muotivirtauksia historiassa on vaikea yksilöidä jonkun nimiin. Hän pitää ratkaisevana hallitsijoiden esimerkkiä, josta muut ottivat vaikutteita.

”Hallitsijoiden valinnat heijastuvat koko yhteiskuntaan. Silmiinpistävänä piirteenä SDP:n vuoden 1903 kokouksessa otetuissa ryhmävalokuvissa on joukon huomattavat viikset. Ne muistuttavat merkittävällä ­tavalla jossain määrin vihatunkin tsaarin viiksiä.”

Lue myös: Peruukkien kulta-aikana herrojen päivittäinen ”toilettirituaali” alkoi kello 10 – Näin Kustaa H.J. Vilkuna tutki mennyttä maailmaa hiuskarvan varasta

Aurinkokuningas Ludvig XIV käytti peruukkia koko elämänsä ajan. © Wikimedia Commons

X