Katso video: Itse Paholainen kummittelee Dublinin kirotuimmassa talossa!

Irlannissa osataan kertoa tarinoita, eikä tahti hidastu tippaakaan, jos mukana on vähäisempikin peruste epäillä, että yliluonnollisilla voimilla on osuuttaa asiaan.

Dublinin laidalla, Montpelier-kukkulalla seisoo vanha 1700-luvun kivilinna, jossa on perimätiedon mukaan harrastettu juopottelua ja uhkapeliä, pidetty orgioita, tapettu ihmisiä ja palvottu Saatanaa.

Hurjia kertomuksia ei kannata tulkita ristiriidaksi sen tosiasian kanssa, että paikka on koiranulkoiluttajien ja kuntoilijoiden suosima viehättävä päiväretkikohde ja kauniin aarniometsän ympäröimä kukkula, jolta hyvällä säällä näkee mukavasti koko Dublinin.

Mutta kun sumu laskeutuu tai aurinko painuu taivaanrannan taakse, tunnelma muuttuu uhkaavaksi. Se on tärkeä osa paikan pirullisen outoa viehätystä, joka vetää puoleensa kävijöitä pääkaupungista ja ympäri maailmaa.

Katso video, jolla dublinilainen Paul Wynne kertoo oman kokemuksensa Hellfire Clubista:

Video: Kuvaus Miikka Järvinen / Otavamedia.

Hautaholvin kirous

Hellfire Clubin rakennutti vuonna 1725 Irlannin parlamentin jäsen William Connolly. Alkuperäinen käyttötarkoitus talolla oli toimia metsästysmajana.

Tarina kertoo, että rakennuspaikaksi valitulla Montpelier-kukkulalla seisoi paka-aikainen kivinen hautaholvi. Connolly määräsi kivihaudan purettavaksi ja käytti haudan kivet kivilinnan rakentamiseen.

Paul Wynne esittelee Hellfire Clubin tulisijaa, jonka savupiippuun hänellä oli lapsena tapana kiivetä. © Miikka Järvinen / Otavamedia

Hieman valmistumisen jälkeen majan katto tuhoutui myrskyssä. Tämä synnytti legendan, että tuhoutumisen syynä oli ikiaikaisen haudan häpäisy. Olivatko pakana-aikojen vainajat ja henget suuttuneet? Mene ja tiedä.

Connolly korvasi myrskyn viemän pärekaton holvatuilla kivirakenteilla, jotka ovat paikoillaan tänäkin päivänä.

Orgioita ja saatananpalvontaa

William Connolly menehtyi vain muutama vuosi metsästysmajan valmistumisen jälkeen. Talo päätyi jaarli Richard Parsonsille, joka oli tunnettu mustan magian harrastaja. Parsons antoi paikalle demoniselta kalskahtavan nimen Hellfire Club.

Metsästysmajasta tuli yläluokkaisten ja huonoilla käytöstavoilla varustettujen nuorten herrojen irstailupaikka.

Talossa harrastettiin juopottelua, haureutta ja uhkapelejä. Paheellinen meininki sai ihmiset kertomaan tarinoita, että Hellfire Clubin herroilla oli tapana nostaa juominkien ensimmäinen viskimalja Paholaiselle, jolle myös pidettiin pöydässä yhtä paikkaa vapaana siltä varalta, jos Vanha Vihtahousu sattuisi jonain yönä ilmestymään paikalle.

Hellfire Clubin puheenjohtaja käytti titteliä ”King of Hell” ja pukeutui illanistujaisten aikaan paholaiseksi sarvineen ja tekosiipineen. Tai näin kylillä kerrottiin.

Huhut villiintyivät pitkälti herrasmiesklubin ympärilleen luoman salamyhkäisyyden myötä. Pian seudun ihmiset tiesivät, että yön pimeinä tunteina Hellfire Clubin saatanallisissa orgioissa uhrattiin kissoja ja jopa ihmisiä.

Tarinan mukaan Hellfire Clubin ylle on langetettu kirous, koska sen rakentaja William Connelly häpäisi paikalla sijainneen esikristillisen ajan hautaholvin. © Miikka Järvinen / Otavamedia

Legendat elävät

Erään tarinan mukaan nuori maanviljelijä oli utelias näkemään, mitä herrojen kivilinnassa puuhailtiin yön pimeinä tunteina. Hän kiipesi kukkulalle, jolloin Hellfire Clubin jäsenet raahasivat hänet sisään ja sallivat viettää koko yön seurassaan.

Seuraavana aamuna viljelijä löydettiin harhailemasta lähiseudulta. Hän oli menettänyt paitsi puhekykynsä myös muistinsa. Mies vietti loppuelämänsä puhumattomana, eikä muistanut edes omaa nimeään.

Toisen ledengan mukaan eräänä yönä oven koputti muukalainen, joka kutsuttiin sisään ja liittymään mukaan korttipeliin.

Kun yksi klubin jäsenistä kumartui nostamaan lattialle pudonnutta pelikorttia, hän huomasi, että vieraan jalkojen tilalla oli hevosen kaviot.

Villeimmässä versiossa tämä Paholaiseksi paljastunut yöllinen vieras olisi lentänyt katon läpi ja jättänyt peräänsä rikinkatkuisen savuvanan.

Pahuuden läsnäolo tuntuu

Hellfire Clubin kummitustarinat elävät ja voivat hyvin tänäkin päivänä. Kauniin historiallisen kukkulan tunnelma on enemmän arvokas kuin pelottava, mutta se muuttuu oleellisesti auringon laskiessa, sumuisesta säästä tai ukkosesta puhumattakaan.

Jotkut herkemmillä aisteilla tai vahvemmalla uskolla varustetuista kävijöistä ovat raportoineet tunteneensa paikan läheisyydessä outoja tuoksuja, mahdollisesti rikin katkua.

Toiset taas ovat olleet aistivinaan selittämättömän pahuuden läsnäolon jopa päiväsaikaan.

Hellfire Clubin kävijöitä varoitetaan myös siitä, että sattuu törmäämään paikalla yksinäiseen mustaan kissaan, kannattaa pitää varansa, sillä se ei ole mikä tahansa kissa.

Paul Wynne esittelee paikkaa Hellfire Clubin takana, jossa sijainneen hautaholvin paikalta on kaivauksissa löydetty yli 5000 vuotta vanhoja esineitä. Legendan mukaan paikka on kirottu, koska talo rakennettiin puretun hautaholvin kivistä. © Miikka Järvinen / Otavamedia