Takotsubo eli särkyneen sydämen oireyhtymä lisää kuoleman riskiä.

Jaa artikkeliTilaa Seura
© iStock
Aviopuolisot tai muuten toisilleen läheiset ihmiset kuolevat toisinaan lyhyen ajan sisällä. Se ei välttämättä ole sattumaa.

Äiti ja tytär asuivat naapureina, ja heidät nähtiin usein yhdessä. Oli selvää, että he olivat hyvin läheisiä.

Mutta viime jouluaaton aattona työmatkalta palaava tytär sai sydänkohtauksen lentokoneessa. Hän kuoli sairaalassa neljä päivää myöhemmin.

Seuraavana päivänä surun murtama äiti aloitti hautajaisjärjestelyt, mutta yhtäkkiä hän sai vakavan sairauskohtauksen ja menehtyi siihen.

Näin maailma menetti vuoden 2016 loppupäivinä kaksi tunnettua Hollywood-näyttelijätärtä, Star Wars -elokuvien prinsessa Leiana muistetun Carrie Fisherin, 60, ja Laulavat sadepisarat -elokuvamusikaalia tähdittäneen Debbie Reynoldsin, 84.

Kuoliko Debbie Reynolds sydänsuruun? kysyivät amerikkalaislehdet Time ja New York Times päivä hänen kuolemansa jälkeen.

Se on hyvä kysymys.

Elämänhalu pitää elossa

Toisinaan etenkin iäkkäät avioparit kuolevat lyhyen ajan sisällä.

Osan tapauksista selittää sattuma. Suomessa kuolee vuosittain kymmeniätuhansia ihmisiä, joten ei ole ihme, jos esimerkiksi yli 80-vuotiaat puolisot kuolevat vaikkapa puolen vuoden kuluessa.

Arkikokemus kuitenkin puhuu sen puolesta, että suru ja järkytys vaikuttavat jäljelle jääneisiin. Usein kuulee, että toisen vanhemman kuoltua toisen vanhemman kunto romahti.

Hitaan hiipumisen läheisen kuoltua vielä ymmärtää. Toisen poismeno voi sammuttaa elämänhalun, mikä puolestaan voi masentaa ja jopa romahduttaa vastustuskyvyn.

”Mieliala vaikuttaa immuunipuolustukseen, ja kun se heikkenee, voi tulla pahanlaatuinen kasvain tai tulehdus”, pohtii Helsingin yliopiston geriatrian professori Timo Strandberg.

Joskus ihminen kuolee vain päiviä tai viikkoja läheisensä jälkeen.

Lehtitiedon mukaan Debbie Reynolds kaipasi tytärtään epätoivoisesti vain viisitoista minuuttia ennen kuolemaansa. Hän sanoi pojalleen: ”Haluaisin olla Carrien luona.”

Tämä vahvistaa mielikuvaa siitä, että iäkäs Hollywood-tähti lähti tyttärensä perässä, eikä se välttämättä ole pelkkää taikauskoa.

Stressi rasittaa sydäntä

Mieli vaikuttaa kehoon, ja tutkimuksista tiedetään, että suru ja menetykset tuottavat fyysistä kipua. Itse asiassa ihminen reagoi menetyksiin kuin häntä lyötäisiin.

Lääketieteen näkökulmasta kaiken takana voi olla stressi. Se vaikuttaa ihmiseen autonomisen hermoston kautta.

Järkyttyessään esimerkiksi läheisen kuolemasta ihminen hätääntyy eikä tunne oloaan rauhalliseksi ja turvalliseksi. Hän hengittää nopeammin kuin normaalisti, hänen kehonsa alkaa tuottaa stressihormoneja ja verenpaine nousee.

Stressin vaikutusta äkkikuolemiin on tutkittu jonkin verran. On esimerkiksi huomattu, että sydänperäiset kuolemat lisääntyvät katastrofien kuten maanjäristysten tai terrori-iskujen seurauksena.

”Läheisen kuolema vastaa todennäköisesti stressaavuudeltaan tällaista katastrofitilannetta”, Strandberg arvioi.

Katastrofin aiheuttama äärimmäinen stressitila voi saada valtimoiden seinämiin kertyneet plakit eli kovettumat repeämään ja lähtemään liikkeelle tukkeuttaen suonia.

Teoriaa vahvistaa se, että katastrofin välittömien vaikutusten hälvettyä sydänkuolemia on tavallista vähemmän.

”Kova stressi on saanut repeämään ne plakit, jotka ovat olleet lähellä repeytymistä”, Strandberg arvelee.

Asiasta ei kuitenkaan ole varmaa tietoa.

Ilmiö nimeltä takotsubo

Varmaa on kuitenkin se, että läheisen menettäminen lisää kuolemanriskiä. Lähisukulaisen menettäminen on yksi stressaavimmista elämäntapahtumista.

Erään tutkimuksen mukaan vanhemman, puolison tai lapsen kuolema kohottaa 50–70-vuotiaiden kuolemanriskin kaksinkertaiseksi.

Englannissa 1960-luvulla tutkijat havaitsivat surevien kuolemanriskin jopa kymmenkertaiseksi verrattuna muihin.

Äidin suru vaikuttaa jopa syntymättömän lapsen kuolemanriskiin. Jos äiti menettää raskaana ollessaan puolisonsa tai toisen lapsensa, syntyvällä lapsella on kohonnut riski kuolla lapsuusiässä.

Tutkijat katsovat tämän johtuvan nimenomaan äidin raskaudenaikaisesta stressistä.

Näyttöä surun tappavasta vaikutuksesta siis on.

Suruun kuolemisen mysteeri sai uutta selvyyttä Japanissa 1990-luvulla, kun tutkimuksissa löytyi sairaus, joka sai nimen takotsubokardiomyopatia. Sitä on kutsuttu myös särkyneen sydämen oireyhtymäksi tai ohimeneväksi sydänhalvaukseksi.

Kardiomyopatia tarkoittaa sydänlihassairautta, ja takotsubo merkitsee japaniksi ruukkumaista mustekalojen pyyntivälinettä. Sairaudessa sydämen vasen kammio muuntuu mustekalaloukun muotoiseksi.

Ainakin noin kolmasosan tapauksista laukaisee voimakas psyykkinen stressi.

Takotsubo-ilmiö on nykyään tuttu myös suomalaislääkäreille. Sairaalahoitoon päätyy vuosittain 200–250 takotsubo-potilasta. Sairaus erotetaan sydäninfarktista varjoainekuvauksella.

Takotsubossa ihminen voi kokea samankaltaisia rintakipuja kuin infarktissa. Sairaus voi johtaa myös rytmihäiriöön ja sydämen pumppuvoiman pettämiseen, harvoin kuolemaan. Vain 1–4 prosenttia potilaista menehtyy, suurelta osin hyvän tehohoidon ansiosta.

Yleensä sairautta hoidetaan kuten sydämen vajaatoimintaa, enimmäkseen lääkityksellä ja levolla. Stressinhallinnasta voi olla apua sen ehkäisyssä.

Takotsubo saattaa altistaa iäkkäitä naisia lähtemään elämästä läheisensä perässä.

Miksi suru niittää naisia?

Jostain syystä suruajan äkkikuolemat ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Voiko se johtua naisten tunneherkkyydestä, tai siitä, että naiset rakastavat syvemmin kuin miehet?

Tällaisesta ei ole tieteellistä näyttöä.

Läheisen kanssa koetun kiintymyssuhteen laatu kylläkin vaikuttaa siihen, kuinka voimakasta stressiä tämän poismeno aiheuttaa.

”Mitä enemmän rakastaa, sitä syvempi on suru”, kertoo surua tutkinut psykologi, traumapsykoterapeutti Soili Poijula.

Toisaalta ihmisen, niin naisen kuin miehenkin, selviytymiskyky riippuu myös hänen omista voimavaroistaan ja erityisesti siitä, millaisia ovat olleet hänen omat varhaiset kiintymyssuhteensa.

Jos lapsuudessa on ollut läsnä edes yksi välittävä, turvallisuutta luova aikuinen, ihminen on taipuvainen selviytymään vaikeuksista. Tällaista selviytymiskykyä kutsutaan resilienssiksi.

Resilientit ihmiset ovat psyykkisesti joustavia. He sopeutuvat raskaisiinkin menetyksiin.

”Kielteiset ajatukset eivät ota valtaa, vaan lohduttavia muistoja tulee mieleen alusta alkaen. Ihminen voi itkeä, kunnes mieleen tuleekin jokin hauska muisto, joka alkaa hymyilyttää”, Poijula kuvailee.

Erään tutkimuksen mukaan leskeksi jääneet naiset toipuivat surusta sitä nopeammin, mitä enemmän he hymyilivät ja nauroivat jo surun alkuvaiheessa.

Resilienssi riippuu myös läheisen kuolintavasta. Jos toinen menehtyy esimerkiksi itsemurhan tai terrori-iskun seurauksena, suru voi muuttua ylivoimaiseksi.

”Kaikilla on murtumispisteensä”, Poijula sanoo.

Ei viimeistä sanaa

Iäkkäiden naisten alttius lähteä elämästä läheisensä perässä saattaa johtua ennen muuta takotsubosta. Siihen sairastuneista 90 prosenttia on naisia, suurin osa heistä iäkkäitä. Jostakin syystä estrogeenihormonin tuotannon väheneminen altistaa sairaudelle.

Sitä, miksi sairaus iskee vain harvoihin miehiin, ei tiedetä. Takotsubon syntymekanismi on tieteelle vielä epäselvä.

Timo Strandbergin mukaan yksi mahdollinen selitys on pienten verisuonten tauti. Pienten verisuonten tukkeutumisesta ja toimintahäiriöistä niin sydämessä kuin aivoissakin tiedetään vähemmän kuin suuria valtimoita ahtauttavasta sepelvaltimotaudista. Se tiedetään, että sairaus on yleisempi naisilla kuin miehillä.

”Jos sairaus johtaa kuolemaan pahan rytmihäiriön takia, ei kuolinsyy paljastu ruumiinavauksessakaan”, Strandberg pohtii.

Vielä ei ole tieteessä sanottu viimeistä sanaa siitä, miksi kaksi toisilleen läheistä ihmistä kuolee lyhyen ajan sisällä.

Ei ole keinoa myöskään varmistua siitä, kuoliko yksittäinen ihminen – kuten Debbie Reynolds – surun aiheuttamaan stressiin, vaiko vain sattumalta johonkin muuhun. Sairaalassa Reynoldsin kuolinsyyksi kirjattiin aivoverenkiertohäiriö.

Lehtitietojen mukaan Debbie Reynolds ja hänen tyttärensä saavat yhteishautajaiset. Se tuntuu luontevalta naisille, jotka olivat myös elämässä erottamattomat.

X