Jalavan kauppa on jo 141-vuotias ja Suomen vanhin – ”Tässä talossa näkee historian ja tuntee rakkauden ilmapiirin”
Taivalkosken 141-vuotias Jalavan Kauppa on vanhin Suomessa yhä toimiva kauppa. Laura ja Mikko Jalava asuvat kaupan pihapiirissä oravannahkarahoilla rakennetussa Matkalaisten pirtissä.
Vuonna 1883 perustettu Jalavan Kauppa on saanut Laura ja Mikko Jalavasta perinteitä arvostavan ja osaavan kauppiaspariskunnan.
Munkit tuoksuvat pihalle saakka. Aurinko käy lämpimänä keltaiseksi maalatun, säänsyömän kaupparakennuksen seinustalle. Valkoiset kukat ovat portaiden pielissä yhä täydessä loistossaan. Sudenkorento surisee kiepin ilmassa ja pyrähtää nurkan taakse. Räystäästä roikkuva tuulikello on vaiti.
Jalavan Kaupalla vallitsee puolenpäivän rauha.
Pihakatoksen alla istuvat nykyinen kauppias Mikko Jalava, 42, ja hänen isänsä emerituskauppias Ari Jalava, 75. Mikon kanssa kauppiaaksi on ryhtynyt myös vaimo Laura Jalava, 40.
Vuonna 1883 Taivalkoskelle perustettu Jalavan Kauppa ja Pirttikahvila on vanhin Suomessa yhä toiminnassa oleva kauppa ja Mikko Jalava kauppias peräti viidennessä polvessa.
Hänen aamunsa on ollut kiireinen, kun kauppaan on tullut bussilastillinen italialaisia turisteja. Kainuuseen vaeltamaan saapuneet italialaiset ovat ostaneet läjän pipoja ja käsineitä. Muutama flanellipaitakin on lähtenyt turistien lämmikkeeksi erämaahan.
Pihasora rapisee, kun parkkipaikalta astelee taas uusia asiakkaita kaupalle. Mikko nousee pöydän äärestä ja pujahtaa avoimista ovista sisälle.
Lyhyt lepohetki on ohi.
Kauppiaan uralle isien jalanjäljissä
Jalavan kaupparakennus on valmistunut vuonna 1883. Vuonna 1997 kaupparakennukseen siirrettiin Taivalkosken kylältä lisäsiiveksi arviolta 1700-luvulta peräisin oleva talo.
Yhteensä noin 400 neliön tilan kahteen jakavan hirsiseinän ikkunasta roikkuu paperitähti. Ikkunan yläpuolelle on ripustettu ruostuneita ansarautoja.
Kirkkaan auringon jälkeen iso pirtti näyttää hieman hämärältä. Leveät lattialankut narahtelevat askelten alla. Munkkirinkilä maistuu pitkän pöydän ääressä vähintään yhtä herkulliselta kuin tuoksuu.
”Yksi asiakas on syönyt yhdellä istumalla 25 munkkirinkilää ja juonut palan painikkeeksi kaksi litraa vettä”, Ari Jalava kertoo.
Vaikka yrityksessä tehtiin sukupolvenvaihdos jo vuonna 2014, Ari päivystää kaupalla yhä päivittäin, sanoo olevansa asiakkaiden puhekaverina ja tekevänsä joskus pieniä kauppojakin.
”En valinnut kauppiaan uraa, vaan se periytyi minulle isältäni. Kaupasta tuli minulle melkein koko elämä.”
Mikko on koulutukseltaan filosofian maisteri ja historioitsija. 2000-luvun alussa hän lähti Taivalkoskelta Tampereelle, Ouluun ja Viron Tarttoon opiskelemaan.
Vuosikymmenen poissaolon jälkeen hän kuitenkin palasi Taivalkoskelle ja peri isänsä tavoin kaupan hoidettavakseen.
”Minulla on kaksi sisarta ja yksi veli, mutta kauppiaaksi alkaminen tuntui lopulta minulle luontevimmalta”, Mikko sanoo.
Postikortteja, laukkuja ja verikauhahattuja
Vienan Karjalan Pistojärvellä syntynyt Stephan Jakowleff perusti Jalavan Kaupan, joka toimi alun perin tukkukauppana maata kiertäville laukkukauppiaille.
Koti-ikävää potenut, leskeksi jäänyt ja uusiin naimisiin mennyt Stephan Jakowleff jätti kaupanpidon pojilleen Nikolai ja Mikko Jakowleffille ja palasi Vienan Karjalaan vuonna 1907.
Nikolai Jakowleff sai Suomen kansalaisuuden ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Kansalaisuuden myöntävässä, vuodelta 1919 peräisin olevassa dokumentissa mainitaan Nikolain sukunimeksi ensimmäistä kertaa Jalava.
”Nikolai valitsi Jalavan sukunimekseen, koska Karjalassa kasvoi niin kauniita jalavia”, Mikko Jalava kertoo.
Jalavan Kaupan valikoimissa on kenkiä, saapikkaita, luonnonshampoota ja henkseleitä. Hirsikamarin vaaterekkien vierestä löytyy askartelupakkauksia, mukeja postikortteja ja laukkuja. Mikko Jalavan vuonna 2020 Kauppahuoneeseen perustaman kirjakaupan nurkassa on pystyssä rytikeppejä eli perinteisiä bambuvarresta tehtyjä ja suurella sommalla varustettuja suksisauvoja.
Liikkeessä ei ole pulaa runsaudesta. Tuotteiden määrä on mahtava ja järjestys satunnainen. Mikko Jalava kertoo, että kaupassa ja varastoissa lienee sellaistakin tavaraa, joiden olemassaolosta ei edes tiedetä.
”Vintiltä löytyi taannoin laatikollinen armeijan vuoden 1944 mallin käyttämättömiä verikauhahattuja. Ne on kaikki jo myyty.”
Kotitalona Päätalon kirjoista tuttu pirtti
Joulukuusenjalka on nostettu talvi- ja lapinsodan aikoina evakkoon kannetun piirongin eteen.
Laura Jalava naputtelee piirongin kannella miniläppäriinsä työvuorolistoja ja tavaratilauksia.
”Joulukuusenjalkaa ei meinaa tarvittaessa löytyä mistään, joten nyt se saa seisoa tuossa silmien edessä jouluun saakka”, hän sanoo.
Kaupan kanssa samassa pihapiirissä sijaitseva Lauran ja Mikon kotitalo, kirjailija Kalle Päätalon tuotannostakin tuttu Matkalaisten pirtti. Se on rakennettu 1920–1930-luvuilla.
Mikko kertoo, että vuosi 1922 oli Kainuussa hyvä oravannahkavuosi ja talon rakentaminen rahoitettiin oravananahkoista tehdyillä kaupoilla.
Tampereelta kotoisin oleva Laura ja Mikko tapasivat opiskeluaikoinaan Viron Tartossa. Kulttuuriantropologiksi opiskellut Laura voisi työskennellä museossa, kirjastossa tai tutkijana, mutta viimeiset kahdeksan vuotta hän on vastannut miehensä kanssa Jalavan Kaupan toiminnasta.
”Jalavan kauppiaana olen osittain koulutustani vastaavassa työssä, koska kaupan yhteyteen liittyy monipuolista kulttuurityötä, perinteen ylläpitoa, kirjallisuustapahtumia ja taidenäyttelyitä”, Laura sanoo.
Kauppiaan toimiensa ohella Mikko opiskelee viestintää ja Laura informaatiotutkimusta, joita he uskovat pystyvänsä hyödyntämään kaupan toiminnassa.
”Jalavassa tehty oravannahkakauppa on nyt vaihtunut verkkokauppaan”, Laura naurahtaa.
Pussihousuja ja ihastuneita huokauksia
Nikolai Jalava toimi Jalavan kauppiaana 1960-luvulle saakka. Hänen kuolemansa jälkeen vastuun kaupasta otti hänen poikansa Janne Jalava, jonka kalastusretkien aikana kaupanpidosta huolehti hänen veljensä Kalle Jalava.
Elintarvikkeiden myynti kaupasta lopetettiin vuonna 1983, kun Ari Jalava peri kaupan isältään. Ari myös perusti pirttiin kesäkahvilan, joka toimii nykyään ympärivuotisena Pirttikahvilana.
Ympäri Pohjoismaita lomallaan autoilevat saksalaiset Luise ja Marlus Stoib ovat nauttineet pitkän pöydän ääressä munkkikahvit ja aloittaneet kierroksensa kaupassa.
Markus Stoib myöntää olevansa tavaranpaljoudesta hieman pyörällä päästään.
Luisa Stoibilta pääsee perinteisiä suomalaisia pussihousuja hypistellessään ihastunut huokaus.
Pariskunta pysähtyy hetkeksi kirjakauppaan selailemaan kirjoja.
”Tässä talossa näkee historian läsnäolon ja tuntee rakkauden ilmapiirin”, Markus Stoib sanoo.
Hän ja Luisa Stoib jättävät ostokset tekemättä ja poistuvat kaupan viileästä hämärästä aurinkoiselle pihalle. Pariskunta kääntää selkänsä ja Markus Stoib nostaa puhelimensa ylös.
Jalavan Kaupan edessä otetaan muistoksi yhteisselfie.
Kauppa päämajana jatkosodan aikana
Jatkosodan aikana Jalavan perhe joutui lähtemään kaupaltaan kaksi kertaa evakkoon. Sitten saksalaiset perustivat kaupalle yksikkönsä päämajan, josta he operoivat eri puolille Koillismaata.
”Lapin sodan aikana kaupan toisessa päädyssä toimi saksalaisten kanttiini ja toisesta päädystä annettiin ruoka-apua Hyrynsalmen ja Kuusamon välistä junarataa rakentamaan tuoduille sotavangeille”, Mikko kertoo.
Sotien jälkeen kauppa toimi matkalaisten pirttinä, jonne majoitettiin pitkien matkojen takaa saapuneita asiakkaita yön yli.
Hyvin harva, jos kukaan seudulle osuva, malttaa ajaa Jalavan kaupasta nykyäänkään ohi.
Pirttikahvilan penkit kolahtelevat, kun yllättäen kaupalle saapunut reilun kymmenen hengen suomalaisvirolaisen Liito-orava Life -hankkeen retkikunta asettuu istumaan.
Laura pyyhältää harjan ja rikkalapion kanssa pitkien pöytien väleistä ennen kuin Mikko alkaa esitellä kauppaa sekä suomeksi että viroksi.
Keittiön ikkunan eteen asetetulla pöydällä kalahtaa metallinen kattilan kansi.
Retkivarusteisiin pukeutunut nälkäinen matkalainen alkaa kauhoa reppu selässään lautaselleen lihakeittoa.
Aina auki – paitsi jouluna ja juhannuksena
Jalavan Kauppa ja Pirttikahvila ovat avoinna juhannusta ja joulua lukuun ottamatta päivittäin. Laura ja Mikko Jalavan lisäksi kauppa työllistää vakituisesti yhden henkilön ja kiireisimpinä rupeamina, kuten Taivalkosken heinäkuisella Päätalo-viikolla sekä Lauran ja Mikon lomien aikana useampia sesonkityöntekijöitä.
Kauppa ja kahvila avataan aamuyhdeksältä ja kaupalla järjestettävien tapahtumien ja tilaisuuksien myötä Jalavien työpäivä saattaa enimmillään venyä jopa puolille öin saakka.
Mikko myöntää, että varsinkin hiljaisina aikoina kauppiaana toimiminen tuntuu toisinaan raskaalta, hieman stressaavaltakin, kun asiakkaita ja kassavirtaa on vähemmän.
Hän kuitenkin kiistää koskaan kyllästyneenä kauppiaana olemiseen.
”Lomallakin tulee toisinaan mieleen, että miten siellä kotikaupalla pärjätään.”
Laura puolestaan sanoo jättävänsä työnsä Taivalkoskelle varsinkin silloin, kun lähtee Viron Tarton Prima Vista -kirjallisuusfestivaaleille.
”Kun tapaan opiskelutovereitamme aivan eri ympäristössä, missä elän arkeani, olen myös aivan eri roolissa kuin kaupalla.”
Laura ja Mikko eivät kuitenkaan katso, että eläminen perinteisen kaupan kauppiaina kävisi liikaa heidän voimilleen. Laura sanoo rakastavansa työtään ja Jalavan Kauppaa. Mikko taas on ylpeä siitä, että hän on Lauran kanssa jatkamassa Jalavan Kaupan elämää.
He eivät kuitenkaan usko, että kauppaa ei enää olisi ilman heitä.
”Jos alkaa tuntea itsensä korvaamattomaksi, on aika pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä”, Mikko sanoo.
Sompia hakemassa Kiteeltä saakka
Pirttikahvilaan syömään tulleen Ari Jalavan kasvoille nousee hymy, kun Tellervo, Anu ja Matti Halttunen astelevat sisälle.
Vuosikymmenten takaa tuttujen asiakkaiden kanssa on paljon puhuttavaa. Yhteiset muistot naurattavat. Lihakeitto uhkaa jäähtyä lautaselle.
Halttuset ovat tulleet Kiteeltä saakka Taivalkoskelle hakemaan sompia rytikeppeihin eli perinnesauvoihin.
”Rytikepit ovat parhaat sauvat lumikenkäilyyn eikä sompia saa enää muualta kuin täältä”, Tellervo sanoo.
Hän on käynyt jo isänsä ja isoisänsäkin kanssa Jalavan Kaupassa. Hänen tyttärensä Anu Halttunen on siis jo neljännen polven asiakas viidennen polven kauppiaiden kaupassa.
Mikko Jalava löytää kaupasta kolme paria isänsä tekemiä sompia. Halttuset sanovat hakevansa lokakuussa vielä kaksi paria lisää.
Mikko tunnustaa, että hän ei vaatimattomilla kädentaidoillaan saa sompia aikaiseksi.
Kauppa on jo periytynyt isältä pojalle.
Mutta kuka jatkaa aikanaan sompien tekemistä?
