Heikkonäköinen Marina kutoo läheisilleen ja ukrainalaisille – ”Paksu, käsin kudottu vaate vertautuu mielessäni lämpimään syliin”
Heikkonäköisyys ei häiritse helsinkiläisen Marina Baarmanin, 65, kutomista. Elämäntapa on peritty saaristolaissukulaisilta.
Vain ruuhkavuosien aikana kutominen jäi vähemmälle, kertoo Marina Baarman.
”Kun lähetin sukkia, lapasia, pipoja, villapaitoja ja peittoja toimitettaviksi Ukrainaan, tiesin, että lähetys menee tarpeeseen”, Marina Baarman sanoo.
”Kudoin rintamilla taisteleville ukrainalaisille sotilaille ohjeiden mukaan maastonvärisiä sukkia ja lapasia, mutta ukrainalaisille lapsille lähetin värikkäämpiä vaatteita.
Ajattelen, että lämpimät villavaatteet luovat lapsille myös tiettyä turvallisuuden tunnetta. Paksu, käsin kudottu vaate vertautuu mielessäni lämpimään syliin.”
Kutominen väheni ruuhkavuosien aikana
”Äitini suku on kotoisin Tammisaaren saaristosta, missä sukulaiset valmistivat aikanaan suurimman osan vaatteistaan. Sitä, mitä osattiin tehdä itse, ei menty ostamaan kaupasta.
Kutomisesta on tullut saaristolaissukulaisteni veren perintönä minulle elämäntapa. Muistan kutoneeni ensimmäiset lapaseni jo alle kouluikäisenä ja työn alla on koko ajan joku uusi kudonta, juuri nyt taas villasukat.
Kun lapset olivat pieniä ja perheessä elettiin ruuhkavuosia, kutominen jäi vähemmäksi, mutta nykyään kutimet ovat taas käsissäni miltei päivittäin.
Minulla on valmiina sukkia, lapasia, pipoja, huiveja, kaulureita ja villapaitoja. Kun lapset, lapsenlapset ja ystävät ovat valinneet niistä mieleisensä, toimitan kutomiani vaatteita taas lähetettäväksi Ukrainaan.”
Näkövammainen kutoo matemaattisen metodin avulla
”Olen näkövammainen, mutta en sokea. Heikkonäköisyyteni ei häiritse kutomistani, ja minulla on kokonaan sokeita ystäviä, jotka myös kutovat. He ovat kertoneet, että näkökyvyttömänä kutomiseen on otettava matemaattinen metodi, mikä tarkoittaa silmukoiden ja kierrosten laskemista.
Meillä on viikoittain Teamsin välityksellä kokoontuva kutomispiiri, jonka jäsenet asuvat eri puolille Suomea. Yhdessä kutominen ja siitä keskustelu on hauskaa ja virkistävää, mutta minulle kutominen on myös erinomainen tapa rauhoittua ja rentoutua.
Kodin lisäksi kudon työmatkoilla junassa ja auton kyydissä, kun matkustamme mieheni kanssa mökille.
Jotkut nuoret pojatkin kutovat
”Minulla on viisi lasta ja yhtä monta lastenlasta, mutta ainakaan vielä kukaan heistä ei harrasta kutomista. Tyttäreni on vaatealan ammattilainen ja työskentelee esiintymisasujen parissa. Olen päässyt tyttären projekteihin ompelijaksi, mutta kutomiani vaatteita ei ole vielä päätynyt esiintymisasuihin.
Olen pannut merkille, että nuoret, erityisesti pojat ovat innostuneet kutomaan itselleen pipoja. Uskon vakaasti, että kutominen säilyy osana meidän suomalaisten perinnettä ja elämää.”
Lue myös: Näin värjäät langat itse luonnonväreillä – Lankojen värisävyt sointuvat kauniisti yhteen