Heidi Kjelin on kantanut kaksi omaa poikaansa hautaan – Nyt hän toimii vapaaehtoisena arkunkantajana: ”Voin voimaannuttaa muita”
Kun Heidi Kjelin, 35, oli kantanut kaksi omaa poikaansa hautaan, hän alkoi auttaa tuntemattomien hautajaisissa: ”Omaisten ei tarvitse kantaa huolta hautajaisten kulusta, ja minä saan hyvä mielen.”
Heidi Kjelin toivoo vainajan katselevan taivaasta hautajaisiaan hyvillä mielin. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia
Tiistai 26. toukokuuta. Tapio Kulosaran hautajaisiin on aikaa yhdeksän päivää. Silti ei ole vieläkään varmaa, saadaanko arkku laskettua hautaan hautajaisten päätteeksi 4. päivä kesäkuuta.
Hautajaisista puuttuu nimittäin arkunkantajia. Ongelma on yleinen, koska hautajaiset ovat pienentyneet. Seurakunnat ovat värvänneet arkunkantajia jopa suntioista ja papeista.
Kesäkuun vaihteessa Kulosaran hautajaisten tilanne vaikeutuu entisestään, kun käy ilmi, että koronarajoitusten takia ulkomailta hautajaisiin saapuvat omaiset eivät saa osallistua arkun kantamiseen. Arkkua kantamaan kutsutaan seurakunnan työntekijöitä ja seurakunnan kouluttamia vapaaehtoisia arkunkantajia, jolloin tarvittava kantajamäärä saadaan kasaan.
Yksi kantajista on vapaaehtoinen arkunkantaja Heidi Kjelin, jonka apu lopulta mahdollistaa arkun hautaan kantamisen onnistumisen.
Miten tuusulalainen perheenäiti Heidi löysi näin erikoisen tavan auttaa?
Heidi Kjelin ei koe hautajaisia surulliseksi juhlaksi. ”Se on pyhä ja harras juhla.” Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia
Vapaaehtoinen arkunkantaja
Järjestyksenvalvojana, lapsen omaishoitajana ja luonto-ohjaajana työskentelevästä Heidistä tuli vapaaehtoinen arkunkantaja surullisten tapahtumien seurauksena. Kjelin on kantanut kaksi omaa lastaan haudan lepoon.
Ensimmäisen lapsensa hän kantoi hautaan 17 vuotta sitten. Pieni Miklas kuoli synnytykseen.
Heidi sai kolme elävää lasta, mutta toinen tragedia kohtasi perhettä viime vuoden keväänä. Valo-poika sai elää syntymänsä jälkeen vain pienen hetken.
Heidi joutui itsekin keväällä viikoiksi tehohoitoon. Parannuttuaan hän teki syksyllä päätöksen. Hän ilmoitti Tuusulan seurakunnalle halukkuutensa ryhtyä vapaaehtoiseksi arkunkantajaksi, koska halusi auttaa muita läheisensä menettäneitä ihmisiä, ilman korvausta.
Tuusulan seurakunta järjesti arkunkantajille oman koulutuksen. Koulutuksessa Heidi kantoi muiden vapaaehtoisten kanssa oikeaa, hautaustoimistosta lainattua arkkua, joka oli täytetty hiekkasäkeillä. Näin se saatiin painamaan aidon ruumisarkun verran eli kymmeniä kiloja.
Arkunkantaja Heidi Kjelin jaksaa hyvin fyysisesti raskasta vapaaehtoistyötä, koska hän harrastaa painonnostoa.
Vaikka osa vainajien omaisista ja Heidi Kjelinin tuttavista on ollut yllättyneitä naisesta arkunkantajana, kantamiskokemukset ovat olleet Kjelinille positiivisia.
”Monella omaisella on huoli, riittääkö kantajia, jos tilaisuus on pieni. Voin auttaa tässä pienellä panoksella. Omaisten ei tarvitse kantaa huolta hautajaisten kulusta, ja minä saan hyvä mielen.”
Arto Nätkynmäki on Heidin lailla ryhtynyt vapaaehtoiseksi arkunkantajaksi. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia
Tärkeää työtä
Neljäs kesäkuuta Tapio Kulosaran hautajaiset on juhlittu Paijalan hautausmaan uudessa kappelissa. Omaiset ovat poistuneet koronakaranteenin takia paikalta. Sen jälkeen arkunkantajat aloittavat työnsä.
Tällä kertaa kantajat eivät osallistu hautajaisiin kuten yleensä, joten Heidi Kjelin ei saa kuulla vainajan elämästä mitään. Tunnelma on silti harras.
Arkku makaa kappelissa katafalkilla, jolta kantajat siirtävät arkun kantamista helpottavalle kärrylle. Arkunkantajat saattavat arkun kärryllä hautausmaan poikki oikean haudan viereen.
Kantajien työn viimeinen rutistus on kantaa arkku kärryltä Kulosaran haudalle – ja laskea arkku kantoköysien varassa alas asti hautaan.
Heidin ilme kiristyy hiukan raskaan hautaan laskun aikana. Työ ottaa koville, mutta on pian ohi. Lopuksi kantajat pitävät lyhyen hiljaisen hetken vainajan muistolle.
Arkunkantajana Heidi ei itke, sillä hän pitää hautajaisia normaalina elämään kuuluvana asiana.
”Me arkunkantajat teemme tärkeää työtä.”
Heidi kannustaa naisiakin arkunkantajiksi, sillä nainen pärjää työssä siinä kuin mieskin.
”Ennen tilaisuutta varmistetaan pärjääminen. Tarvittaessa neuvotaan.”
Arkunkantajana Heidi Kjelin keskittyy hautajaisten sujumiseen, ei suremaan menettämiään lapsia. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia
”Voin voimaannuttaa muita”
Hikisen kantourakan jälkeen Heidi Kjelin kävelee poikansa Valon haudalle, joka myös sijaitsee Paijalan hautausmaalla.
Hän on tehnyt poikansa haudalle kauniin kivi- ja patsasasetelman, jonne tuo kiviä Lapin-matkoiltaan.
Enkeli Heidin Valo-pojan haudalla. Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia
Itse asiassa arkun kantaminen ei ole ainut kuolemaan liittyvä vapaaehtoistyö, jota Heidi Kjelin tekee.
”Ensimmäisen lapseni kuoleman jälkeen putosin ahdistuksessani niin sanotusti syvään päähän. Mutta toisen lapsen kuoleman jälkeen opin, että kuolemassa voi olla myös voimaannuttavaa. Voin voimaannuttaa muita.”
Heidi auttaa lapsikuolemaperheitä vertaistuen kautta sekä toimii tukihenkilönä lapsensa menettäneille.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 7/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti